Jeesus on kaiken yläpuolella BCC -Todistusvideo vol 1.

"Olin 2015 syksyllä (Vladivostokissa)3 kuukauden mittaisessa

yhteiskristillisessä BCC- bible core -kurssilla

(Induktiivinen raamatuntutkimusmenetelmän peruskurssi) 

ja aion tehdä todistusvideoita siitä miten Jumala mulle puhui ja rohkas ja eheytti mua sen aikana. "

Videoterkut Vladivostokista ! 9 viikko

Peloista vapauteen

Mun oli tarkoitus tällä viikolla valmistella raamattupienryhmä kolmannesta Johanneksen kirjasta parille oppilaalle täällä.  Mä en ole koskaan varsinaisesti pitänyt mitään raamatunkirjan pienryhmä"opetusta" vaikka oon ollu mukana pienryhmissä. Mulle tuli jäätävän paha olo, kun tämä tehtävänanto annettiin. Mua alko ahdistaa enkä halunnu tehdä edes sitä ollenkaan. Mua alkoi pelottaa.

Pelon keskellä mä vaan sanoin Jumalalle, et auta mua... mua ahdistaa tää todella paljon.
Rukoilin aika kauan, koska mä koin et tämä ei ole mulle helppoa...

 Minä rukoilen Jumalaa, huudan suureen ääneen,

minä rukoilen Jumalaa, ja hän kuulee minua.

Ahdingossani minä etsin apua Herralta, 

hänen puoleensa kurottuu käteni öisinkin 

hellittämättä. Kukaan muu ei voi minua lohduttaa.

Minä ajattelen Jumalaa ja olen levoton,

minä mietin, ja tuska valtaa minut.  (Psalmi 77:2-4)

Jumala alkoikin nostaa mulle asioita menneisyydestä....

Puheen pitäminen
Oli eräs syksy,  Olin ehkä ekalla  luokalla lukiossa. (11 vuotta sitten)
Oppilaiden piti tehdä puhe valitusta aiheesta äidinkielenkurssilla.
Mä olin aina ennen ollut koulun kuoroissa ja monissa muissakin esiintymistilanteissa.
Kuitenkin tuona syksynä, ja jo ehkä vähän ennen sitä, mulla oli alkanut nousta pelkoja, pelkoja olla ihmisten edessä. Kun meille kerrottiin tästä puheenpitämisestä, mun ensimmäinen tunne oli kauhu.
Kauhu alkoi kasvaa vaan suuremmaksi, ja mä vaan näin itseni epäonnistujana.
Edellisenä iltana, yhtään liioittelematta, itkin itseni uneen ja mulla oli todella paha olo fyysisesti, koska mua pelotti niin paljon mennä ihmisten eteen. Mä olin valmistautunut hyvin, mun piti kirjottaa todella selkeästi kaikki, mitä aion sanoa, koska mua pelotti niin paljon.
Mä en saanu kunnolla unta, emmä pystyny muuta ajattelee ku sitä kuinka mua ahdistaa ja pelottaa.
Mä en muista miten useasti mä tuolloin rukoilin, mutta hyvin todennäköisesti noi oli niitä tilanteita, jolloin pyysin apua Jumalalta, koska olin niin pelon valtaama.
En muista tarkkaan miten puhe meni, eniten ehkä jännitti ennen sitä. Sen muistan että sain lopulta hyvän arvosanan. Lopputulos oli kuitenkin ihan toista, mitä olin ensin ajatellut.
Olin pelännyt aivan älyttömästi epäonnistumistani, mutta uskaltauduttuani ihmisten eteen, olin kykenevä pitämään puheen. 

Lukioteatteri

Roolini oli Taikuri, heimopäällikkö.

Oli lukion viimeinen vuosi,(9 vuotta sitten) ja olin lukioteatterissa yksi pääosanäyttelijöistä. Meillä harjoitukset ennen esityksiä kesti n. 6kk, Tosin itse olin myös laulusoolo/ duetto osuuksissa, jolloin meillä alkoi jo edellisen vuoden keväänä harjoitukset. (ainakin näin muistan)
Näytteleminen auttoi mua todella paljon, että mä uskalsin tulla esille.
Kuitenkin ne paineet, joita mulla oli yhdistettynä tapahtumiin yksityiselämässä, surut ja pettymykset, sai mut voimaan todella pahoin teatterilavan ulkopuolella. Mä en näyttäny sitä kenellekkään koululla, mutta mä itkin joka ilta ku tulin koulusta kotiin , ja harjoituksista, kun mä olin niin väsyny. sitä kesti ehkä pari kuukautta. Ne oli ne viimeiset kuukaudet sitä teatteriproduktiota.
Kun sain palautetta kuinka jonkun tilanteen voisi tehdä toisin, niin mä vaan yritin tehdä parhaani, ja mä stressasin ja ahdistuin aivan älyttömästi. Mä yritin tehdä parhaani, mut samalla mä pelkäsin ihmisten mielipiteitä. (Pelko edessäolemisesta yhdistettynä näyttelemiseen tuntuu itsekidutukselta.
Mut silti mä nautin siitä, koska mä tiedän että mulla on lahjoja, joita Jumala on mulle antanut... )
Meidän esitykset meni oikeesti todella hyvin, ja vaikka olin sen jälkeen todella väsynyt, sekin kokemus osoitti mulle, kuinka mä pystyn olemaan ihmisten edessä, ja jopa näyttelemään ihan isossa musikaalissa. Vaikka edelleen mulla oli pelkoja, se nosti silti mun itseluottamusta.

Englannin opettaminen Thaimaassa

Opetan tässä että pilvi ja lammas on sama asia...

Oli 2010, Olin Thaimaassa, Hua Hinissä. Meillä oli aktioreissun toinen maa menossa Vladivostoki DTS porukan kanssa. Me saavuttiin sinne yhteen kirkkoon, jonka piharakennuksissa me yövyttiin.
Saatin tietää tullessamme sinne että huomenna mennään pareittain opettamaan engnlantia thai lapsille. Se keissi vaan tuli ihan puskista. Meille ei annettu mitään materiaaleja, eikä ohjeistuksia, ainoastaan että meillä tulee olee 3 päivää opetuksia, jokaisena päivänä 3 eri luokkaa ja yksi opetus oli tietynpituinen. Jokaiselle kolmelle parille meidän ryhmästä oli siis 3 opetusta. jokainen opetti jokaiselle luokalle. Yksi tunti kesti ehkä 30-49 min.
Me valittiin mun parin kanssa opettaa englantia raamatun tarinan "lammaspaimen- 99 lammasta- 1 lammas kadoksissa" avulla.  Yhdistettiin siihen paljon kaikkia farmieläimiäkin sujuvasti, jotta tulee enemmän sanastoa.
Mä muistan kuinka haastavaa toi oli. Aiemmin, kun mua on ahdistanut edessä oleminen, olen sentään saanut valmistautua paremmin, edes joitain päiviä tai viikkoja, ja teatterissa kuukausia! Mutta tällä kertaa emme yhtään tiennyt millainen koulu on, emme millaisia ne lapset on, ja kaikki piti suunnitella itse. Tehtävänanto annettiin siis joskus ilta 8 aikaan, kun aamu 7 piti olla jo kaikki valmiina.
Jokaisena iltana pääsimme valmistelemaan seuraavaa päivää vasta n. klo 9-10 aikaa...
Koska suunnittelulle  ei paljon jäänyt aikaa, muistan kuinka mua alko ahdistaa . Mä vaan itkin ja huusin Jumalalle, et miks mä oon täällä, etkö sä tiedä et nää asiat on mulle just kaikkein vaikeimpia, mä en pysty tähän...
Mut sillon koin vaan tosi selkeesti, et Jumala haluaa osottaa, kuinka hänellä on kaikki valta ja voima, ja se mikä ihmiselle on mahdotonta, hänelle ei ole. Jotain ehdittiin suunnitella, mut loppujenlopuks mentiin joka aamu sinne tietämättä paljoo yhtään mitää mitä aiotaan tehdä.
Mut sit mä ja me pystyttiin siihe! Ja loppujenlopuks vaikka se oli rankkaa, ni mä myös nautin siitä. Ne lasten kasvot, kuinka ne oli onnelliset. Koko se koulu oli aivan ihmeissään ,kuinka länsimaalaiset/ulkomaalaiset tulee kaukaa ilmasiks opettamaan englantia. Ja me saatiin osottaa Jumalan rakkautta ihan sillä et me uhrattiin meidän omaa aikaa heille. Vaikka mulla oli todella vaikeeta, niin se palkkio siitä oli nähdä kuinka se mitä me tehtiin teki vaikutuksen heihin. 

Minä muistelen tekojasi, Herra,

muistan ihmeitä, joita muinoin teit.

Psalmi 77:12

Nämä tilanteet nousi mun mieleen, ja ehkä joitain muitakin, kun mua pelotti tämä raamattupienryhmän vetäminen ja kaikki siihen liittyvä. Meillä oli aikaa torstai päivä lukea 3 Johanneksen kirja ja ymmärtää itse se sanoma, ja alleviivailla kaikkea ja todella saada siitä jotain, jotta voi seuraavana päivänä siitä opettaa. Mua ahdisti ajatus, että mun pitää olla yhdessä päivässä valmis.

 Mut kun mä muistelin tekoja, joita Jumala oli mulle tehny aiemmin, mä tajusin että mä en ole hetkeäkään yksin. Mä koin kans todella selkeästi, kuinka näiden avulla, ja muidenkin kokemuksien avulla mua ruvetaan enemmän ja enemmän vapauttaa niistä peloista jotka kahlitsee mua. Mä tiedän sen et mulle on annettu lahjoja ja kykyjä ohjata ja opastaa toisia, ja se on jotain mistä mä nautin, mutta mua rajottaa ne pelot ja mun oma epävarmuus.
Kun mä jätin tämänkin pelon uudestaan ja uudestaan Jumalalle, ja päätin uskoa siihen, että hän kantaa, koska hän on ennenkin kantanu, ja antanu kaiken tarvittavan.

Kun se pienryhmä starttas, mulla oli todella itsevarma ja rauhallinen olo, ja mä nautin siitä. Jumala oli todlela nostanu mulle jotain siitä raamatun kirjasta, ja mä halusin jakaa sitä eteenpäin. Mä huomasin taas kerran, kuinka mun pelot (mä epäonnistun, mä en pysty, tää ei oo mun juttu, mä en tykkää) oli ihan ristiriidassa todellisuuden kanssa. Mä en epäonnistunu, ja vaikka olisinkin niin ei se oo maailmanloppu, mä pystyin, ja se todellakin tuntu omalta jutulta ja mä tykkäsin siitä. Edelleen Jumala osoitti kuinka mä pystyn hänen avullaan voittaa pelkoja!

Jumala haluaa vapauttaa kaikista peloista ja kaikista ahdistuksista! 

Mulle tuli tällainen kuva mieleen tästä prosessista:

Sulla on joku avohaava, joka on laitettu tikeillä umpeen, 

siihen on jääny rupea ehkä,mut haava ei oo sisältä parantunu kokonaan, 

se on jääny vielä kipeeks sinne syvälle sisälle. 

Sitten siihen päälle on laitettu paljon kaikkia siteitä, ja pehmeetä,

 ehkä otettu lääkkeitä, jotta ei sattuis. 

Sit ku tarpeeks siihen on laitettu erilaisia suojia päälle, voi jo osittain pystyä unohtamaan sen. 

Se rajottaa sun toimintaa kuitenkin jollainlailla mut sä hyväksyt sen. 

Sä hyväksyt sen, että sä et voi käyttää sun toisen käden peukaloa, jos se haava on siinä, 

tai sä hyväksyt että sä et pysty nostelee tavaroita/kävelee/puhuu, koska se haava/rikkouma on jossain muualla  No kuitenkin se rajottaa, mut siihen totutaan.

Kun tulee tilanteita, joissa joutuu pakosta käyttämään sitä aluetta missä se haava on, se on ehkä mahdollista kivun ja säryn kanssa ja osittain, mut ei ilman että se tuntuis pahalta...

Tähän tilanteeseen Jumala haluaa tulla avuksi. 

Näillä kokemuksilla, joissa joudutaan käyttämään tätä kipeää kohtaa, 

Jumala kuorii pois niitä kaikkia kerroksia joilla sitä on suojeltu,

 ja aina kun otetaan pois jotain omaa suojakerrosta, se voi tuntua todella raastavalta,

 koska tuntuu että on suojaton, mutta jokaista kerrosta jota hän ottaa pois, 

hän antaa tilalle oikeaa eheytymistä ja alkaa parantaa haavaa lopullisesti.

 Kipeimmillään ollaan kun kaikki suojat on otettu pois, ja näkyy haava tikkeineen.

 Sattuu päästää irti omista tikeistä, joilla on yrittänyt tuota haavaa korjata, 

mutta samalla kun tikki poistuu, niin iho siitä muuttuu uudeksi Jumalan parantavan voiman kanssa. Lopulta on mahdollista, kun tikki kerrallaan on poistettu, niin tuo kipu on hävinnut kokonaan

, ja sen jälkeen sitä ei tarvitse enää ruveta peittämään ja suojaamaan

 ja voi käyttää sitä raajaa/ aluetta vapaasti, eikä tarvitse pelätä että sattuu.

 Haava on parantunut, pelkoa ei enää ole.

Viides viikko lopuillaan! Ruokapostaus Vladista

Pitäis tehdä läksyjä (mut niitä oikeestaa pitäis tehdä aina)

 mutta ajattelin vihdoin uhrata aikaani myös ihan päivittääkseeni blogia

Tänään keskityn ruoka-aiheisiin juttuihin.

 En aio höpistä mistää Venäjän ruokakulttuurista, en jaksa googlettaa ;D 

Ihan omalta kokemuspohjalta, ja siitä mitä mä täällä oon syöny ja millasia tuotteita oon nähny, 

nii niistä vähän kirjottelen ja kuviakin on ... aika monta ;) 

Toivottavasti ei oo liian sekava postaus :D

Enjoy!

Missä veitsi????

Mä en oo tottunu, enkä tiedä kauan menis tottua, siihen että täällä ei ruokaillessa oletusarvoisesti käytetä haarukan kanssa ollenkaan veistä. Tääl missä mä asun, on vaan kolme vai neljä veistä, ja ne on : leipäveitsi, pienempi sahateräveitsi, kokkiveitsi ja sit semmonen isompi terävä esim. lihanleikkuuseen käypä veitsi.
Täällä ei oo ollenkaa voiveitsiä. Meillä on syömiseen haarukoita, lusikoita ja pienempiä lusikoita.
 Monet safkat täällä on keittoja mitä ollaan syöty, ja borsh keittoa esim on vissii joka viikko ainakin kerran. Täällä ei oo monesti ollu sellasia ruokia joiss iha välttämättä tarviisi veistä, mut mä oon tottunu että aina sellainen on ainakin saatavilla, vaikka sitä ei käyttäiskään.
Oon sit joskus käyttäny lusikkaa veitsen asemasta. Jos jotain tarvii leikata, nii haarukalla se vaan tehdään, nirhaillaan sillä lihaa tms. nii kaua et sen saa halki ;D
Onneks monissa ravintoloissa (kaikissa?) kyllä on tarjolla veitsikin. Eihän tää sinäällään suuri asia ole, mut kun oot tilanteessa että sä et saa mistään voiveistä/aterinveistä, nii tulee semmonen hassu olo et mitäs mä nyt teen :D

Ateriarytmi. keskellä juttui joita tääl ei ole (mm. grillimauste!)
 (kahvinkeittimiä löytyy kyl joiltai, mut ei meiltä)

Ateriarytmi on kans erilainen. Mä oon pikkuhiljaa Suomes oppinu sellaseen et syön vähän, mutta useasti, ja mun kroppa kestää sellasta paljon paremmin kuin et söisin paljon kerrallaan harvemmin.

Täällä on aamupala, Завтрак( zavtrak), n. 8 aikaa aamulla. Se saattaa olla vaan esim muroja, tai leipää ja hilloa (makeeta aamulla :PP ) Mut kyllä siihen on tottunut, aluks olin vaa et missä on kurkut ja tomaatit ja juustot ja leikkeleet? tai hedelmät... onneks on joinain päivinä kananmunia ja hedelmää.

Sitten on oppitunteja  ja aamurukous/ylistys juttuja 9-11 , 11 aikaa on välipala (käytännössä se on aina jotain makeeta, tai korkeintaan jotain pieniä suolakeksitikkuja) Välipala suomalaisen näkökulmasta yleensä käsittää jotain voileipää ja sen sellasta ja ehkä jotain makeetakin jos haluaa.
Mut täällä välipala on yleensä omenaa(onneks!!) mut ei iha aina. sit sen lisäks erilaisia keksejä ja joskus suklaata. teetä saa lipittää nii paljo ku lystää, oon alkanu harkihtee et pitäis alkaa itekki teenjuojaksi, ku se ehkä pitäis nälkää loitolla. Täällä on niin paljon makeeta tarjolla, et jotenkin mun kroppa vaan huutaa lisää sokeria... teen avulla saisin ehkä hillittyä ruokahalua (mutta ku emmä sitäkään oikein juo ilman sokeria...)

Sit klo 13 on lounas , Обедь(abied)
Eli aamupalasta on kulunut 5 tuntia. Mun kroppa huutaa nälkää siinä vaiheessa :D ja helposti sit syön tosi vauhdilla. Täällä ei muute juoda ruuan yhteydessä mitään... tosi outoa. Mä ite pidän kokoajan vesilasia tai pulloa kaikkialla. Siinä missä muut juo teetä mä juon vettä, tosin he ei juo ruuan kanssa teetäkään.(vaikka kuvaan näköjään laitoinkin teekupin aterian kanssa...) Tee on ain jälkeen =)
Melkei kaikki käyttää soijakastiketta, ja tosi monen ruuan ja leipien kanssa majoneesia. Majoneesia laitetaa myös salaattiin... sitä on aina tarjolla. Se on melkee ku ketsuppi meillä (toki ketsuppiakin on)

Sit ei ookkaa enää mitää vasta ku joku talossa asuvista laittaa ruokaa (meillä on vastuuvuorot) Yleensä illallinen, Ужен (Uushen), on joskus 18-19 aikaa, joten siinä on ehtiny kulua kivasti taas 5-6 tuntia että saa jotain safkaa. Jos ruokaa on jääny jäljelle niitä saa kyl aina syödä, ja leipää ja sen sellasta. Kaipaan ruisleipää! Täällä meillä on semmosta leipää, jota mä melkein sanoisin jo vähäsokeriseksi pullaksi... ja sit jos sitä viel syö hillon kanssa...ei oo voileipää nähnykkää xD
margariinihana täällä ei käytetä kans ollenkaan (en sano etteikö kukaan käyttäis..)

Valio!

Joten mä sit oon käyny ostaa välipaloja kaupasta et voin syödä niit aina ajoittain. Monesti se on ollu jotain sokeripainotteista. Kaupassa on hedelmiä mut en osannu neljään viikkoon ostaa niitä, kunnes vkoloppuna sit sanoin yhdelle täällä ja hän kertoi et hedelmät pakataan omaan pussiin ja annetaan kaupassa olevalle punnitsijanaiselle /tai miehelle. Eli mä laitan itse sen määrän mitä haluan pussiin ja sit on erikseen joku jonka virka on toimia punnitsemassa mulle hedelmät ja sitten antaa pussi takaisin mulle hinnan kanssa. Okei, nyt mä pystyn ostaa hedelmiäkin!

Jugurttimakupaloja (n30 snt/kpl)

Yleensä ainut suolanen on ollu kolmioleivät, mitä oon ostanu sit kaupoista.
Suklaa,Шоколад(Shokolad), Voi että.... mä en oo varmaa koskaan syöny nii paljon suklaata ku täällä. Suklaa sinäänsä nyt ei oo mikää ihmeelline asia, sitähän kun on meilläkin päin. Täällä vaan monesti tehdää nii et joku on ostanu suklaata ja jaetaan se kaikkien kanssa... ja koska mul on yleensä aina nälkä, nii todellakin syön kaiken mitä tarjotaan xD Mä yritän kokoajan ettiä jotain mikä korvais noi makeet jutut. ostan välillä jotain jugurttijuttuja, yritän löytää iha vaik maustamatonta.

Kolmioleipä (1e)

Oon kyll aika varma et oon lihonu täällä, koska suurinosa ajasta on istumista, ja sit kun ei istuta oppitunnilla istutaan kotitehtävien parissa, sit kun ei tehdä tehtäviä... nii nukun.

Venäjän ruokakulttuuri ylipäätään ei ole siis mun lempiruokakulttuuri,
Mut siis vaikka tää on näin erilaista, mä en todellakaan valita, täällä on tosi hyviä ruokia, mut tää on vaan mulle niin erilaista, niin se on aina sopeutumista uuteen kulttuuriin.
Mut siis mä oon yleensä kyl aika kaikkiruokanen, et harvoja ruokia on mitä en voisi syödä ollenkaan. Joku etikkasekotus juttu salaatissa on jotain ehkä mitä en mielellää syö. jotenkin tosi kitkerä ja hapan tms.

Maito, Молоко,(Malako) pakataan iha eri tavalla täällä. Maitoja löytyy toki myös tölkeistä, niinku meillä, mutta ne on enemmän semmoisia hylamaitotölkin näköisiä. (semmonen tiiliskivi)
Mut maitoa täällä siis pakataan myös pusseihin ja pulloihin. (Pullot vielä on aika normaaleja, vaikka meillä ei pulloissa maitoa myydäkkään) Mut semmoset pussukat, en osaa oikein kuvailla edes... no kuvasta näkee paremmin. eli ei kova pakkaus vaan semmonen .. hyllyvä :D
Maitoahan täällä on myös tölkeissä, ei ole kuvaa, mutta ne on semmosia kondensoituja maitoja, vähäku siirappia, maidon väristä. Makeutettua. sen nimi voi olla "malako" eli maito, mut se ei oo maitoa nähnykkää ;D Käytetään esim teehen mut myös jälkiruokiin...

Hyllyvä maitopakkaus

Maitoja pulloissa (0,5-1,5e maybe)

 Jäätelö , Морожная, (Maroshnaja) on kans tosi erilaisissa pakkauksissa. Löytyy semmoisia muovipusseissa olevia jäätelöitä, sitten paperipusseissa, sitten semmosissa minitiiliskiven kokoisissa ja sit iha perus tuutit sun muut. Jotenkin eniten ehkä yllätyin et jäätelöä myydään pussissa... esim semmonen missä on joku 3 litraa.

Minitiiliskivet (0,5 litraa ehkäpä), huoma CCCPJätski! (ehkä 1e/kpl)

jäätelöpuikko. ehkäpä 50 senttiä

"ESKIMO" :D ihana pöllön kuva. vaniljajäätelö. n50senttiä

En suosittele. Sisällä jotain jäistä kermavaahtoa ja päällä suklaavoikreemiä :p

Paperipussijätski! söpö!

Nää on näitä muovipussijäätelöitä :D 3euroa toi n3-4 litraa

Muutamasti on tultu käytyä kahvioissa ja ulkona syömässä.
Halvin safka mitä oon syöny, sisältäen juoman, leivän, lihaa ja jotain lisuketta (riisi/pasta) on maksanu n.200 ruplaa, eli hieman alle 3 euroa.
Sit on paikkoja jossa voi toki maksaa huomattavasti enemmänkin iha vaan pienestä jutusta

Cinnabon kahvio, jossa on lähinnä erilaisia kanelileivonnaisia (korvapuusti) maksoi yks sellanen leivonnainen pekaanipähkinällä ja makeella kuorrutteella 150 ruplaa eli n. 2 euroa. et periaattees melkein tolla hinnalla saa myös jostain aterian. Mut Suomessa sellanen oliski jo hieman enemmä ku 2 euroa.. ehkä 3-5

Cinnabon- pekaanipähkinäkinuski korvapuustijuttu n.2,2 euroa

Five o' clock.Tää oli tuttu kahvio. Käytii monesti 5 v sitten. kakkupala n.1e

Jäätelö suklaarouheella jostain kahviosta n.1 euron

Mä asun tosi lähellä (800m) kauppakeskuksia ja ruokakauppoja ja kahviloita, joten on tosi kätevä mennä ostoksille. Cinnabon sijaitsee kans yhdessä kauppakeskuksessa. Nois kauppakeskuksissa on tosi paljon kaikkia kivoja pieniä liikkeitä, mut niistä en nyt ala höpisee, ku keskityn nyt safkoihin^^

Pitää joskus jos ehtii niistä kirjottaa :)

Lähikauppa, ruokakauppa siis, on iha tossa kulman takana, noin 300 metriä ehkä matkaa. Sen nimi on Remi (РЕМИ). Siinä en oo käyny ku vissii kerran tai pari, ku meen mieluummi sinne vähän kauemmas, kun sit siellä on kaikkia muitakin kauppoja. Ja Remi on auki 22 asti kun taas toi 800 metrin päässä oleva on 24/7 kauppa

Mut siis sit täällä on semmosia 24/7 minikauppoja tosi paljon. niis on aina vaa kyltti "produktij" Продукти" tai jotain sinnepäin. eli käytännössä niiden nimi on "tuotteita" (jos ymmärrän oikein)
Ne on semmosia ... mini R-kioskin tapasia, ja niitä on joka kulmalla. lähin on tossa iha melkei toisella puolella tietä

Bonuksena supisuomalainen Mätti-puuro. (anteeks mikä?)
Pakkauksessa on suomenlipun kuva ja se sanoo et tuote on Suomalainen... Nuo on jonkinsortin puuroja. Ehkä mulla on vaan mennyt ohi tämä suomalainen herkku Mätti- puuro???

Hintaa tällä herkulla on n. 1,5 e

Jes, näillä eväillä mennään ;) 

Katsotaan milloin taas ehdin kirjoitella seuraavan kerran!

-Heidi-

Toinen viikko ohi! Videopostaus

Video puhukoon puolestaan :)

Meidän ryhmä

Huomaa että opiskelen yliopistokurssia...

Kävin äsken ostaa vähän erilaisia jäätelöitä ja herkkuja. Laittelen myöhemmin viel kuvia ja vähä hintoja. Voisin tehdä iha ruokapostauksen.

Tästä voi tulla hieman sekava postaus mut yritän vähä  kertoa millasta opiskelu täällä on...

 Tääl aherretaan nii paljo et mulla on melkeen kokoajan nälkä ^^
En muista millon olisin opiskellu näin paljon !

Lukiossakaan en koskaa tehny näin paljon kotitehtäviä.  Lusmuilin niistä ku niitä ei tarkistettu.  Täällä tarkistetaan ja pisteytetään kaikki tehtävät. ..huh.
Mut en pärjäisi suomessa yliopistossa nii hyvi ku täällä on tosi kurinalaista tää ku tarkistetaa tehtäviä.  Suomes vaa laiskottelisin.hmm. en kyl jaksais 5v+ yliopistoa. Respektiä niille jotka jaksaa!

Opintoja on yleensä klo 10-13 ja tauko pari  välissä
Täällä suurin osa hommista on itsenäistä.
Lauantaina 18 mennessä pitää palauttaa kaikki tehtävät.

Sain viime viikon kotitehtävistä 93/100 pistettä.. jei!

Maanantaina olis koe. Huomenna saadaa tietää mikä on aihe..

Joitainkotitehtäviä  mitä mein pitää tehdä:

Joka päivä pitää lukea  psalmeja, ne on jaoteltu tasasesti 3kk ajalle. Esim. Ensimmäiset psalmit oli aika lyhyitä, päivässä oli joku 4 psalmia.
Viikon loputtua viikon aikana luetuista psalmeista valitaan joku, mikä on nostanut jotain ajatuksia, rukoillaan ja mietiskellään et mitä se vois tarkoittaa omaan elämään  ja kirjoitetaan se ylös, ja tehdäön siitä jonkunlainen luova esitys. Kuva, runo, laulu, valokuva...

Sitten meillä on viikottaiset lukutehtävät siten että jokainen raamatun 66 kirjasta tulee luetuksi 3kk aikana. Jokaiseen kirjaam on tehtävälomake, n. 5 kysymystä,  joihin pitää vastata.

Sitten on tietyt kirjat, joihin perehdytään syvemmin, viime viikolla oli Philemon ja tällä viikolla Efesolaiskirje. Ens viikolla aletaan tutkimaan Markuksen evankeliumia.

Näitä kirjoja joita käydään läpi yhdessä on yhteensä  15.
Ne on otettu eri raamatun kirjallisuustyyppien alta (genre tms)
Niitä on esim. Paavalin kirjeet, profetiat , historialliset kirjat ja evankeliumit (niitä on enemmänkin.

 tehtäviä, mitä pitää tehdä esim. efesolaiskirjeeseen:

Lukea läpi  (ensin rukoilla ;) )
Lukea läpi ja tehdä havaintoja ja alleviivauksia.
Mm. Merkata
Henkilöt
Aikaa kuvaavat aanat
Toistetut sanat
Ilmapiiriä kuvaavat sanat
Toistuvat ideat
Käskyt  ja kehotukset
Kontrasti (valo -pimeys)
Jne jne
(29 erilaista, mitä.voi tutkia. Kaikkea ei tarvitse kaikista.)

Sitten tehdään kappaleille omat nimet. Kappalejaottelut saadaan onneksi valmiina. Niissä on 1- x määrä jakeita ja luetaan tekstiä et löydetään sen kappaleen avainidea, ja nimetään.  Sanat pitää olla täsmäleen raamatussa olevat. Sijamuotoja yms. Saa muuttaa.

Tässä vaiheessa on yleensä ainaki kolmesti jo luettu kirja.

Sit kappaleet niputetaan suurempiin kokonaisuuksiin, niitä kutsutaan segmenteiksi. Enivei en aio selittää iha täsmälleen kaikkea, mut nekin nimetään ja sit taas mennää isompaan kokonaisuuteen ja lopulta tehdään kirjan pääjaottelu, eli missä vaiheessa kirjaa sen idea  vaihtuu. Vai onko vaan yksi iso kokonaisuus.
Esim. Ensin kerrotaan Mitä Jumala on tehnyt meille ja sen jälkeen alkaa osio misä kerrotaan mitä meidän pitäis tehdä Jumalalle.

Okei.
Sen jälkeen laitetaan nää kappaleet segmentit ja pääjaottely semmoseen taulukkoon, minkä nimi on horisontaali..

Sitten jokaisesta segmentistä , jotka oli kappaleista muodostuneita kokonaisuuksia,
Tehdään erikseen A4 taulukko.
Jokaisessa 1-7 kappaleesta koostuvasta segmentistä käydään läpi havaintoja joita alussa alleviivattiin. Kirjoitetaan ylös kohta josta se havainto löyty, havainnon koodi/lyhemne... sitten yhtren A4 Valitaan kolme päähavaintoa joista lähdetään tutkimaan enemmän mitä ne tarkoittaa tuossa kontekstissä...

Tulkitaan tekstiä että mitä se tarkoittaa niille joille se on kirjoitettu, etsitään ajatonta totuutta, miten se asia voisi vaikuttaa nykymaailmaan.
Sitten soveltaminen  miten se vaikuttaa minuun

Esim. Kirjeessä efesolaisille oli 27 kappaletta, joista muodostin 5 segmenttiä.
Noista jokaisesta viidestä segmentistä kirjoitin  a4 täyteen tekstiä, havaintoja.

Sitten on vielä

BRI - Basic required information
Eli tarvittavat perustiedot
Mm. Kuka kirjoitti, kenelle, milloin, miksi, historialliset/poliittiset tilanteet kirjan kirjoittamisen ajankohtana,  tässä tapauksessa kyseessä kirje, joten selvitettiin saiko se kirje jonkunlaisen vastauksen,  tai mitkä oli sen seuraukset.

Sit erikseen tehdään vielä Sovellus kirjasta jota tutkitaan.  Eli tässä tapauksessa efesolaiskirjeessä.
Eli valitaan joku kohta, missä meillä on ajaton totuus, sitten sovelletaan miten se  vaikuttaa minuun.
Sen jälkeen vielä kirjoitetaan miten voin laittaa sen täytäntöön.
Esim.jos ajaton totuus olisi että kristittyjen tulisi rakastaa toisiaan.
Sitten mitem se liittyisi minuum.voisi olla et mun kuuluu ottaa huomioon muut tms.
Sitten miten sen tekisin, olisi vaikka lähestyä ihmisiä ja rukoilla heidän puolestaan jotta osaisin ottaa heidät paremmin huomioon ...

Joo tällasta siis täällä.
Sit on toki nää kotityöt. Esim mä laitan ruokaa ja aamiaista kerran viikossa ja teen jonkun siivoushomman kerran viikossa.
Sit on kokeita välillä.

Huh!!!!

-Heidi-

Eka viikko Vladivostokissa! Kuvapäivitys

Koska viikkoon on mahtunut aivan älyttömästi kirjoittamista, uuden oppimista, aikaeron opettelemista jne jne. niin en jaksa nyt kirjottaa viel oikein mittään, myöhemmin sit.

Hieman kuvia täältä tunnelmista. Ne kertokoon enemmän kuin nämä sanani tässä.

Näkymä kotimme etuovelta, vasemmalla käytävä, suoraan edessä olohuone

Etuovi

Näkymä keittiöstä käytävään, vasemmalla tyttöjen huone

käytävä, edessä oikealla etuovi, vasemmalla olohuone

Keittiö, ennen sitä oikealla tyttöjen huone , vasemmalla kylppäri

¨

Olohuone, eikö oo upee maalaus! 

Tuoltahan mä lähdin. 

Tyttöjen huone, mun asumiskolo on tuolla kaapin takana

Mun tavaroille tarkotettu laatikko

Keskusta!!! Vihdoin tunnistan paikkoja.

Five o'clock , siellä vierailtiin useasti DTS aikoina

Nyt kävin syömässä opiskelukaverin kanssa. 300 ruplaa. safka ja pepsi

Sama kahvila ku yllä, kuvassa yks suomalainen kaunotar ;)

Suihkulähde arbat kadulta. Tällä kadulla oli five o clock, ja kahvila jossa söin.

Sain kaverin!!!! Ei vissiin pitäis koskee kulkuksisoihin? Mut koska se on KISSA nii pakko silittää <3 td="">

Satamassa illalla

No comments

joku katu jossain

Okei tällasta. 

Kerron vielä enemmän et mitä ollaan tääl tehty ja millasta tää opiskelu tulee olee.

Tosi paljon tulee olee kyl hommia, ja rukoilen että jaksan.

 Mut jos en jaksa, niin sekin on ihan fine levätä.

Siunausta täältä päin maailmaa <3 p="">

5 päivää 14 tuntia 19 minuuttia

Kello on nyt 19.06 Tiistaina 1.9.2015 (Kun aloitin kirjoittamaan tätä)

Tästä hetkestä on siis 5 päivää 14 tuntia 19 minuuttia siihen,

kun lentoni pitäisi lähteä Helsingistä Moskovan kautta Vladivostokiin
Alla kuva, jotta hahmottuu että minne. 

Ihan ensiksi kiitosaiheena ovat seuraavat asiat:
Sain aika pian edellisen postauksen kirjoitettua tietoon, että saan enkunkielisen raamatun lahjana.
Sitten sen jälkeen , tai siinä samoihin aikoihin Vladista laitettiin viestiä että onkos mulla raamattua, ja et sen pitäis olla NIV (New International Version) Käännös enkunkielisestä raamatusta.
Viestiä sitten tälle raamatunlahjoittajataholle että oliskohan mahdollista että se olisi NIV ?
Siellä päässä oltiin raamatun äärellä juurikin meilin saavuttua,
 ja vastaus oli tämänkaltainen "Juu usko tai älä, NIV se on"

 Raamattu check

Sitten viisumin sain jo tässä parisen viikkoa sitten,
 ja se on maksettu ja passissa paikoillaan,
huikeeta!

Viisumi check

Lentojen kanssa oli jotain häslinkiä, ku just sinä päivänä ku mä sain loput rahat lentojen kustantamiseen tilille, niin sitten se päivä jolloin mun piti matkustaa oli lentolippujen osalta huonompi. Reissun hinta oli kaksinkertastunu. No onneks mä sain sit tiedon et voin mennä myöhässä. Pieni paniikki meinas iskeä, kun niin nopeasti oli noussut hinnat. Edellisenä päivänä lippujen ostosta Torstai 3.9 lennot (ooh eli ylihuomisen!) olivat nousseet aiemmasta. alkuperänen oli jotain alle 500 euroa ja nykynen hinta jotain alle 1000 euroa. Okei no perjantain lennot oli sen alle 500 euroa. Menopaluu siis Helsinki- Vladi.
Mut sitten sinä lentolippuostopäivänä tämä perjantai 4.9 lento olikin noussut vajaa 1000 euroa ja sitten tämä torstain lippu olikin jo n1400 euroa. (Vertailin siis jotain 5 eri lentoyhtiötä)
Olisin tietenkin voinut odottaa vielä pidemmälle, jos vaikka lennot halpenis tässä juuri muutamaa päivää ennen, mut ei sillon välttämättä lentoja ole enää jäljellä.
Mut kuitenkin sain sitten lennot onneksi ostettua, vaikka olikin semmonen et mitäs mä teen?

Lennot check

Terveys? 
No tietenkin ongelmia on edelleen, mutta ainakin mä oon pystynyt arjen perusjuttuihin, välillä selkä/nilkka pakottaa pysähtymään, mut mä yritän tehdä liikkeitä aina kun jaksan ja saan aikaseks. Mut iha samallalailla mä jaksan täälläkin (tai en jaksa) kuin ulkomailla.
Kyllä mä särkylääkkeitä tarviin erinäisiin kipuihin ja välillä päivittäin, välillä en tarvii muutamaan päivään ollenkaan, tai yritän pitää taukoa, jos vaan mahdollista.

Jaksaminen henkisesti? 
No eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan,
mut on mulla sellanen olo et mä oon enemmän ja enemmän oppinut pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja osaan ainakin aiempaa paremmin ilmasta jos tarviin lepoa.
Siellä päässä tiedetään kuitenkin et mä en aina jaksa, ja se on niille fine.
Plus mulla on maailman paras tuki ja turva Jumalassa kaikessa, et en tarvii jaksaa yksin. Ja Jumala tuo just oikeet ihmiset mun elämään, jotka voi kans olla jeesinä, uskon niin.

Mut tällanen on tilanne.
Mä oon tosi kiitollinen Jumalalle et mulla on tällanen mahdollisuus päästä enemmän taas tutustuu
Sanaan ja Jumalaan. Mä uskon et se kantaa pitkälle, et juurtuu enemmän kiinni Kristukseen ja Jumalan totuuteen.

Kesän aikana on tullu kuunneltua RKK, Norvannon lukemia opetuksia, Heinä-elokuussa kuuntelin Joosuan kirjan kokonaan ja Nehemian kokonaan. Nyt tässä pari päivää sitten alotin Matteuksen evankeliumista, Uuden Testamentin ensimmäisestä kirjasta.
Ne on tuonu kyl aivan huikeita oivalluksia elämään, voin ehkä joistain joskus valottaa. Kavereille oon ainakin hehkuttanu joitain kohtia... :) Mut joo kannattaa kuunnella jos kiinnostaa perehtyä Raamattuun enemmän.

Raamattu kannesta kanteen -radio-ohjelma (RKK) antaa mahdollisuuden Raamatun perusteelliseen opiskeluun kotioloissa. Medialähetys Sanansaattajien tuottamassa ohjelmassa opiskellaan Raamattu läpikotaisin, Vanhan ja Uuden testamentin kirjoja vuorotellen. RKK-netissä

Tuo RKK- versio on siis tuolta jostain ostettavissa, mut ainakin Androidille (ehkä applenkin käyttikselle ja windowsille?) On olemassa kännykkä(ja tabletti?) sovellus, jolla voi ilmaseks kuunnella näitä opetuksia. Androidin play kaupassa se kulkee nimellä RKK (Joku RKK- Sansa) Raamattu kannesta kanteen. Sieltä siis itse olen kuunnellut. Tämmöinen pieni mainostus (ei ole maksettu mainostus xD)

Lähtöä odotellessa. Pakkaus meneillään ja hoidettavat asiat ennen reissua kans kirjotettuna ylös ja niiden parissa on aika kulunut.

Jatkan taas kuulumisia reissusta, ehkä ennen reissua vielä fiiliksiä, ja mahdollisesti reissun päältä.
Mut ainakin viimestään sitten siellä Venäjän maalla.

-Heidi-

Vladivostok vol 2

Aivan huikeita uutisia!!!!

Hain kuukausi sitten Vladivostokiin YWAM:iin, BCC- raamattukouluun,

 ja sain tietää 2.8 että minut on sinne hyväksytty :)))

Koulu alkaa 7.9.2015 ja päättyy 27.11.2015

Kun mä läksin Vladivostokista 28.2.2011 Mä vaan sisälläni mietin et millon mä pääsen takasin.
Ja siis tänä vuonna on ekan kerran ollut tilanne, että mä oikeasti olisin pyrkimässä siihen suuntaan et HEI, mä oikeesti MEEN sinne uudestaan!
Tai siis tietenkin, jos se on Jumalan tahto.

Tällä kerralla taloudellinen puoli ei ole se kaikkein haastavin, olen pyrkinyt budjetoimaan aika hyvin omat menoni, ja päivänä jona hain kouluun, sain jo yhden lahjoituksen matkaani varten!
Mutta suurimmat haasteet liittyvät omaan terveyteeni :/

En lannistu, luin nimittäin tätä omaa blogiani aikaisemman Vladivostokin reissun suunnittelun ajalta (kesältä 2010) Ja olin silloin elokuuhun asti sairaslomalla kun mun selkä oli tosi huonossa kunnossa JA mä en ollut edes varma pääsenkö mä lähtemään koko reissuun. Ja mä pääsin!

Et siis jos tää on Jumalan tahto, nii ei mikään voi olla esteenä, vaikka se ei aina siltä tuntuis.

Rukoushaasteita 

1. Viisumin ja lentojen hommaaminen järjestyisi hyvin ja ajoissa 

2. Mun terveys kestäisi, niin henkinen kuin fyysinen. 

3. Semmonen kans, et saisin uuden kaksikielisen raamatun jostain (suomi-englanti). Nykyinen, jonka ostin 2010, ja oli mukana edellisellä kerralla Vladivostokissa, alkaa olla aika rikki ja kannet irtoaa. Mulla ei ole budjetoitu raamatun ostoa, muttakyl mä uskon et sekin jotenkin järjestyy.  Mulla ei oikeastaan ole muita ehjiä raamattuja tällä hetkellä kuin Kiina-englanti raamattu ja venäjänkielinen raamattu. 

4. Että tää koko projekti vois tuottaa Jumalalle kunniaa, ja et voisin toteuttaa Hänen tahtonsa kaikessa 

Kiitos kun muistat rukouksin matkajärjestelyitä,

 kirjoittelen aiheesta lisää täällä blogissani, kunhan tulee lisää kirjoiteltavaa

- Heidi -

Mitä ihmeen BCC, YWAM ... ??

BCC (Bible Core Course) =

Induktiivisen Raamatuntutkimusmenetelmän peruskurssi 

 BCC on  

YWAMin (Missionuorten, alempana linkki www-sivulle) Yliopiston "University of Nationin" (Kansojen yliopiston) järjestämä  intensiivinen, kolmen kuukauden pituinen kurssi, jonka aikana Raamattu luetaan kerran läpi. 

U of N (University of Nations) tarjoaa koulutusta ihmisille, jotka työskentelevät monikulttuurillisessa ympäristössä ja/tai palvelevat hengellisessä palvelutyössä taiteiden, kristityn palvelutyön, kommunikaation, neuvonnan & terveydenhuollon, humanististen & kansainvälisten opintojen, tai tieteen & teknologian parissa. Yliopiston tavoite on yhdistää perinteinen luokkahuoneoppiminen opetuslapseuttavaan ilmapiiriin ja käytännölliseen ulkomaan lähetystyöharjoitteluun. Kansojen Yliopiston oppilaat tulevat kaikkialta maailmasta oppimaan erilaisista aiheista, ja monet kouluista ovat kaksikielisiä. Seitsemän varsinaisen U of N Campuksen lisäksi sadat YWAM -toimipisteet järjestävät U of N kursseja.
Hakeaksesi jollekin U of N kurssille, sinun täytyy ensin suorittaa hyväksytysti Missionuorten Opetuslapseuskoulu, eli DTS. Tämän jälkeen voit tutkia www.uofn.edu -sivustoa löytääksesi sinua kiinnostavat opiskelumahdollisuudet, tai vaihtoehtoisesti voit lukea U of N-kuvaston. Kun olet löytänyt haluamasi koulutusohjelman, voit hakea siihen tai pyytää lisää tietoa suoraan kurssia järjestävästä toimipisteestä.

 YWAM: Youth With A Mission - Missionuoret - Suomessa

Mikä sinulla on kädessäsi?

Eräs ihminen sanoi alkuvuodesta jotain, joka jäi mietityttämään mua . Jumala alkoikin sitten puhumaan mulle tuosta asiasta myöhemmin. Asia, josta en edes tiennyt että  mun kuuluisi ajatella siitä eri tavalla

Mä olen suurimman osan ajasta aikuisena tiennyt vahvasti, että haluan elää koko elämäni Jumalalle. Oikeastaan olen sanonut ne sanat, että luovutan kaikkeni varmaan jo aikaiseminkin kuin täysi-ikäisenä, mutta vasta myöhemmin sen merkityksen alkoi tajuamaan. Eiku mitä mä oikein puhun? Siis tuskin koskaan lauseen "Luovutan kaikkeni Jumalalle" merkitystä tajuan. Se on jotain aivan käsittämättömän suurta... ja tuntuu että kun sen sanoo, on liian pieni ja liian heikko ja kykenemätön edes toteuttamaan sitä. Onneksi Jumala ottaa käyttöön sen mitä meillä on antaa. Jumala ottaa käyttöön sen "mikä sinulla on kädessäsi"

2 Moos. 1-3
1. Mooses vastasi ja sanoi: "Katso, he eivät usko minua eivätkä kuule minua, vaan sanovat: 'Ei Herra ole sinulle ilmestynyt'". 2. Herra sanoi hänelle: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Hän vastasi: "Sauva". 3. Hän sanoi: "Heitä se maahan". Ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi; ja Mooses pakeni sitä. 

 Mooses ei uskonut, että hän pystyisi menemään Faaraon luo ja puhumaan Jumalan auktoriteetilla
"eivät he usko minua" . Mooses oli paimen, ja hänellä oli sauva.
Jumala olisi toki voinut antaa hänelle aivan mitä tahansa; valtavat lihakset, jykevän leuan, sadan ihmisen voimat, mitä vain nyt keksiikään. Mutta ei, se mitä hänellä oli kädessä, se riitti Jumalalle.

Kun luovutan kaikkeni, niin se vaan tarkoittaa, et mitä mulla on, niin annan sen Jumalan käyttöön.
Se tuntuu jotenkin inhimillisestä näkökulmasta niin pieneltä, jotenkin et tekis mieli sanoo Jumalalle "hei, mä annan sulle kaikkeni, annatko mulle vaik taidon lentää tai vaiks lukee ajatuksii, nii sit mä voisin tehokkaammi tehä sulle juttuja, ja niinku olla cool muiden silmissä..."

Mä niiiin monesti kelaan et mä en riitä. Mä haluan luovuttaa kaikkeni, mut mä en riitä. Mut sit kuitenkin sanon et ok, tää on mun ajatus, ja sä et sano raamatussa et mä en riittäis tällasena

1. kor 1: 27,2827 Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. 28 Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin.

Se että on heikko, ei tarkoita etteikö olisi kykenevä olemaan Jumalan käytössä.
Ja oikeastaanhan me kaikki ollaan heikkoja. Itse sanoisin ,että on
1. heikkoja, jotka luulevat olevansa vahvoja, mikä voi hidastaa tai jopa estää Jumalan työtä heissä. 2. 2.heikkoja, jotka tiedostavat olevansa heikkoja, mutta luulevat itse, että se hidastaa tai jopa estää Jumalan työtä heissä
3.  sitten on niitä heikkoja, jotka esittävät vahvaa, mikä ei ainakaan helpota Jumalan työtä heissä...

Sitten
 4. heikot, jotka tiedostavat heikkoutensa, mutta ovat sisäistäneet tämän korinttolaiskirjeen kohdan, jossa sanotaan selkeästi "Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen,  mikä on jotakin", ja uskovat ettei heikkous ole este Jumalan työn toteutumiseen heidän elämissään.

Kohta päästään tuohon kohtaan mitä sanoin alussa, ei ihan vielä...

Mulla on siis ollut jo vuosia kutsu Jumalan valtakunnan työhön. Itse sanon, että lähetystyöhön (pitää muistaa lähetystyön olevan todella monimuotoista, eikä rajotu siihen että mennään bambumajoihin asumaan koko loppuiäksi) Oikeastaan lähetyskäsky on meille jokaiselle Jeesukseen uskovalle.
"Menkää siis  ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni..." (Matt 28:19)
Jokaisella sen täytäntöönpano on erilaista. Minä kuitenkin koen, että tarkoituksenani on antaa sen työn, jota tulenkaan koskaan tekemään lähetystyölle, Jumalan työlle.
En osaa sanoa, lähdenkö johonkin tiettyyn paikkaan, teenkö jotain tiettyä asiaa Suomesta käsin... vai käynkö kenties välillä jossain... mutta tiedän, että jos Jumala sen suo, elämässäni lähetystyön tekeminen, sen tukeminen, ja siitä kertominen on suuri osa elämääni.

Tähän liittyen olen rukoillut ihmistä, jonka kanssa voisin jakaa tämän näyn. Puolison, joka voisi olla osana sitä Jumalan kutsua ja tehtävää tässä maailmassa, niin kauan kuin elämää riittää.

Nyt sitten tämä asia, joka pysäytti minut miettimään...

Eräs ihminen kertoi eräässä tilanteessa, kuinka hänen lähetyskutsunsa ei ole riippuvainen puolison löytymisestä, vaan hän on valmis astumaan johonkin tiettyyn missioon, jos Jumala hänelle niin ilmoittaa, vaikka hänellä ei olisi ihmistä rinnalla, joka jakaisi tämän näyn.

Tämän kuultuani mietin kauan, että miten se nyt noin voi olla... (eri asia on , jos olisi kutsu olla ilman puolisoa loppuelämän)

Minä olin siihen päivään asti, ja jonkin aikaan sen jälkeenkin hyvin vahvasti sitä mieltä, että minä en astu siihen tiettyyn Jumalan mulle tarkoittamaan tehtävään ennenkuin olen löytänyt ihmisen joka minua siinä tukee. Tämähän kuulostaa ihan hyvältä, eikö? Siltä, että odottaisin jotain, joka voisi olla osana tätä näkyä ja siten voisimme yhdessä palvella Jumalaa.

Mutta Jumala nosti sisimpäni motiivit tästä esille.
Se miksi olin ajatellut näin jo vuosia, liittyi siihen, että ajattelin (ja varmasti vieläkin ajattelen) olevani liian heikko ja kykenemätön ilman toista ihmistä olemaan Jumalan käytettävissä.
Ajatus pelotti, ja pelottaa edelleen. Tiedän osaavani paljon asioita, ja minulla on monia upeita unelmia, joita uskon Jumalan laittaneen sydämelleni, mutta pelkään, että olen liian heikko toteuttamaan niitä.
Mutta puoliso, hän olisi minun tukenani, ja voisimme yhdessä tehdä.



En muista kuka puhui Jumalanpalveluksessa seurakunnassamme eräänä sunnuntaina, mutta muistan kuinka hän sanoi, että Jumala tulee puhumaan juuri tänään sille, joka haluaa häntä kuulla.

Siinä hetkessä tuli tämä minun ajattelemani "puoliso tulee olemaan tukenani " ajatus mieleeni
 Jumala nosti mun mieleen tämän : Toinen ihminen ei tule olemaan minun elämäni voimanlähde , vaan MINÄ (Jumala siis)

Mä olin estänyt mielessäni Jumalan mahdollisuudet käyttää mua, koska ajattelin, että tarviin odottaa jotain toista ihmistä JOTTA Jumala voi käyttää.

On eri asia ajatella "Mä annan elämäni Jumalan käyttöön, ja Hän käyttää mua sillä mitä mulla on ja rukoilen, että jossain vaiheessa elämää jos Jumala suo, hän siunaa mulle ihmisen, joka voi mun kanssa olla palvelemassa häntä, ja jaamme tämän saman halun antaa elämä Jumalan käyttöön"

KUIN "Mä annan elämäni Jumalan käyttöön, MUTTA, jotta voisin antautua kokonaan, ja lähteä elämään tätä kutsua kohden, TARVITSEN siihen tämän toisen ihmisen, tulevan puolison, koska EN PYSTY ITSE.

Mutta jälkimmäisellä tavalla olen ajatellut vuosia. En ihan aina, mutta jo kauan.
Ja varmsti aivan ymmärrettävistä inhimillisistä syistä.

Suomessa ja muuallakin arvostetaan itsenäisyyttä, tehokkuutta, oma-aloitteisuutta, yrittäjähenkeä, pystyvyyttä, kaikilta osin vahvuutta ja SISU on tärkeää. En vastaa tätä ihannekuvaa läheskään.

En sano ettenkö koskaan voisi olla suomalaisestakin näkökulmasta tehokkaampi ja jotenkin tuottavampi osa yhteiskuntaa, mutta tiedän, että se ei tule olemaan aivan heti.
Tähtään tietenkin siihen, että pääsen eteenepäin, ja on mulla suunnitelmia, mitä aion tehdä sairasloman jälkeen.

Kuitenkin tämä yhteiskunnallinen status on vaikuttanut siihen, että olen ajatellut etten voi olla Jumalankaan käytössä ilman toista ihmistä. Siis tietenkin on tärkeää että on toisia ihmisiä, ja yhteys on se missä Jumalan rakkaus ilmenee. Tarkoitan, ettei Jumalan voima minussa ole riippuvainen kenestäkään. Jumala voi käyttää mua halutessaan missä vain, ja miten vain, koska Jumalalla on kaikki valta.

Tämän oivalluksen jälkeen olen huomannut vapautuvani, ja tajunnut, ettei Jumalan voimaa minussa, tai kenessäkään rajota mikään. En tietenkään täysin siihen pysty kokoajan uskomaan, mutta kun TIEDÄN sen, että Jumalassa on jo se kaikki tarvittava voima, niin mun ei tarvii olla vahva.

Vaikka tajusin että en tarvitse toista ihmistä, jotta Jumala voisi minussa toimia ,en tietenkään lopeta puolison rukoilemista, mutta se ei ole kuitenkaan se ykkösprioriteetti.  Jumala on ensimmäinen ja Jumala antaa sen kaiken mulle mitä tuun tarvitsemaan ajallaan.

Mussa on noussut uudelleen niitä asioita mieleen, joista Jumala on puhunut vuosien varrella, ja tällä hetkellä haluan tehdä työtä sen eteen että voisin antaa parhaimpani Jumalalle.
En tiedä, missä tulen olemaan ensi vuonna (tai huomennakaan), mutta mulla on näky, tai ainakin osa siitä, ja menen sitä kohti. Välillä sitä hämärtää oma masennus, väsymys ja vastoinkäymiset, mutta edelleenkään nekään eivät estä sitä ettenkö kokoajan olisi Jumalan käytettävissä.

Mihinköhän Jumala tulee johdattamaan seuraavaksi?
En tiedä, mutta rukoilen että pystyisin yhä uudelleen ja uudelleen luovuttamaan oman itseni täysin Hänelle. Antamaan se mitä minulla on kädessäni Taivaallisiin käsiin, joissa mahdoton muuttuu mahdolliseksi.

Uusi alku

Viikkasin punaisen t-paidan juuri petaamalleni vuoteelle. katsoin huonettani, jonka lattialla on sinivalko-oranssi virkattu matto, jonka ystäväni teki tuparilahjaksi.
Suurin osa vaatteistani on omalla paikallaan niille tarkoitetussa kaapissa.
tauluja seinällä, kirjoja hyllyssä Ja lattia imuroitu.

Tämähän ei ole mitenkään ihmeellistä. Normaali huone ja ei mitään epätavallista.
Vai onko sittenkin?

Kaverini tietävät  totuuden. Jos lattia näkyy omassa tilassani, huoneessani se on jo positiivista.  Jos lattialla ei ole yhtään roskaa se on jo ihme. Vuoteeni ei ole KOSKAAN pedattu. no ehkä kerran tai pari vuodessa.
Mutta ei ainakaan silloin jos sille ei ole jotain erityistä syytä. Tämä on minulle ollut normaalia siitä lähtien kunolen asunut  omillani, mistä on n. 10 vuotta.

Miksi siis huoneeni ei ole sellainen, joka minulle olisi normaalia?
Miksi tällainen minulle epätavallinen käyttäytyminen on jatkunut jo pari-kolme  viikkoa?

Jossain vaiheessa tammikuum ja helmikuun vaihdetta huomasin viettäväni enemmän Jumalan kanssa aikaa. Jo tammikuussa  Jumala nosti mun sydämelle ylistyksen vaikeimpien ja ahdistuneisimpien hetkien keskellä. Se ilo ei lähtenyt  olosuhteista eikä edes päätöksestäni korottaa Jumalaa. Se tuli yllättäen  arvaamatta. Silloin kun tuntui todella pahalta ja en nähnyt mitään hyvää. Silloin se Jumalan läsnäolo valtas mut. Sai mut itkemään ilosta. Kuitenkin olosuhde ei muuttunut, mutta sydämen asenne muuttui.

Näiden tammikuun kokemusten jälkeen  ymmärsin taas uudestaan sen, kuinka Jumala on elämäni  voima, ensimmäinen rakkauteni kohde ja tarkoitukseni. Voimani, turvani, Pelastajani Ja parantaja.

 Olen ennenkin ollut tilanteessa,  jossa  Jumala erikoisesti alkaa koskettaa  ja puhua, ja alan viettää aikaa säännöllisesti Hänen kanssaa, mutta sen seurauksena en ole alkanut siltikään huolehtimaan omasta ympäristöstäni itseni takia. En ole tehnyt sellaista, mikä voisi näytää siltä että ansaitsisin voida  hyvin. En koskaan. Ja jos  olen hetkellisesti niin tehnyt se on lähtenyt  turhautumisesta tai hetken innostuksesta , joka on riippuvainen mielialasta. Sellainen on kestänyt ehkä  päivän  pari.
Olosuhteen vaihtuessa ja päivien mennesaä eteenpäin mielenkiintoni siivota ja pitää omaa ympäristöön itseni takia viihtyisänä on oli haihtunut.
En vieläkään pystynyt  siihen, ei minusta ole siihen,  itseni  huolehtimiseen, ajattelin aina.

Nyt kuitenkin päivittäin  olen tehnyt jotain, jotta  voisin hyvin. Siihen liittyy muutakin kuin siivoamista. Syöminen, nukkuminen  ja omien rajojen kuunteleminen. Ulkoilu, pianon soitto ja maalaaminen.
Oikeassa suhteessa lepääminen ja työskenteleminen.
Itsestäni huolehtiminen on oikeuteni, olen ajatellut. Minä saan voida hyvin ja haluan sen olevan  niin.

Mikä muu on muuttunut kuin suhteeni Jumalaan?

Tässä pitää palata aikaan ennen  täysi-ikäisyyttä. Ennen kuin edes olin ymmärtänyt  ensimmäistä kertaa, kuinka usko on  muutakin kuin tietoa ja teoriaa. Suhde. Usko on suhde.
silloin en sitä tiennyt.

Olin seitsemännellä luokalla syntymäkunnassani. Aloitin yläasteeni uskoen että elämä on elämisen arvoista. Ainakin  ajoittain.
Ensimmäinen  yläaste vuosi  oli muistaakseni  aika tavanomainen. Uutta ja jännää kuutosluokan jälkeen.

kesällä seiskaluokan jälkeen  isälläni alkoi terveys huonontua, ainakin aiempaa pahemmaksi. Silloin muistan  kun ensimmäisen  kerran pelkäsin että hän kuolee. Olin 13 vuotias.

Iskä selvisi tästä sairaudesta leikkauksella, ja terveys koheni. Kuitenkin sen jälkeinen  vuosi  alkoi olla iskälle rankempi. hänellä oli masennusta ja tupakan polton lopettamisen epäonnistumisen jälkeen tulI pettymys.
Keväällä ollessani 14 iskä alkoi oireilla, ja oli matkalla kohti elämänsä käännekohtaa.

Kun alamäki alkoi , olin taas tilanteessa, jossa en tiennyt kuoleeko iskä, tai edes että missä hän  on.
Epätietoisuus kasvoi osaksi elämäämme ja oli normaalia minulle. Kolmen vuoden ajan oli sitä aikaa kun ei oikeastaan  ollut varma yhdestäkään  päivästä, missä iskä oli ja missä kunnossa.

Jumala on armollinen. Jumala on aina lähellä.  Iskä sai tuntea sen, ja epätietoinen aikamme oli väliaikaisesti ohi.

Pari vuotta oli jollain lailla tasaisempaa. Elämästä kiinni ottamista. Sisimmässäni en ollut tottunut siihem, etteikö tarvitsisi  pelätä.

Olin 20 vuotias kun lähdin yksin maapallon toiselle puolelle. Kaukoitään," maailman äärilaidalle ".
Kuukasi ennen lähtöä isälläni tuli yhtäkkinen osittais halvaantuminen. Jo aiemmin liikkuminen oli rajoittunutta aiemmin eletyn elämön seurauksena ja luinnollisen rappeutumisen seurauksena. Sairaudet oli läsnä hänellä kokoajan.

Kuitenkin nyt tilanne tuntui vakavemmalta. Kuolemaa ennusteltiin taas.

Iskä joutui keskussairaalaan ja oli monissa tutkimuksissa. Borrelioosia?Vai sittenkin neurologista?
Ennuste oli että iskä ei kävele  enää. Tai jos kävelisi siihem menisi vuosia.
 Lähdin  epätietoisuudessa ulkomaille. Raskain sydämin.

Muutama viikko näytti sen, että diagnoosi oli väärä iskän kohdalla, hän alkoi ottaa askelia. Liikuntakyky koheni,  joskin se oli rajoittunutta senkin jälkeen,  mutta pystyssä pysyttiin.

Tilanne  oli taas tasaisempi,  ainakin niin tasainem kuim voi siinä tilanteessa  olla.
Kuitenkaan ei kuolemaa enää ennustettu.
mutta siitä n. pari vuotta eteenpäin tuli seraava tuomio; keuhkoahtauma, joka veisi hautaan puolen vuoden  sisällä jos tupakka ei jää pois. Aiemmim Iskä oli ollu vuoden jakson ilman, mutta ei silloin kun tämä tuomio annettiin.

Ei se jäänyt  pois,  mutta silti iskä jatkoi eteenpäin.
Nyt oltiin.vuodessa  2012, jos en väärin  muista. Hauta ei kutsunut. Ei ollut sen aika.

Vuoden  päästä  siitä tuli viimeinen diagnoosi: keuhkosyöpä, jonka taistelu kesti vuoden.  Sen aikana kävin  läpi  kaikkia niitä kertoja kun olin pelännyt samaa, sitä että en enää koskaan näe isääni. Luopumisen tuska

Voittoja tuli, keuhkot tulivat paremoaan kuntoon  leikkauksella.
Toivo  heräsi, vaikka eihän  sitä  koskaan  ollut päästänyt irti  pelosta, joka alkoi jo 10 vuotta  aiemmin seiskaluokalla. Kuoleeko isä?

Syksyllä 2014.
. Oli aika kohdata pelko, ja hyväksyä Sen väistämätön tapahtuminen. Kuolema.


. . .

Torstaina,  perunkirjojen jälkeen  ymmärsin syyn elämän haluuni, oman ympäristön kohentumiseen.  Sisäiseen haluun huolehtia itsestäni.

Pelko oli poissa.
enää en ollut epätietoinen.
 Pahin pelkoni toteutui, mutta minä elän.

Pelko, joka kahlitsi minua yli 10 vuotta,
Joka hallitsi taka-alalla elämääni.

Jos isälläni on milloin tahansa edessä kuolema,  ei minullakaan voi olla oikeutta elää täysillä.  En ole sen arvoinen, että voisim hyvin.

Pelon kohaaminen ja sen toteutumisen hyväksyminen johti minut ajattelemaan; Olen oikeutettu voimaan hyvin. Olen arvokas ja minulla on elämä edessä.

Pelko.
Se voi olla monella jossain niin syvällä ettei sen vaikutusta edes huomaa. Se voi hallita ilman että ajattelee sen olevan missään roolissa elämässä.

Tässä syy.
Olen herännyt tiedostamaan sen, minkä pelko monilta  varasti. Ihmisarvoni ja oikeuteni elää.

Olen elossa.
Olen vapaa.
Olen oikeutettu voimaan hyvin.