Enpä oo ehtiny tännekkään ruveta rustaa mitään,
ku tuntuu et tapahtuu niin paljon kaikkea,
eikä ole aikaa sit keskittyä kirjottaa.

Mut aion kyl jotain purkaa asioita tänne tulevalla(jo alkaneella)
viikolla...

Sanonpa vaan, et Herra on hyvä, ja todellakin oon saanu kokea
monissa asioissa Hänen johdatustaan
ja sitä, et pitää huolta vaikka ei ite aina edes jaksais uskoa.

Vladivostok reissuun on kans alkanu järkkääntyä rahoituspuolta,
tulevalla viikolla olisi tarkoitus ostaa lentoliput,
mutta vielä rukouksin jatketaan.
vajaa 3 viikkoa, ja olisi lähtö sinne..

Jännitys kyl alkaa painaa päälle ja viikko sitten ehkä tajusin sen
et vähän jää
IKÄVÄ täällä ihmisiä ja seurakuntaa...

joo-o.

myöhemmin aiheesta ja aiheen vierestä lisää ajatelmia.
nyt vois väsyttää sen verran, että nukkumaan mentävä olisi. =)

...

...

en voi koskaan tosiaankaan ymmärtää,
sitä miten paljon sä voit antaa anteeksi, Jeesus.

...

Kiitos, että paljastat heikkouksiani,
ja siitä, että voin ne sulle jättää
ja voin olla luomassa uutta.
jättämässä jotain sellaista itsestäni,
jota et minussa halua olevan.

ja ottaa vastaan jotain sellaista sinusta,
jotain täydellistä, jonka avulla voin kasvaa
tuntemisessasi...

vie eteenpäin,
ja kiitos todellakin armostasi.
joka kestää iäti...

Ilot& surut kulkee joskus rinnakkain

joskus meijän srk:ssa joko n.pastori tai joku muu puhui siitä,
miten joskus ilot ja surut kulkee rinnakkain,
tai siis et samaan aikaan voitt iloita vaikkapa perheenjäsenen syntymästä,
ja toisen kuolemasta, eikä se toinen poista sitä toista tunnetta,
vaan on mahdollista kokea molempia yhtä aikaa.

no mulle ei oo syntyny perheenjäseniä, eikä ole kuollutkaan onneksi ketään,
mutta iskän terveydentilanne vaan paheni äkisti, ja on nyt keskussairaalassa
eikä voi liikkua ollenkaan.
samana päivänä sain tietää, että oon saanu lentolippurahat vladivostokiin...
yritä iloita siitä että sait menorahat Raamattukouluun, kun oma isä sairastaa, ja pelottaa että mitä jos isä kuolee...


Eilen oli paasto ja rukouspäivä meidän seurakunnalla,
mä ja yks toine oltii mei srk:lta musavastuussa.
aamulla kun 8 aikaa iskä soitti sairaalasta, ja sit
soitin sen jälkeen iskän äitille, eli mummille,
ja sain tietää tilanteen tarkemmin,
niin ei olis YHTÄÄN kiinnostanu lähtee mihinkään vastuuseen..

+ mulla oli sen tilaisuuden jälkeen heti radiodei nauhotusvastuu.
tuntu kyl aika tyhjältä sillä hetkellä..

no, nää on näitä tilanteita, joissa ei oikein muuta voi kun huokasta ylöspäin.
mä itkin kyl aamulla, ja yritin kasata itteeni,
mut sit oli vaan pakko lähtee kympiks seurakunnalle harjottelee musaa ,ku se oli jo sovittu.

sit siel rukoiltiin ennen tilaisuutta tän toisen kanssa joka oli musavastuussa
ja no mä kerroin rehellisesti tilanteen hälle, ja sanoin, et sori jos en nyt jaksa täpöllä mennä....
sit jossain vaiheessa vaan ku alko vaan mennä eteenpäin.. ja sit harjoteltiin jne..
ja siis että mä vaan luotin, et Jumala sit auttaa ja antaa voimaa, vaikka en sitä siinä hetkessä TODellakaan tuntentut niin..
niin sit jossain vaiheessa ku oltin jo soiteltu ja tilaisuus oli alkanu,
et mulla alko olla tosi rauha tuon asian kanssa...
ja sit ku mulla oli vielä todistus juttu siinä, niin no kerroin tän tilanteen ja sanoin, et Miten Jumala voi tyylii tunnin sisällä tehdä jo tän yliluonnollisen rauhan... ja sanoin vaa et muistetaa rukouksin
ja toive Jumalalle oli et pääsisin käymää ja jos mun veli kans haluis, niin iskän luona. et jostai järkkääntyis auto ja kuski.

Joh 14:27 "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

--> no sit kaikki muutkin jutut eile meni aika hyvin...
radiodei nauhotus meni mun mielestä parhaiten koskaan.
ite olin tehny perjantaina kysymykset aika nopeesti vaan ja sanonu et Jumala auta sit mua näissä... :D
ja en ollu kerenny valmistautuu enkä mitään ja oli kiire.
mut meni tosi hyvin. Kiitos Herralle!

sit oli ylistyskokous.. ja seuraava tilaisuus teltoilla...
ja oli oikeesti aivan mahtavaa ja sain olla vapaana ja ilman taakkoja...

sit ilta ja kaikki meni tosi hyvin hyvässä seurassa.. :)

+ illan aikana sit selvis, et olis ainakin yhen tyypin auto käytössä
ja sit yks toinen vois lähtee kuskiks... ja sit tosiaan kävin nostaa rahaa (ne rahat joita ite säästin lentolippuun) bensarahoiks eilen, JOS sattuis löytyy auto+ kuski. ajattelin et tää juttu on tärkeempi, ku se lento ja kaikki venäjäjutut. Perhe on tärkeempi kun raamattukoulu... niin menin nostaa rahaa,
ja SILLOIN näin että mä olin saanu lentolippuihin rahat lahjotuksena :D
(kahelta eri ihmiseltä sama summa :D)
....
eli mä olin jo päättäny et mä nostan mun viimeset säästöt (50e)
ja käytän ne mahdollisesti bensoihin jos pääsisin iskän luo,
niin sitte ku nostin rahaa, niin tilillä olikin vähän enemmän ku olin luullu...
aika uskomatonta. Jumalalle tosin kaikki on mahdollista :D <3


jees..

aika mieletön päivä oli eilen.
siis tosiaan. alko sillä, että oli kauhee ahdistus ja pelko

ja loppu sillä, et oli ihan tositosi hyvä fiilis...
Halleluja!

Molskis!

Niin tässä se uus biisi..

Sinä poika Jumalan

Et ollut velkaa meille, et saanut palkkaa kunniaa
rakastit vain niin paljon
et olit valmis uhraamaan... Henkesi

ei nähty tekos suuruutta, ei ymmärretty, uskottu
silti toteutit tehtäväsi, et tarvinnu hyväksyntää

kerto:
/sinä poika Jumalan teit ristillä puolestamme sen,
mitä kukaan ei koskaan tehdä vois
rikki meni ruumiisi haavoja täynnä on kehosi, ei kukaan koskaan samoin tehdä vois /

emme koskaan korvata voi, ei sanat riitä kiittämään
kaiken synnin tyhjäks teit, kun aina vain sen muistaisin

kerto x2 (or more..)

feeling much better

Jeps..

Ehkä pitää välillä tulla semmoi down-hetkiä,
et jotenkin osaa taas tajua, miten paljon tarvii Jumalaa, ja rukousta...

Nyt on selkä ollu paremmassa kunnossa jo neljä päivää, ja rukoilen, et jatkuis hyvänä. Ja oon kyl nyt enemmän käyttäny aikaa rukoiluun tai raamatunlukuun tai sit vaan johonkin muuhu ku vaan koneella olemiseen.
Välillä pitää tehdä semmoi jyrkkiä päätöksiä, että en oo joko ollenkaan netissä, tai sitten et oon max puol tuntia tmv. jos en saa itteeni sieltä irti siinä vaiheessa ku se homma alkaa mennä semmoseks iha turhaks surffailuks... ku vois tehdä niin paljon muutakin järkevämpää...

Tein maanantaina uuden biisin...
emmä tiiä miks, mut se biisi koskettaa mua itteäni jotenkin tosi paljon.
Mä menin vaan srk:lle soittelee pianoo joskus viideltä illalla...
sit ku olin vähä aikaa jotain soitellu, niin aloin soittelee tiettyä sointukulkua..
ja olin niinku rukouksessa samalla, koska se ... tuntu jotenkin semmoselta se mitä soitin, et tässä on nyt jotain enemmänkin ku mie ite soittamassa.. vaikee kuvailla..
no kuitenkin, sit jatkoin soittamista, ja se tuntu tosi hyvältä, sit nauhotin sitä soittamista, ...
sit menin penkkiin istuu ja kuuntelin sitä äskeistä soittoa ja rupesin kirjottaa sanoja ja asioita mitä siitä tuli mieleen.. ja rukoilin...
sit alko tulee sanoja, ja kohta rupesin sovittamaan sitä kappaleeks...

ja se prosessi kesti jotain ehkä pari tuntia et se oli valmis.
ainaha ennenki ku oon tehny biisei, niin saattaa tulla uskomattoman nopee,
mut tän laulun sanoissa tai jossain on jotain semmosta, mikä saa mulla kylmät väreet.
ihaku mä en olis ite ees tehny sitä :D... jotenkin weird...
siis jotenkin tuntee et Jumala tosiaan anto ton melodian/musiikin/ sanat,
... ja voin vaan kuunnella sitä ja vaikuttua.

Aivan mahtava Jumala meillä kyl on. Ja miten paljon oonkaan saanut...
voi että, tosi paljon.. tosi tosi tosi paljon... <3



Käytiin eilen kaverin kanssa ottaa kuvia yhdeltä sillalta :) oli kyl mukavaa...
Tajusin tos eilen et jos tää vladivostok homma nyt toteutuu, ja saan rahat jne. niin vähän mulla tulee ikävä omaa paikkakuntaa, ja seurakuntaa...¨
ehkä siks mulla on nyt heränny semmoi halu, et meen vaan soittelee pianoa.. jotenkin haluu elää tätä hetkeä ja nauttia, ja sit toki ottaa vastaan se mitä tulee seuraavaks, ja jos Jumalan tarkotus on niin sinne Venäjällekin lähden..

Tällä hetkellä on tottakai vielä epävarmaa, ja rukoilenkin tässä johdatusta paljon.
Sain nimittäin Kelalta päätöksen ,että en saa opintotukea sinne opetuslapseuskouluun+ sossusta kysyttiin, niin sieltä ei voi saada toimeentulotukea, kun asuu ulkomailla, vaikka kuuluisikin suomen sosiaaliturvan piiriin...

Tää on aika lailla up to God meiningillä,
joten ehkä se on parempi niin, sittenpä oikeesti tietää,
et miten asiat pitää mennä. :)

Huomenna pitäis maksaa vuokra,
mutta tilillä on 7 euroa.
Tässä on paljon asioita, joiden takia täytyy (saa) mennä polvilleen Jumalan eteen.

Matteus 6:
31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."

Toki tälle kuulle olis ollu koulun kurssi --> liian vähän opintopisteitä joten en saanu opintotukea. Oon työttömänä työnhakijana, ja oon kans hakenu töitä yhdestä paikasta n. kolme viikkoa sitten, josta ei koskaan vastattu mitään..
sit tuli selkäkipuhässäkkä & 3vko sairasloma, josta vielä n. puolet jäljellä, eli en voisi edes tehdä töitä/ opiskella jos olis jotain...

sit on toimeentulohakemus kans virellä + sen miljoona liitettä.
Emmä tiiä voinko mä ite enää muuta?




Mut Jumala sit pitää huolen. mä oikeesti uskon.
ja oon aika levollinen tästä asiasta. toki oon rukoillut paljon.