torstai 2. syyskuuta 2010

Mitä me oikeasti tarvitsemme?



"Luku 4
Vain kaksi on tarpeellista

Mielessämme pyörii monta asiaa - on paljon huomionarvoisia kirjoja,
esimerkkejä ja opetuksia, jotka julistavat: "Tässä on totuus".
Näinä viime vuosina, jotka olen ollut Herran työssä, Hän on kuitenkin johdattanut minut etsimään ainoastaan kahta asiaa: tuntemaan Kristuksen sydämen Jumalassa ja tuntemaan oman sydämeni Kristuksen valossa"

Frangipane, Pyhyys, totuus ja Jumalan läsnäolo,s 24, 1998 (alkuperäinen versio 1989v)



Se ettei mikään menisi Jumalan edelle, on erittäin tärkeää.
itse en voi sanoa, että siihen pystyisin yhtään enemmän kuin kukaan muukaan omissa voimissa. Päivittäinen valinta on pyytää Häneltä itseltään siihen se halu ja tahto ja voima.
Luovuttaminen, antautuminen.
Pyhittäytyminen, Jumalan kanssa vietetyn ajan etsiminen, ja sille omistautuminen.

Liian usein itse löydän itseni tilanteesta - jossa netti, joku kirja, kännykkä, omat ajatukset, joita on miljoona kertaa miljoona - vie huomion Jumalalle annetusta ajasta. Joskus en jaksa nousta ylös ja jatkan vain nukkumista, joskus syöminen, harrastukset, ulkoilu, kaverit... Asioita on monia, jotka tulevat sen ajan tilalle, jonka voisin käyttää Jumalalle.

Varsinkin silloin tuntuu pahalta, kun olen saanut paljon siunauksia ja on ollut monta päivää, että on ollut helppo omistautua Hänen kohtaamiseen, ja on tavallaan ollut voittoisaa kulkua -vaikeuksien keskellä toki -
JA sitten jostain tuntemattomasta syystä hukkaan aikaani kaikkeen muuhun, vaikka olin jo tottunut siihen, että joka aamu jätän kaikkeni hänelle.

Toissapäivänä (muistaakseni) oli tällainen aamu. lähdin miettimään asioita, niinkuin teen yleensä, ja pohtimaan tilanteita, ihmissuhteita, ongelmia jne. jotta tietäisin, mitkä asiat luovutan tänään Jumalalle, ja mitkä asiat ovat sellaisia, jotka valtaa mieleni, enkä niin halua käyvän, ja voisin antaa aikaa Hänelle.
No, olin pohtinut siinä tunnin.. ja sanoin, no Jumala ota nyt nää pois..
sit meni toinen tunti, eksyin taas pohtimaan..
kohta luin vähän jotain kirjaa.. avasin koneen..
mietin vain asioita,
mietin lisää
lakkasin kynnet :D
(+leikkasin kynnet)
kävin syömässä (ei ollut kovin suuri nälkä..)

noin 4 tuntia tein -EN MITÄÄN

olin vaan et Heidi haloo, mitä ihmettä...
sain viimein annettua aikaa Jumalalle, mutta en niin kauan kuin olisin ehkä tarvinnut, koska kulutin aikaani kaikkeen muuhun.
sain jätettyä asiani Hänelle, koska viimein myönsin, etten itse pysty keskittymään, mutta auta sinä Herra siinä.

Päivä meni tietenkin ihan hyvin ei siinä,
mutta tavallaan tajusin (itseasiassa tänään)
sen miten murheelliseksi Jumala tulee näissä tilanteissa.
toki varmastikin Hän arvostaa sitä, miten olen halunnut omistautua,
jne, mutta sitten mistään syystä johtumatta ajaudun tekemään kaikkea muuta,
enkä enää vietä aikaa hänen kanssaan niinkuin olen tässä aiemmin tottunut.


Jumalalle omistautuminen ei ole helppoa kun ympärillä on paljon virikkeitä,
ja asioita, joihin huomio kiinnittyy. ja vielä kun on kaikki omat ajatukset ja huolet ja murheet. Huolet ja murheet on vielä ns "helppo" jättää Jumalalle, koska niitä ei itse kuitenkaan saisi pois mielestä, niin ne on "pakko" (hyvässä mielessä) Jättääkkin Jeesukselle että niistä pääsee eroon, tai saa rauhan niiden keskellä

mutta ne kaikki virikkeet ja ympärillä olevat häiritsevät tekijät,
niille voin tehdä itsekin jotain.
en oikein tiedä miten sen tekisin, mutta tavallaan se "kammio" tai alttarihetki olisi hyvä olla jossain sellaisessa tilanteessa, jossa oikeasti aika on varattuna Jumalalle. Monesti kännykkä saattaa soida, ja tulee muitakin asioita, jotka keskeyttää sen Jumalalle varatun hetken.

Ehkäpä pitäisi seuraavaksi lähteä kokeilemaan sitä,
että Kun aloitan jokapäiväisen hetkeni Jumalan kanssa,
EN avaa tietokonetta,
Laitan kännykän äänettömäksi
En laita puuroa/kananmunia tmv kiehumaan ,jotta ei tarvii niitä vahtia :D
En aloita tutkimaan kalenteria mitä pitäisi tehdä tai olisi pitänyt tehdä
En ehkä lähdekkään pohtimaan niitä miljoonia asioita mitä on ollut ja ehkä on tuleva olemaan jos tapahtuu näin ja niin ja noin, vaan jätän kaikki asiat Jumalalle, ennekuin tiedän mitä ne asiat edes ovat
.

Päätöksiä. Ehkä tämä taas kasvattaa ja vie eteenpäin.
Haluan OIKEASTI oppia tuntemaan Isän sydämen.
Halua antaa AIKAA Hänelle
Haluan olla USKOLLINEN ja KESTÄVÄINEN päivittäisessä kohtaamisessa

Kiitos että Jumala sä annat sit voiman toimia näin.
Minä kun en itse sitä itsestäni saa.

Isä Poika Pyhä Henki -> Jumala - Olet kaikki mitä tarvitsen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti