Mitähän sitä kirjottaisi... (voi olla hyvinkin sekavaa tekstiä, kun vaan kirjotan sillee go with the flow)
Viimeset... 10kk on ollu kyl... taas jotain tosi outoa.
Viime Marraskuussa jäin siis sairaslomalle, ku olin vaan niin väsyny. Henkisistä ja fyysisistä syistä.
Monen monista syistä.
Tiesin etten jaksa enää jatkaa tuota tietojenkäsittelyn linjaa, mut en tienny et mitä muuta mä tekisin ja mä en saanu oikeen mistään otetta.
Kevät meni taistellessa toimeentulotuki asioita. sosku, kela, ... siis en ala tässä päivittelemään kaikkea todellakaan, mutta voin sanoa, että oli enemmän painolastia ku yhden ihmisen tulis joutua kantamaan, siis oikeesti.
Mä en ole katkera sosiaalitoimelle, enkä halua täällä julkisesti haukkua, mutta sanon vaan että se systeemi on vaan tehty jotnekin niin monimutkaiseksi ja byrokraattiseksi, että jos on ihminen joka on väsynyt, eikä jaksa hoitaa omia asioitaan, se ei aja hänen etujaan.
Eli käytännössä mun ekat puol vuotta sairaslomasta meni siihen, että taistelin vaan että saisin rahaa jostain ja pelkäsin että en sais, ja se oli melkeinpä pahempaa ku et olisin ollu koulussa tai töissä.
Joten sairaslomaa piti jaktaa sen takia, että jouduin taistelemaan mulle kuuluvista etuuksista sairaslomalla. Grazy, yes?
Nooh, nyt on monikin asia sitten järjestynyt, tietty aina on jotain säätämistä.
Hain tosiaan opiskelemaan kuvataidetta, mutta en päässy, (varasijalle 6 pääsin)
.... mut siis ollakseni rehellinen, en tiedä olisinko edes jaksanut aloittaa nyt mitään opiskeluja,
koska vasta itseasiassa NYT tuntuu että saan olla sairaslomalla. LOMALLA: levätä.
Mulla on puol vuotta jäljellä sairaslomaa, ja toivon että pystyn sen aikana toipumaan ja ottamaan elämästä kiinni.
Mun mieliala siis on jo nyt paljon parempi ku mitä keväällä. :)
Ehkä sekin vaikuttaa että ei tarvii jännittää et pääsenkö opiskelee tai saanko rahaa ylipäätään elämiseen jne.
Mä en oo kesällä jaksanu edes paljon pohtia mikä mun tilanne elämässä on...
Mä oon vaan ollu koneella ja pelannu ja kattonu sarjoja ja laahannu elämässä.
Ku on tiettyyn pisteeseen tullu, niin ei vaan jaksa aivot enää käsitellä asioita...
Nyt jotenkin oon alkanu taas pystyy funtsii, ja toivon että seuraavan puolen vuoden aikana voinki irrottautua tietokoneesta enemmän, toki päivä kerrallaanhan tässä kuljetaan.
Se mitä haluan nyt lyhyellä tähtäimellä on et voin nauttia päivistä, jotka Jumala on mulle antanut.
maalata, kirjoittaa tunteista, suunnitella tulevaa, miettiä vaihtoehtoja elämässä. olla vaan. lukee kirjoja. käydä ulkona...
mut ennenkaikkea uudistaa suhdetta Jumalaan, rukoilla, viettää aikaa Hänen kanssaan, mitä en ole tehnyt viime aikoina paljonkaan.
Mä en halua syyllistää itseäni siitä, mitä oon tehnyt tai jättänyt tekemättä, koska tiedän että olen ihminen ja teen virheitä, plus olen ihminen joka on ollut ja onkin masentunut, ja väsynyt, jolloin ei voi vaatia ja pakottaa tekemään samaa kun jos olis täydet energiat.
Mä oon tehny sitä jo ihan tarpeeks ittelleni =)
Mut voin vaan sanoa että TÄNÄÄN mä haluan jättää elämäni Rakkaan Taivaan Isän käsiin,
ja luottaa siihen että Hän auttaa mun elämässä, ja antaa mulle syyn elää ja mennä eteenpäin.
antaa sen kaiken mitä mä tarvitsen, ja on mun kanssa kaikissa jutuissa.
Mä en voi tehdä muuta ku mennä
Päivä kerrallaan.
