sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Oivallus

oon oppinu pyytää apua.

Vaude. Vitsit Jumala on kasvattanut mua hyvin.  Ja ihmiset.  Jumalan mun elämään antamat rakkaat murut ♥

torstai 17. huhtikuuta 2014

Hetki-ikuisuus

Jos huomaa että hetket tuntuu ikuisilta, joskin hyvin tutunoloisilta verrattuna johonkin hämyiseen vuosiem takaiseen olotilaan, mitä silloin kannattaa tehdä?

Antautua siihen hetken monituntisuuteen ajatusvirtaan vai paeta sitä tusinaviihteeseen, päättömiin juonikuvioihin ja draamaan?

Merkitsisikö Antautuminen luovuttamista vai pikemminkin hyväksymistä?

Voiko luovuttaminen olla hyväksymistä?

Hetkessä ehtii tapahtua paljon,  vaikka oikeastaan ei tapahdu mitään.
Sisäinen ajatuskulku menee luotijunan lailla kun taas arjen pyörimisnopeus on lähes olematonta.

Ristiritaisuus siinä ajatuksessa että tapahtuuko nyt liikaa asioita vai eikö mikään mene eteenpäin? 

Onko sillä edes väliä vai onko tämä kaikki pohdinta vain suurempien kokonaisuuksien ajattelemisen välttelyä? Vai onko nämä juuri niitä suuria kokonaisuuksia,  taustavaikuttajia kaikkiin muihin asioihin?

Syy elää on selvä,
Syy kuolla on.. epäselvä?

Käykö jokainem joskus läpi vaiheen jossa miettii olemisen merkitystä?
Sekin on selvä. Se merkitys.

Voimattomuus vain saa merkityksenkin joskus katoamaan mielestä.
Vaikka kyllä se siellä on. Ja aina ollut.
Se merkitys siis.
Se syy elää. 

Kuten sanoin se on selvä.
...

Puistossa ei ole oikein ketään.
Linnut laulaa ja tuuli henkäilee

Rauha on hetkessä. Tässä pitkässä.
Tällä hetkellä siis.

Joskus se hetken venyminen ei haittaa. Kuten nyt.
Tämä.voisi jatkua. 
Ei paineita.

Mutta kun paineet iskevät tietoisuuteen,  hetki saisi olla lyhyempi.

Mutta mitäpä siitä nyt.
Nyt paistaa aurinko hieman pilvien läpi, hengitys kulkee ja on sapuskaakin nautittu.

Huolettomuus tässä hetkessä
Se tuntuu hyvältä.

-hj-