tiistai 21. tammikuuta 2014

Mustasukkainen. Minäkö? Enkai... TAAS!

Onko mustasukkaisuus negatiivinen vai positiivinen asia?
Onko se hyvä asia olla olemassa, onko siitä jotain haittaa tai hyötyä?
Onko se erilaista eri ihmisillä?
Mitä voin tehdä jos olen mustasukkainen?

Wikipedia määrittelee sen näin:
Mustasukkaisuus on tunne, joka yleensä viittaa negatiivisiin ajatuksiin, turvattomuuden tunteeseen ja pelkoon siitä, että omalla avioparilla tai kumppanilla olisi suhde, ystävyys tai rakkaus toiseen, joka haittaisi omaa suhdetta kumppaniin.

No olipas se suppea määritelmä!

Asiasta löytyy lisää määritelmiä googlettamalla
Ellit.fi palstalla (kuulostaapa luotettavalta lähteeltä :D )

Mustasukkaisuuden tunne syntyy, kun ihmissuhteeseen liittyy kolmas osapuoli, joka uhkaa viedä jotain mustasukkaiselle ”kuuluvaa”. Mustasukkaisuuteen liittyy pelko siitä, että toinen rikkoo suhteen rajoja tai pelko, että tämä saattaisi tehdä niin. 

Lisää tietoa etsimällä löysin termin "Mustasukkaisuuden tyypit" (Types of jealosy)
Jolloin käy ilmi mustasukkaisuuden olevan moniulotteista, ei vain yhtä asiaa.


Omistava mustasukkaisuusPoissulkeva mustasukkaisuusKilpaileva mustasukkaisuusEgoistinen mustasukkaisuusPelokas mustasukkaisuus

Joissa omistava mustasukkaisuus haluaa pitää toisen ihmisen itsellään, ja pyrkii savustamaan muita ulos, jotka hänen mielestään tulevat liian lähelle tätä kyseistä ihmistä
Poissulkevassa tunne on sellainen, että haluaisi olla enemmän osa läheisen elämää ja tuntuu siltä, että hän ei jaa asioitaan tarpeeksi itselle, ja tulee ulkopuolinen olo ja on mustasukkainen siitä, että hän jakaisikin enemmän asioita jonkun toisen kanssa.
Kilpaileva mustasukkaisuus näkee heikkouksia itsessään ja kokee uhkaksi muita, joita ajattelee olevan parempia kuin itse.
Egoistinen taas huomioi itsensä ensimmäisenä, ja pelkää muiden reaktioita esimerkiksi siihen jos tulisi ilmi että kumppani on pettänyt tmv. Ei pysty asettumaan toisen asemaan ja näkee asioista yleensä vain oman puolen, ja on omasta mielestään aina oikeassa siinä.
Pelokas mustasukkaisuus muodostuu yksinäisyyden ja hylkäämisen pelosta. Mustasukkaisuuden tunne ruokkii sitä ajatusta, että minut jätetään ja minun kanssani ei haluta olla.
(Suhdesoppa.fi)


Englanniksi sana Mustasukkainen on "Jealous", joka käännettynä suomeksi on myös kateutta.
Kateus ja mustasukkaisuus ei kuitenkaan suomen kielessä ole sama asia.
Ne ovat lähellä toisiaan, mutta niissä on ero.

Jos mustasukkaisuus on sitä, että on joku henkilö, josta välitän, ja jokin kolmas henkilö tulee sen suhteen välille, olen silloin mustasukkainen tästä välittämästäni henkilöstä tämän kolmannen henkilön takia.
Kateudessa ei välttämättä tarvitse olla kolmatta tekijää ollenkaan.
Ystävälläni saattaa ollla jotain mistä olen kateellinen, ja siihen ei tarvitse kolmatta henkilöä.

Mutta se miksi englannissa on vain yksi sana tälle en tiedä enkä jaksa lähteä tutkimaan sanan etymologiaa sen tarkemmin. (jos joku haluaa tutkia, niin mielelläni kuulen asiasta)

Mutta miksi mietin tätä asiaa?

Olen itse todella mustasukkainen, ja olen joutunut kamppailemaan asian paljon, joskus tuntuu että ihan liikaa!
Kärsin siitä, että saatan tuntea voimakkaasti joko ihastuksia kohtaan tai ihan ystäviä kohtaan mustasukkaisuutta että ystävyyteni saattaisi kärsiä heihin, jos en käsittelisi asiaa.


Raamatussa mainitaan kuinka Jumala halajaa mustasukkaisesti / kateuteen asti henkeämme , meidän yhteyttämme häneen. ( Jaak 4:5)
Kateus ja mustasukkaisuus on siis myös tunteita, joita Jumalassa on. Jumala on täydellisen hyvä, joten nämä tunteet eivät voi olla täydellisen huonoja.
Ihminen ei kuitenkaan ole Jumala eikä siis täydellinen. Meidän rakkautemmekaan ei ole täydellistä, joten miten voisi olla mustasukkaisuuskaan.

Oletan ettei siis ole väärin olla mustasukkainen, mutta se mihin se tunne johtaa on eri asia.
Jos se johtaa katkeroitumiseen, vihaamiseen, kadehtimiseen, masennukseen tmv.
Niin silloin se ei voi olla oikein. Tai ainakaan emme ole käsitelleet sitä oikealla tavalla.

Itse tunnistan itsessäni tätä viimeistä kohtaa eniten "Pelokas mustasukkaisuus"
Olen kokenut monesti elämässäni hylkäämistä eri tavoin. Ja näiden kautta syvää yksinäisyyttä.

Olin koulukiusattu ja jouduin monesti tilanteisiin, joissa minua ei haluttu ryhmään tai valittiin viimeisenä tai suoraan syrjittiin ja jätettiin ulos porukasta.
Olen avioerolapsi, joten olen kokenut toisen vanhempani hylkäämisen ja perheen hajoamisen.
Olen seurustellut kahdesti, joissa molemmissa oli rikkonaisuutta ja virheitä, jotka lisäsivät hylkäämisen tunnetta.
Olen tiedostanut sen jo kauan, että pelkään hylkäämistä ja yksin jäämistä, mutta en ole ajatellut tapani reagoida mustasukkaisena olevan kytköksissä siihen. En ehkä ole edes ajatellut mustasukkaisuuden olevan erilaista. 

Mustasukkaisuus voi rajoittaa elämäämme, jos sen antaa hallita käyttäytymistämme. Aina tietenkään sitä ei voi valita hallitseeko se vai ei, jos emme ole käsitelleet asioita menneisyydessämme jotka korostavat nykyisyyden mustasukkaisuuden kokemusta.
Se että on aiemmin loukkaantunut tietyllä tavalla, ja vieläpä monesti ja jättänyt ne asiat ja tunteet käsittelemättä voivat korostua nykytilanteen pienemmässäkin asiassa.
Tavallaan ne menneisyyden tunnet eletään uudestaan ja uudestaan samankaltaisissa tilanteissa.

Esimerkiksi itselläni se, että minut on aina valittu viimeisenä ala-asteella joukkuelajeihin ja sitten eräät ystäväni päättivät jättää minut ystävänä, voivat ylikorostaa niitä tuntemuksia jotka tapahtuvat nykypäivänä.
Urheilulajeissa olen tietoisesti käsitellyt tätä jo monta vuotta, että voin ja saan harrastaa joukkuelajeja ja voin jopa olla niissä hyvä, ja voin saada hyväksyntää toisilta, vaikka se tunne on siellä sisimmässä että minua ei hyväksytä.
Mutta tämä nyt menee jo vähän ohi aiheesta.

Tiedän vain sen että menneisyyden tunteet vaikuttavat todella paljon nykyisyyden tunteisiini.

Syvä yksinäisyys ja rakkaudenjano synnyttää itsessäni mustasukkaisuutta. Tavallaan haluaisin riistää toisista sitä jotain hyväksymistä ja huomiota, jota he eivät voi antaa, koska ei kukaan ole ehtymätön rakkaudensarvi josta pursuilee aina vaan sellaista hyvää minua kohtaan, mikä sitä sammuttaisi.
Paitsi Jumala.

Siksi olenkin niin riippuvainen Jumalasta ja hänen rakkaudestaan ,koska koen ettei mikään voisi koskaan maailmassa sammuttaa sitä janoa, mitä sisimmässäni koen.
Se että yritän saada ihmisistä jotain sellaista, joka voisi korjata sisimpäni haavat, antaa sellaista rakkautta, joka ei koskaan hylkää ja sellaista läheisyyttä, joka ei kertaakaan satuta, ei ole mahdollista.
Ihminen on inhimillinen, ihminen on erehtyväinen ja epätäydellinen

Kateuteen asti Jumala halajaa henkeään jonka hän on meihin laittanut (em. raamatunkohta)
Jumala halajaa meissä sitä, jota me monesti halajamme toisista ihmisistä. Jumala haluaa olla kanssamme ja jakaa aivan kaikki elämämme pienetkin yksityiskohdat. Hän janoaa sitä että me antaisimme koko elämämme Hänen käsiinsä ja luottaisimme hänen pitävän huolen meistä.
Meidän ei koskaan tarvitse olla mustasukkaisia Jumalasta, sillä hänellä riittää aikaa aina. Vaikka hän ei aina vastaisi tai se ei tuntuisi siltä, niin Hän on aina valmis kohtaamaan meitä, kun me itse siihen haluamme.

Mustasukkaisuudesta voi tulla voimavara, kun sen jättää Jumalalle. Kun tuntuu että se kasvaa ylitsepääsemättömäksi tunnemöykyksi ja sellaiseksi, joka haittaa ihmissuhteita, Jumala voi sen käyttää meidän kasvuksemme. Voimme kertoa Jumalalle sen kuinka me olemme niin mustasukkaisia ja Hän on aina kuuntelemassa.
Minä haluan jättää oman mustasukkaisuuteni Jumalalle ja uskoa siihen, että Hän tulee korjaamaan minussa niitä pettymyksen kokemuksia ja niitä kipupisteitä, joiden takia tunnen niin voimakkaasti tuota tunnetta. Ehkä jonain päivänä voin vielä nähdä, kuinka voin olla terveellä tavalla mustasukkainen, ilman että siihen sisältyy ahdistusta, pelkoa tai epävarmuutta. Vihaa kateutta tai katkeruutta.

Mustasukkaisuutta on siis ihan ok tuntea, kunhan sen ei anna hallita.
Jos tuntuu että se hallitsee sinua, etkä sinä sitä, niin silloin on syytä pysähtyä ja lähteä pohtimaan, mistä se voisi johtua ja mitä sille asialle voisi tehdä.
Minä esimerkiksi kirjoitin tämän  blogin. Toivottavasti siitä on joillekkin hyötyä ;)

Blessings to ya all

-Heidi J-

lauantai 18. tammikuuta 2014

Runo

Uuteen huomiseen


Sateensuojaan viet minut
matelee aika eilisestä nykyiseen
Pinnalla on aivan kuivaa,
mut uppoutuneena ei näe valoa.

Sadepisarat ne lämmittää ja hyväilee
sateenropina tuo turvallisuuden yöhön pimeimpään
Vaikka varmuudella ei voi sanoa
huomispäivän asioiden tuloa.
Sadepisarat yhä lämmittää ja hyväilee
sateenropina tuo turvallisuuden Pelon maisemiin

Alla tähtien loisteen
Alla tyynen veen
On tuo uusi maailma
täysin virheetön
Pinnalla on aivan kuivaa
mut uppoutuneena ei näe valoa.

Sadepisarat ne lämmittää ja hyväilee
Sateenropina tuo turvallisuuden yöhön pimeimpään
Vaikka varmuudella ei voi sanoa
huomispäivän asioiden tuloa
Sadepisarat yhä lämmittää ja hyväilee
Sateenropina tuo turvallisuuden Pelon maisemiin,
Sateenropina tuo turvallisuuden uuteen huomiseen

-HJ-
 12/2013

perjantai 3. tammikuuta 2014

Oma kokemukseni väsymyksestä ja siihen suhtautumisesta

Kirjoitus ei perustu milläänlailla kenenkään psykologin tekstiin tai kirjoitettuihin neuvoihin, vaan enemmänkin omaan kokemukseeni väsymyksestä ja asioista mihin silloin kannattaa kiinnittää huomiota. Joten tämä on vain minun näkemykseni siitä, mitä olen itsekin käynyt läpi.
Älä jää yksin
Yksin jääminen on pahinta, silloin kun on asioita, joita ei pysty käsittelemään tai ei jaksa kohdata.
Tai ne ehkä pystyisi kohtaamaan, mutta ei uskalla kohdata niitä sen pelon takia, että menisi rikki, tai murtuisi sen taakan alla.
Jokin salaisuus tuossa asioiden jakamisessa on. Jo se että muutkin tietää siitä, miltä minusta tuntuu, helpottaa oloa. Muut ei välttämättä ole suoraan auttamassa ongelmien ratkaisussa, tai edes sen kummemmin "terapioimassa" vaan yksinkertaisesti tietävät mikä on tilanne.
Silloin on helpompi myös sitten sanoa että nyt olen väsynyt, enkä jaksa jotain asiaa. 

Mieti mihin lupaudut
Voin sanoa, että en jaksa tehdä nyt sellaisia asioita, joita normaalisti teen aivan helposti. Esimerkiksi monien ihmisten kanssa juttleeminen ja sosialisointi, small talk, ihmisiin tutustuminen. Ei ole välttämättä energiaa lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin ja juttelemaan niitä näitä, kun on väsynyt.
Ei ehkä jaksa ottaa ylimääräistä vastuuta, mikä normaalisti olisi aivan helppoa.
Silloin kun asiasta on puhunut, ja kertonut ääneen joillekkin ihmisille että "olen nyt väsynyt" paineet suoriutumisesta pienenevät.
Jos en kertoisi kenellekkään että olen väsynyt, ja peruisin jonkun asian, tai en pitäisi yhteyttä tai en jaksaisi tavallisia asioita, se voisi ahdistaa, ainakin itseäni.
Silloin kun kohdataan vaan ne seuraukset eikä kukaan muu kuin minä itse tiedä mistä se johtuu, tulee paineet selitellä ihmisille mistä se johtuu etten jaksa. Ja silloin kun on väsynyt ei jaksa selitellä!
Joten ratkaisuna on ennen ollut esimerkiksi se että välttelee kaikkia ja kaikkea, mikä ei todellakaan ole hyvä asia.

Väsymys on ihan ok!
Se että ilmaisee olevansa väsynyt, auttaa itseäni menemään niihin tavallisiin tilanteisiin ystävien ja muiden ihmisten kanssa. Kaikkien ei tietenkään ole välttämätöntä tietää siitä, minkä takia olen väsynyt ja eikä se kaikille kuulukkaan, mutta se että edes jotkut ihmiset ovat jakamassa sen tiedon, niin sitä ei tarvitse piilottaa tai jotenkin yrittää käyttäytyä voimavaroja tuhlaten "olen aivan ok" - kun en olisikaan.

Tiedän,
olen nyt väsynyt ja siihen on todellakin syytä, ja saan olla väsynyt.
On hyvä tunnistaa milloin väsymys johtuu jostain itseaiheutetusta ja sellaisesta mihin voisi vaikuttaa,
ja milloin se tulee sellaisesta lähteestä, mihin ei voi vaikuttaa, jolloin väsymys pitää vaan käydä läpi. Ja toimia sen mukaisesti, mihin omat voimavarat riittävät.

Voimavarojen kanavoiminen
Mihin omat voimavarani nyt riittävät on vielä arvoitus, tiedän kuitenkin että pitää valvoa omaa jaksamistani ja mahdollisuuksien mukaan välttää tilanteita jotka vievät liikaa energiaa, mutta kuitenkin ottaa sen verran haasteita, jotta pysyy mukana elämässä ja rytmissä.
Joskus rytmi katoaa ja on niin pohjalla että on pakko olla vaan paikoillaan.
Tiedän että nyt ei ole se hetki.
Ei voimavarani ole nyt niin alhaalla ettenkö jaksaisi mitään. Voimavarani vaan pitää osata kanavoida oikein, ja käyttää niitä järkevästi.
 Ei olisi esim. järkevää nyt lähteä kahden viikon patikointireissulle lappiin (no en ehkä sitä tekisi koskaan muutenkaan ) Tai ottaa jotain taidetilaustyötä 60x60 kokoisesta taulusta (tai pienemmästäkään)
Tai päättää aloittaa opiskelemaan uutta kieltä...

Joskus nimittäin tein helpostikin niin, että ollessani väsynyt sain päähäni mitä lennokkaimpia ideoita, ja lähdin toteuttamaan niitä, ja sitten en saanutkaan niitä tehtyä, koska ei voimat riittäneet.
Se on ihan kiva, että on ideoita ja toiveita ja unelmia, mutta niiden toteuttaminen silloin kun on väsynyt ei ole se paras ratkaisu.
Myöskään yöllä maalaaminen , vaikka se kuinka houkuttelevalta tuntuu, ei ole järkevää, kun väsyneenä tarvitsee muutenkin enemmän unta.

Kun on väsynyt,
Siitä on hyvä kertoa joillekkin ihmisille, tarvittaessa ammatti-ihmisille, jos tilanne vaatii sitä 
On hyvä miettiä, mitä asioita kannattaa jättää pois säästääkseen omia voimiaan 
On elintärkeää pitää kiinni arjen rutiineista, vaikka ne olisivat kuinka ankeita
(Hygienia, kodin ylläpito, laskut, ruokailut, unirytmi) 
On hyvä myös tunnistaa, milloin väsymys menee niin pitkälle, jotta voisi puhua masennuksesta,
Masennusta ei kuitenkaan voi itse arvioida, siihen tarvitaan ammatti-ihminen, joka selvittää, millä tasolla väsymys/ masennus on.
Jos joskus on todella masentunut olo ,silloin ei voida vielä puhua että sairastaisia masennusta.

listaa voisi jatkaa varmasti, "muista vitamiinit, liikunta, harrastukset...." Kuitenkin perusasioiden lisäksi jokaisen täytyy löytää itse se oma resepti siihen, miten pääsee eteenpäin ja miten käsitellä väsymystä.

-Heidi J-