Kun ekan kerran tuli lunta oikein kunnolla, menin ulos ja tein lumiukon.
kello oli jo jotain 10 illalla, mutta innostuin niin paljon,
että en välittäny ajasta. (klo 11 arkipäivisin valot menee kiinni ja mennään nukkumaan)
On semmoi suiomifiilis, ku näkee et ulkona on lunta,
ja alkaa tajuamaan että joulua en oo viettämässä kotona, vaan Kaukana Kiinassa.
Tällä hetkellä ollaan vielä Vladivostokissa kauniin luonnon keskellä,
mutta 27.11 ollaan jo siirrytty rajan toiselle puolelle.
Kohteena meillä on Harbin, jossa meillä tulee olemaan vielä 2 viikkoa opintoja.
sen jälkeen alkaa outreach. Meidät on jaettu kahteen ryhmään, molemmat ryhmät aloittavat evankeliointi/missio/outreach osuuden kiinassa,
joten Jouluna olemme kaikki vielä siellä.
Sen jälkeen meidän ryhmämme lähtee Thaimaaseen ja Myanmariin
ja toinen ryhmä lähtee Intiaan.
palaamme takaisin Vladivostokiin helmikuun loppupuolella valmistujaisjuhlaan.
Ensimmäinen joulu ikinä kun en ole kotona. perheen keskellä.
En ole mitenkään älyttömästi ikävöinyt Suomea, mutta jouluna tilanne korostuu.
Yleensä ollaan äitin kanssa vietetty joulu yhdessä. Syöty äitin tekemiä ihania jouluruokia, katsottu muutamana jouluna lumiukko animaatio... ja käyty kirkossa...
Joulu kiinasa, tekemässä sitä, mihin meidät kaikki on kutsuttu
- levittämään ilosanomaa Jeesuksesta-
tekee tästä joulusta erilaisen, ja merkityksellisen.
Joulua kun ei pahemmin Kiinassa vietetä, täytyy itse muistaa joulun merkitys.
Ehkä se auttaa muistamaan joulun todellisen merkityksen,
kun ympärillä ei ole kaikkea mahdollista jouluhössötystä. voi keskittyä olennaiseen.
Onneksi saan kuitenkin olla joulun kristittyjen ystävien ympäröimänä.
Voimme yhdessä viettää joulua vaikka kiinassa sitä ei muuten vietettäisi.
Onneksi en ole yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti