Runoja

 1.11.2022

muistoja menneisyydestä

Jossain kaukaa kantaa kuiskaus.

Kolmekymmentäpäivää toiveita, tarinoita ja tulevaisuutta.

Paljastuu pala palalta valkoisten valheiden virta.

Halunsa hamuaa hämärässä, kuuntele ei kieltoani.

Ottaa oikeutensa omaani, saa haluamansa.

Kylläisenä katoaa kauas.

Jossain kaukaa kantaa kuiskaus.

1.11.2022

Kiitos

että avasit silmäni

Kiitos

että näytit arvoni

Kiitos

että ymmärrän vihdoin,

millaista kohtelua en halua.

kiitos

1.11.2022

Varjossa vaeltavat

varmuuskopiot 

sateessa sankassa seivauspisteet

Äärirajoilla kovalevykapasiteetti

Voisinko jo buutata?

Korkeimman suojassa

Kaikki ihmissuhteet jättävät lopulta sydämen sisimmän kaipuun tyhjäksi. Päällisin puolin tarpeet ja toiveet voivat täyttyä ja ihmissuhteista voi saada lohdutusta, rakkautta hyväksyntää ja tunteen, että on oikeassa paikassa ja haluttu. Mitä lähemmäs päästään sisintä kaipuuta, sellaista, joka haluaa tulla täydellisesti rakastetuksi ja hyväksytyksi ehdoitta ilman että koskaan satuttaa millään lailla. Sellaista rakkautta ja huomioonottamista kokonaisvaltaisesti ei ole ihmiselle mahdollista antaa, vaikka kuinka haluaisi.

Paljon on asioita, jotka voivat tuoda tuohon janoon ja nälkään täytettä hetkellisesti. Varsinkin illuusiomaailma ja fantasiat jostain rakkaudesta, voivat olla hyvin lähellä hetkellisesti sitä kaipuun kohdetta. Silloin kun luo täydellisen kuvan jostain tulevaisuuden puolisosta, tai muista ihmissuhteista, tulee lopulta tippumaan toiveissaan hyvin korkealta alas. Kukaan ei koskaan voi täyttää tuon illuusiomaailman täydellistä kuvaa.

Itse monesti kaipaan pois tästä maailmasta, en niinkään kohti kuolemaa vaan kohti jotain sellaista turvallista kuplaa, jossa voisin olla täydellisesti turvassa ilman tämän maailman mitään kärsimyksiä. Sellaiseen paikkaan jossa saisin vain olla ja minut hyväksyttäisiin täydellisesti sellaisena kuin olen, enkä kohtaisi mitään pettymyksiä. Saisin vain kaiken mitä koskaan tarvitsen ja kokisin olevani tärkeä, rakastettu, Hyväksytty ja arvostettu.

Sisimmän kaipuu omassa elämässäni kasvaa vain suuremmaksi, mitä lähemmäs uskallan mennä sitä syvintä kaipausta kohden. Haavoitettu, joskus monestikin hylätty, satutettu, traumatisoituut pieni ihminen minussa huutaa turvaa ja suojelua. Huutaa sitä, että tulisi joku, joka nostaisi pois kaiken pahan keskeltä lämpöön ja pitäisi minusta huolta.

Ehkäpä rikki menneillä ihmisillä se jano on enemmän läsnä ja suurempi, kun ei ole saanut välttämättä tarpeeksi jossain vaiheessa elämäänsä sitä täytettä sielun tyhjyyteen tästä maailmasta. Rikki mennyt on tavallaan jo pettynyt tämän maailman antamaan rakkauteen, ennenkuin edes on alkanut pohtimaan asioita sen syvemmin. Uskon että vaikka olisi kuinka täydellisessä, tai lähes, ympäristössä kasvanut, tulee joskus elämässä vastaan se tyhjyys. Tämä maailma lopulta jättää meidät kaikki tyhjäksi. Onneksi tämä maailma ei ole ainoa lähde siihen janoon.

Onneksi on olemassa jotain suurempaa. Onneksi en jää kaipaukseni kanssa yksin, kun vain muistan, että tästä maailmasta en tule koskaan saamaan elämääni sitä, mitä syvimmin kaipaan. Lähde tuohon kaipuuseen on korkeimman suojassa

Korkeimman suojelus 

Psalmi 91

 

1.Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, 2.sanoo näin: »Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.» 3.Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta. 4.Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. 5.Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, 6.et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää. 7.Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt. 8.Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia. 9.Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa. 10.Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi. 11.Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, 12.ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. 13.Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen. 14.Herra sanoo: »Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. 15.Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan. 16.Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä.»

Jeesus on kaiken yläpuolella BCC -Todistusvideo vol 1.

"Olin 2015 syksyllä (Vladivostokissa)3 kuukauden mittaisessa

yhteiskristillisessä BCC- bible core -kurssilla

(Induktiivinen raamatuntutkimusmenetelmän peruskurssi) 

ja aion tehdä todistusvideoita siitä miten Jumala mulle puhui ja rohkas ja eheytti mua sen aikana. "

Videoterkut Vladivostokista ! 9 viikko

Peloista vapauteen

Mun oli tarkoitus tällä viikolla valmistella raamattupienryhmä kolmannesta Johanneksen kirjasta parille oppilaalle täällä.  Mä en ole koskaan varsinaisesti pitänyt mitään raamatunkirjan pienryhmä"opetusta" vaikka oon ollu mukana pienryhmissä. Mulle tuli jäätävän paha olo, kun tämä tehtävänanto annettiin. Mua alko ahdistaa enkä halunnu tehdä edes sitä ollenkaan. Mua alkoi pelottaa.

Pelon keskellä mä vaan sanoin Jumalalle, et auta mua... mua ahdistaa tää todella paljon.
Rukoilin aika kauan, koska mä koin et tämä ei ole mulle helppoa...

 Minä rukoilen Jumalaa, huudan suureen ääneen,

minä rukoilen Jumalaa, ja hän kuulee minua.

Ahdingossani minä etsin apua Herralta, 

hänen puoleensa kurottuu käteni öisinkin 

hellittämättä. Kukaan muu ei voi minua lohduttaa.

Minä ajattelen Jumalaa ja olen levoton,

minä mietin, ja tuska valtaa minut.  (Psalmi 77:2-4)

Jumala alkoikin nostaa mulle asioita menneisyydestä....

Puheen pitäminen
Oli eräs syksy,  Olin ehkä ekalla  luokalla lukiossa. (11 vuotta sitten)
Oppilaiden piti tehdä puhe valitusta aiheesta äidinkielenkurssilla.
Mä olin aina ennen ollut koulun kuoroissa ja monissa muissakin esiintymistilanteissa.
Kuitenkin tuona syksynä, ja jo ehkä vähän ennen sitä, mulla oli alkanut nousta pelkoja, pelkoja olla ihmisten edessä. Kun meille kerrottiin tästä puheenpitämisestä, mun ensimmäinen tunne oli kauhu.
Kauhu alkoi kasvaa vaan suuremmaksi, ja mä vaan näin itseni epäonnistujana.
Edellisenä iltana, yhtään liioittelematta, itkin itseni uneen ja mulla oli todella paha olo fyysisesti, koska mua pelotti niin paljon mennä ihmisten eteen. Mä olin valmistautunut hyvin, mun piti kirjottaa todella selkeästi kaikki, mitä aion sanoa, koska mua pelotti niin paljon.
Mä en saanu kunnolla unta, emmä pystyny muuta ajattelee ku sitä kuinka mua ahdistaa ja pelottaa.
Mä en muista miten useasti mä tuolloin rukoilin, mutta hyvin todennäköisesti noi oli niitä tilanteita, jolloin pyysin apua Jumalalta, koska olin niin pelon valtaama.
En muista tarkkaan miten puhe meni, eniten ehkä jännitti ennen sitä. Sen muistan että sain lopulta hyvän arvosanan. Lopputulos oli kuitenkin ihan toista, mitä olin ensin ajatellut.
Olin pelännyt aivan älyttömästi epäonnistumistani, mutta uskaltauduttuani ihmisten eteen, olin kykenevä pitämään puheen. 

Lukioteatteri

Roolini oli Taikuri, heimopäällikkö.

Oli lukion viimeinen vuosi,(9 vuotta sitten) ja olin lukioteatterissa yksi pääosanäyttelijöistä. Meillä harjoitukset ennen esityksiä kesti n. 6kk, Tosin itse olin myös laulusoolo/ duetto osuuksissa, jolloin meillä alkoi jo edellisen vuoden keväänä harjoitukset. (ainakin näin muistan)
Näytteleminen auttoi mua todella paljon, että mä uskalsin tulla esille.
Kuitenkin ne paineet, joita mulla oli yhdistettynä tapahtumiin yksityiselämässä, surut ja pettymykset, sai mut voimaan todella pahoin teatterilavan ulkopuolella. Mä en näyttäny sitä kenellekkään koululla, mutta mä itkin joka ilta ku tulin koulusta kotiin , ja harjoituksista, kun mä olin niin väsyny. sitä kesti ehkä pari kuukautta. Ne oli ne viimeiset kuukaudet sitä teatteriproduktiota.
Kun sain palautetta kuinka jonkun tilanteen voisi tehdä toisin, niin mä vaan yritin tehdä parhaani, ja mä stressasin ja ahdistuin aivan älyttömästi. Mä yritin tehdä parhaani, mut samalla mä pelkäsin ihmisten mielipiteitä. (Pelko edessäolemisesta yhdistettynä näyttelemiseen tuntuu itsekidutukselta.
Mut silti mä nautin siitä, koska mä tiedän että mulla on lahjoja, joita Jumala on mulle antanut... )
Meidän esitykset meni oikeesti todella hyvin, ja vaikka olin sen jälkeen todella väsynyt, sekin kokemus osoitti mulle, kuinka mä pystyn olemaan ihmisten edessä, ja jopa näyttelemään ihan isossa musikaalissa. Vaikka edelleen mulla oli pelkoja, se nosti silti mun itseluottamusta.

Englannin opettaminen Thaimaassa

Opetan tässä että pilvi ja lammas on sama asia...

Oli 2010, Olin Thaimaassa, Hua Hinissä. Meillä oli aktioreissun toinen maa menossa Vladivostoki DTS porukan kanssa. Me saavuttiin sinne yhteen kirkkoon, jonka piharakennuksissa me yövyttiin.
Saatin tietää tullessamme sinne että huomenna mennään pareittain opettamaan engnlantia thai lapsille. Se keissi vaan tuli ihan puskista. Meille ei annettu mitään materiaaleja, eikä ohjeistuksia, ainoastaan että meillä tulee olee 3 päivää opetuksia, jokaisena päivänä 3 eri luokkaa ja yksi opetus oli tietynpituinen. Jokaiselle kolmelle parille meidän ryhmästä oli siis 3 opetusta. jokainen opetti jokaiselle luokalle. Yksi tunti kesti ehkä 30-49 min.
Me valittiin mun parin kanssa opettaa englantia raamatun tarinan "lammaspaimen- 99 lammasta- 1 lammas kadoksissa" avulla.  Yhdistettiin siihen paljon kaikkia farmieläimiäkin sujuvasti, jotta tulee enemmän sanastoa.
Mä muistan kuinka haastavaa toi oli. Aiemmin, kun mua on ahdistanut edessä oleminen, olen sentään saanut valmistautua paremmin, edes joitain päiviä tai viikkoja, ja teatterissa kuukausia! Mutta tällä kertaa emme yhtään tiennyt millainen koulu on, emme millaisia ne lapset on, ja kaikki piti suunnitella itse. Tehtävänanto annettiin siis joskus ilta 8 aikaan, kun aamu 7 piti olla jo kaikki valmiina.
Jokaisena iltana pääsimme valmistelemaan seuraavaa päivää vasta n. klo 9-10 aikaa...
Koska suunnittelulle  ei paljon jäänyt aikaa, muistan kuinka mua alko ahdistaa . Mä vaan itkin ja huusin Jumalalle, et miks mä oon täällä, etkö sä tiedä et nää asiat on mulle just kaikkein vaikeimpia, mä en pysty tähän...
Mut sillon koin vaan tosi selkeesti, et Jumala haluaa osottaa, kuinka hänellä on kaikki valta ja voima, ja se mikä ihmiselle on mahdotonta, hänelle ei ole. Jotain ehdittiin suunnitella, mut loppujenlopuks mentiin joka aamu sinne tietämättä paljoo yhtään mitää mitä aiotaan tehdä.
Mut sit mä ja me pystyttiin siihe! Ja loppujenlopuks vaikka se oli rankkaa, ni mä myös nautin siitä. Ne lasten kasvot, kuinka ne oli onnelliset. Koko se koulu oli aivan ihmeissään ,kuinka länsimaalaiset/ulkomaalaiset tulee kaukaa ilmasiks opettamaan englantia. Ja me saatiin osottaa Jumalan rakkautta ihan sillä et me uhrattiin meidän omaa aikaa heille. Vaikka mulla oli todella vaikeeta, niin se palkkio siitä oli nähdä kuinka se mitä me tehtiin teki vaikutuksen heihin. 

Minä muistelen tekojasi, Herra,

muistan ihmeitä, joita muinoin teit.

Psalmi 77:12

Nämä tilanteet nousi mun mieleen, ja ehkä joitain muitakin, kun mua pelotti tämä raamattupienryhmän vetäminen ja kaikki siihen liittyvä. Meillä oli aikaa torstai päivä lukea 3 Johanneksen kirja ja ymmärtää itse se sanoma, ja alleviivailla kaikkea ja todella saada siitä jotain, jotta voi seuraavana päivänä siitä opettaa. Mua ahdisti ajatus, että mun pitää olla yhdessä päivässä valmis.

 Mut kun mä muistelin tekoja, joita Jumala oli mulle tehny aiemmin, mä tajusin että mä en ole hetkeäkään yksin. Mä koin kans todella selkeästi, kuinka näiden avulla, ja muidenkin kokemuksien avulla mua ruvetaan enemmän ja enemmän vapauttaa niistä peloista jotka kahlitsee mua. Mä tiedän sen et mulle on annettu lahjoja ja kykyjä ohjata ja opastaa toisia, ja se on jotain mistä mä nautin, mutta mua rajottaa ne pelot ja mun oma epävarmuus.
Kun mä jätin tämänkin pelon uudestaan ja uudestaan Jumalalle, ja päätin uskoa siihen, että hän kantaa, koska hän on ennenkin kantanu, ja antanu kaiken tarvittavan.

Kun se pienryhmä starttas, mulla oli todella itsevarma ja rauhallinen olo, ja mä nautin siitä. Jumala oli todlela nostanu mulle jotain siitä raamatun kirjasta, ja mä halusin jakaa sitä eteenpäin. Mä huomasin taas kerran, kuinka mun pelot (mä epäonnistun, mä en pysty, tää ei oo mun juttu, mä en tykkää) oli ihan ristiriidassa todellisuuden kanssa. Mä en epäonnistunu, ja vaikka olisinkin niin ei se oo maailmanloppu, mä pystyin, ja se todellakin tuntu omalta jutulta ja mä tykkäsin siitä. Edelleen Jumala osoitti kuinka mä pystyn hänen avullaan voittaa pelkoja!

Jumala haluaa vapauttaa kaikista peloista ja kaikista ahdistuksista! 

Mulle tuli tällainen kuva mieleen tästä prosessista:

Sulla on joku avohaava, joka on laitettu tikeillä umpeen, 

siihen on jääny rupea ehkä,mut haava ei oo sisältä parantunu kokonaan, 

se on jääny vielä kipeeks sinne syvälle sisälle. 

Sitten siihen päälle on laitettu paljon kaikkia siteitä, ja pehmeetä,

 ehkä otettu lääkkeitä, jotta ei sattuis. 

Sit ku tarpeeks siihen on laitettu erilaisia suojia päälle, voi jo osittain pystyä unohtamaan sen. 

Se rajottaa sun toimintaa kuitenkin jollainlailla mut sä hyväksyt sen. 

Sä hyväksyt sen, että sä et voi käyttää sun toisen käden peukaloa, jos se haava on siinä, 

tai sä hyväksyt että sä et pysty nostelee tavaroita/kävelee/puhuu, koska se haava/rikkouma on jossain muualla  No kuitenkin se rajottaa, mut siihen totutaan.

Kun tulee tilanteita, joissa joutuu pakosta käyttämään sitä aluetta missä se haava on, se on ehkä mahdollista kivun ja säryn kanssa ja osittain, mut ei ilman että se tuntuis pahalta...

Tähän tilanteeseen Jumala haluaa tulla avuksi. 

Näillä kokemuksilla, joissa joudutaan käyttämään tätä kipeää kohtaa, 

Jumala kuorii pois niitä kaikkia kerroksia joilla sitä on suojeltu,

 ja aina kun otetaan pois jotain omaa suojakerrosta, se voi tuntua todella raastavalta,

 koska tuntuu että on suojaton, mutta jokaista kerrosta jota hän ottaa pois, 

hän antaa tilalle oikeaa eheytymistä ja alkaa parantaa haavaa lopullisesti.

 Kipeimmillään ollaan kun kaikki suojat on otettu pois, ja näkyy haava tikkeineen.

 Sattuu päästää irti omista tikeistä, joilla on yrittänyt tuota haavaa korjata, 

mutta samalla kun tikki poistuu, niin iho siitä muuttuu uudeksi Jumalan parantavan voiman kanssa. Lopulta on mahdollista, kun tikki kerrallaan on poistettu, niin tuo kipu on hävinnut kokonaan

, ja sen jälkeen sitä ei tarvitse enää ruveta peittämään ja suojaamaan

 ja voi käyttää sitä raajaa/ aluetta vapaasti, eikä tarvitse pelätä että sattuu.

 Haava on parantunut, pelkoa ei enää ole.

Viides viikko lopuillaan! Ruokapostaus Vladista

Pitäis tehdä läksyjä (mut niitä oikeestaa pitäis tehdä aina)

 mutta ajattelin vihdoin uhrata aikaani myös ihan päivittääkseeni blogia

Tänään keskityn ruoka-aiheisiin juttuihin.

 En aio höpistä mistää Venäjän ruokakulttuurista, en jaksa googlettaa ;D 

Ihan omalta kokemuspohjalta, ja siitä mitä mä täällä oon syöny ja millasia tuotteita oon nähny, 

nii niistä vähän kirjottelen ja kuviakin on ... aika monta ;) 

Toivottavasti ei oo liian sekava postaus :D

Enjoy!

Missä veitsi????

Mä en oo tottunu, enkä tiedä kauan menis tottua, siihen että täällä ei ruokaillessa oletusarvoisesti käytetä haarukan kanssa ollenkaan veistä. Tääl missä mä asun, on vaan kolme vai neljä veistä, ja ne on : leipäveitsi, pienempi sahateräveitsi, kokkiveitsi ja sit semmonen isompi terävä esim. lihanleikkuuseen käypä veitsi.
Täällä ei oo ollenkaa voiveitsiä. Meillä on syömiseen haarukoita, lusikoita ja pienempiä lusikoita.
 Monet safkat täällä on keittoja mitä ollaan syöty, ja borsh keittoa esim on vissii joka viikko ainakin kerran. Täällä ei oo monesti ollu sellasia ruokia joiss iha välttämättä tarviisi veistä, mut mä oon tottunu että aina sellainen on ainakin saatavilla, vaikka sitä ei käyttäiskään.
Oon sit joskus käyttäny lusikkaa veitsen asemasta. Jos jotain tarvii leikata, nii haarukalla se vaan tehdään, nirhaillaan sillä lihaa tms. nii kaua et sen saa halki ;D
Onneks monissa ravintoloissa (kaikissa?) kyllä on tarjolla veitsikin. Eihän tää sinäällään suuri asia ole, mut kun oot tilanteessa että sä et saa mistään voiveistä/aterinveistä, nii tulee semmonen hassu olo et mitäs mä nyt teen :D

Ateriarytmi. keskellä juttui joita tääl ei ole (mm. grillimauste!)
 (kahvinkeittimiä löytyy kyl joiltai, mut ei meiltä)

Ateriarytmi on kans erilainen. Mä oon pikkuhiljaa Suomes oppinu sellaseen et syön vähän, mutta useasti, ja mun kroppa kestää sellasta paljon paremmin kuin et söisin paljon kerrallaan harvemmin.

Täällä on aamupala, Завтрак( zavtrak), n. 8 aikaa aamulla. Se saattaa olla vaan esim muroja, tai leipää ja hilloa (makeeta aamulla :PP ) Mut kyllä siihen on tottunut, aluks olin vaa et missä on kurkut ja tomaatit ja juustot ja leikkeleet? tai hedelmät... onneks on joinain päivinä kananmunia ja hedelmää.

Sitten on oppitunteja  ja aamurukous/ylistys juttuja 9-11 , 11 aikaa on välipala (käytännössä se on aina jotain makeeta, tai korkeintaan jotain pieniä suolakeksitikkuja) Välipala suomalaisen näkökulmasta yleensä käsittää jotain voileipää ja sen sellasta ja ehkä jotain makeetakin jos haluaa.
Mut täällä välipala on yleensä omenaa(onneks!!) mut ei iha aina. sit sen lisäks erilaisia keksejä ja joskus suklaata. teetä saa lipittää nii paljo ku lystää, oon alkanu harkihtee et pitäis alkaa itekki teenjuojaksi, ku se ehkä pitäis nälkää loitolla. Täällä on niin paljon makeeta tarjolla, et jotenkin mun kroppa vaan huutaa lisää sokeria... teen avulla saisin ehkä hillittyä ruokahalua (mutta ku emmä sitäkään oikein juo ilman sokeria...)

Sit klo 13 on lounas , Обедь(abied)
Eli aamupalasta on kulunut 5 tuntia. Mun kroppa huutaa nälkää siinä vaiheessa :D ja helposti sit syön tosi vauhdilla. Täällä ei muute juoda ruuan yhteydessä mitään... tosi outoa. Mä ite pidän kokoajan vesilasia tai pulloa kaikkialla. Siinä missä muut juo teetä mä juon vettä, tosin he ei juo ruuan kanssa teetäkään.(vaikka kuvaan näköjään laitoinkin teekupin aterian kanssa...) Tee on ain jälkeen =)
Melkei kaikki käyttää soijakastiketta, ja tosi monen ruuan ja leipien kanssa majoneesia. Majoneesia laitetaa myös salaattiin... sitä on aina tarjolla. Se on melkee ku ketsuppi meillä (toki ketsuppiakin on)

Sit ei ookkaa enää mitää vasta ku joku talossa asuvista laittaa ruokaa (meillä on vastuuvuorot) Yleensä illallinen, Ужен (Uushen), on joskus 18-19 aikaa, joten siinä on ehtiny kulua kivasti taas 5-6 tuntia että saa jotain safkaa. Jos ruokaa on jääny jäljelle niitä saa kyl aina syödä, ja leipää ja sen sellasta. Kaipaan ruisleipää! Täällä meillä on semmosta leipää, jota mä melkein sanoisin jo vähäsokeriseksi pullaksi... ja sit jos sitä viel syö hillon kanssa...ei oo voileipää nähnykkää xD
margariinihana täällä ei käytetä kans ollenkaan (en sano etteikö kukaan käyttäis..)

Valio!

Joten mä sit oon käyny ostaa välipaloja kaupasta et voin syödä niit aina ajoittain. Monesti se on ollu jotain sokeripainotteista. Kaupassa on hedelmiä mut en osannu neljään viikkoon ostaa niitä, kunnes vkoloppuna sit sanoin yhdelle täällä ja hän kertoi et hedelmät pakataan omaan pussiin ja annetaan kaupassa olevalle punnitsijanaiselle /tai miehelle. Eli mä laitan itse sen määrän mitä haluan pussiin ja sit on erikseen joku jonka virka on toimia punnitsemassa mulle hedelmät ja sitten antaa pussi takaisin mulle hinnan kanssa. Okei, nyt mä pystyn ostaa hedelmiäkin!

Jugurttimakupaloja (n30 snt/kpl)

Yleensä ainut suolanen on ollu kolmioleivät, mitä oon ostanu sit kaupoista.
Suklaa,Шоколад(Shokolad), Voi että.... mä en oo varmaa koskaan syöny nii paljon suklaata ku täällä. Suklaa sinäänsä nyt ei oo mikää ihmeelline asia, sitähän kun on meilläkin päin. Täällä vaan monesti tehdää nii et joku on ostanu suklaata ja jaetaan se kaikkien kanssa... ja koska mul on yleensä aina nälkä, nii todellakin syön kaiken mitä tarjotaan xD Mä yritän kokoajan ettiä jotain mikä korvais noi makeet jutut. ostan välillä jotain jugurttijuttuja, yritän löytää iha vaik maustamatonta.

Kolmioleipä (1e)

Oon kyll aika varma et oon lihonu täällä, koska suurinosa ajasta on istumista, ja sit kun ei istuta oppitunnilla istutaan kotitehtävien parissa, sit kun ei tehdä tehtäviä... nii nukun.

Venäjän ruokakulttuuri ylipäätään ei ole siis mun lempiruokakulttuuri,
Mut siis vaikka tää on näin erilaista, mä en todellakaan valita, täällä on tosi hyviä ruokia, mut tää on vaan mulle niin erilaista, niin se on aina sopeutumista uuteen kulttuuriin.
Mut siis mä oon yleensä kyl aika kaikkiruokanen, et harvoja ruokia on mitä en voisi syödä ollenkaan. Joku etikkasekotus juttu salaatissa on jotain ehkä mitä en mielellää syö. jotenkin tosi kitkerä ja hapan tms.

Maito, Молоко,(Malako) pakataan iha eri tavalla täällä. Maitoja löytyy toki myös tölkeistä, niinku meillä, mutta ne on enemmän semmoisia hylamaitotölkin näköisiä. (semmonen tiiliskivi)
Mut maitoa täällä siis pakataan myös pusseihin ja pulloihin. (Pullot vielä on aika normaaleja, vaikka meillä ei pulloissa maitoa myydäkkään) Mut semmoset pussukat, en osaa oikein kuvailla edes... no kuvasta näkee paremmin. eli ei kova pakkaus vaan semmonen .. hyllyvä :D
Maitoahan täällä on myös tölkeissä, ei ole kuvaa, mutta ne on semmosia kondensoituja maitoja, vähäku siirappia, maidon väristä. Makeutettua. sen nimi voi olla "malako" eli maito, mut se ei oo maitoa nähnykkää ;D Käytetään esim teehen mut myös jälkiruokiin...

Hyllyvä maitopakkaus

Maitoja pulloissa (0,5-1,5e maybe)

 Jäätelö , Морожная, (Maroshnaja) on kans tosi erilaisissa pakkauksissa. Löytyy semmoisia muovipusseissa olevia jäätelöitä, sitten paperipusseissa, sitten semmosissa minitiiliskiven kokoisissa ja sit iha perus tuutit sun muut. Jotenkin eniten ehkä yllätyin et jäätelöä myydään pussissa... esim semmonen missä on joku 3 litraa.

Minitiiliskivet (0,5 litraa ehkäpä), huoma CCCPJätski! (ehkä 1e/kpl)

jäätelöpuikko. ehkäpä 50 senttiä

"ESKIMO" :D ihana pöllön kuva. vaniljajäätelö. n50senttiä

En suosittele. Sisällä jotain jäistä kermavaahtoa ja päällä suklaavoikreemiä :p

Paperipussijätski! söpö!

Nää on näitä muovipussijäätelöitä :D 3euroa toi n3-4 litraa

Muutamasti on tultu käytyä kahvioissa ja ulkona syömässä.
Halvin safka mitä oon syöny, sisältäen juoman, leivän, lihaa ja jotain lisuketta (riisi/pasta) on maksanu n.200 ruplaa, eli hieman alle 3 euroa.
Sit on paikkoja jossa voi toki maksaa huomattavasti enemmänkin iha vaan pienestä jutusta

Cinnabon kahvio, jossa on lähinnä erilaisia kanelileivonnaisia (korvapuusti) maksoi yks sellanen leivonnainen pekaanipähkinällä ja makeella kuorrutteella 150 ruplaa eli n. 2 euroa. et periaattees melkein tolla hinnalla saa myös jostain aterian. Mut Suomessa sellanen oliski jo hieman enemmä ku 2 euroa.. ehkä 3-5

Cinnabon- pekaanipähkinäkinuski korvapuustijuttu n.2,2 euroa

Five o' clock.Tää oli tuttu kahvio. Käytii monesti 5 v sitten. kakkupala n.1e

Jäätelö suklaarouheella jostain kahviosta n.1 euron

Mä asun tosi lähellä (800m) kauppakeskuksia ja ruokakauppoja ja kahviloita, joten on tosi kätevä mennä ostoksille. Cinnabon sijaitsee kans yhdessä kauppakeskuksessa. Nois kauppakeskuksissa on tosi paljon kaikkia kivoja pieniä liikkeitä, mut niistä en nyt ala höpisee, ku keskityn nyt safkoihin^^

Pitää joskus jos ehtii niistä kirjottaa :)

Lähikauppa, ruokakauppa siis, on iha tossa kulman takana, noin 300 metriä ehkä matkaa. Sen nimi on Remi (РЕМИ). Siinä en oo käyny ku vissii kerran tai pari, ku meen mieluummi sinne vähän kauemmas, kun sit siellä on kaikkia muitakin kauppoja. Ja Remi on auki 22 asti kun taas toi 800 metrin päässä oleva on 24/7 kauppa

Mut siis sit täällä on semmosia 24/7 minikauppoja tosi paljon. niis on aina vaa kyltti "produktij" Продукти" tai jotain sinnepäin. eli käytännössä niiden nimi on "tuotteita" (jos ymmärrän oikein)
Ne on semmosia ... mini R-kioskin tapasia, ja niitä on joka kulmalla. lähin on tossa iha melkei toisella puolella tietä

Bonuksena supisuomalainen Mätti-puuro. (anteeks mikä?)
Pakkauksessa on suomenlipun kuva ja se sanoo et tuote on Suomalainen... Nuo on jonkinsortin puuroja. Ehkä mulla on vaan mennyt ohi tämä suomalainen herkku Mätti- puuro???

Hintaa tällä herkulla on n. 1,5 e

Jes, näillä eväillä mennään ;) 

Katsotaan milloin taas ehdin kirjoitella seuraavan kerran!

-Heidi-

Toinen viikko ohi! Videopostaus

Video puhukoon puolestaan :)