Toiselle lapselle onnellisuus merkitsee kimalteella ja vaahtokarkeilla kuorrutettua synttärikakkua ja uuden uutta älypuhelinta kaikilla herkuilla ja toiselle sitä että äiti pystyi viettämään lapsensa kanssa yhden päivän kuukaudessa selvinpäin ja kolmas on onnekas jos tänään saisi vettä juodakseen.
Yksi on tottunut tasaiseen arkeen ja taloudelliseen turvaan , saanut huolenpitoa ja rakkautta lapsena, joten sen tuoma tasainen tueva ei välttämättä riitä tuomaan aikuisenakaan tyydytystä, vaan halutaan jotain ekstraa ja hemmottelua jotta tuntisi onnellisuutta.
Toinen yrittää pärjätä omin neuvoin lapsuutensa ja hoivaten itse vanhempaansa ja on sysännyt syrjään omat toiveensa, niin aikuisena ei välttämättä osaa enää vaatia itselleen mitään.
Ehkä onnen hetket tai tyydytys tulee toisia tukiessa, koska se oli hänen paikkansa jo lapsena. Antaa ja antaa muttei koskaan saada.
Siinä missä ensimmäinen on enemmän saanut jälkimmäinen on vain antanut ja tyytynyt osaansa.
Kolmas ei tiedä näistä mitään eikä häntä enää ole olemassa muiden ollessa aikuisia, koska kuoli alle kymmenvuotiaana.
Mitä minä odotan elämältä?
Mihin tyydyn ja mikä tekee onnelliseksi?
Ennen se olisi varmaan ollut esim. Koulutus, varma talous, uusi tietokone, uudet elokuvat, ystävät, jne.
Lapsuudellani on väliä siihen mihin olen tottunut, mutta elämä myös muokkaa myöhemminkin.
Minulla oli lapsena perusturva, sain ruokaa ja ei tarvinnut pelätä jäävänsö kodittomaksi.
Sitten myöhemmin tuli asioita mitkö horjutti tuota idylliä ja myöhemmin omassa elämässä alkoi asiat rakoilla.
Mutta se että olen tässä nyt kertoo siitä että olen selvinnyt.
Mistä löydän onnea tänä päivänä?
Pienistä hetkistä.
Elämä ei ole varmaa joten se missä olen nyt on tärkeintä.
Luonto ympärillä, vaatteet päälläni ja se taloudellinen turva mikö on tälle päivälle suotu.
Linnut jotka lentävät vailla huolta.
Aisteistani, jotta näen ja kuulen.
Maistan ja haistan. Tunnen.
Tunteista.
Musiikista jota kuuntelen tällä hetkellä.
Onnea voi myös tuoda tulevat asiat ja niiden suunnittelu, mutta en halua niiden hallitsevan liikaa. Tarkoitan ettö laittaisin luottoni tulevaan. .koska se on tuntematonta.
Vaikka en voi tietää millaista on olla ilman vettä, uskon ettei hän joka on vedettä mieti sitä saanko huomenna vettä, koska tämän päivän haasteet ovat jo aivan tarpeeksi.
Samoin myös onnellisuus voisi tulla siitö pienestä vesitilkasta. Se on mitä minulla olisi nyt.
Jumala ei turhaan sano että jokaiselle päivälle riittää murheensa.
Tai että hän on luvannut täyttää tarpeemme.
Silloin kun olemme kyllöisiä ja ravittuja ja meillä on enemmän mitö tarvitsemme voimme unohtaa sen keneltö se kaikki on tullut. Kuka on siunannut elämäämme.
Kuka kuoli jotta me saisimme elämän ja kuka uhrasi poikansa meidän tähtemme.
Se mikö meillä on ei enää riitä onnellisuuteen jos emme ymmärrä sen tulevan Isältämme. Jos sanomme "minun palkkani turvasi meille hyvän elannon vuosiksi ja nyt siitä riitti jopa tähän etelänmatkaan" annamme ansion itsellemme.
Tai jos emme enää pysty ottamaan vastaan ilolla mitään hyvää minkö taivaallinen isämme meille haluaisi antaa silloin me saatamme katkeroitua. Kun on tottunut aina antamaan toisille vääristä syistö, ei osaa ottaa vastaan.
Silloinkin Jumalan siunaamat onnen hetket menevöt ohitsemme.
Saatamme syyttää jumalaa että hän ei siunaa kun oikeasti syy on siinä ettei osaa ottaa vastaan.
On tottunut tekemään paljon itse mutta sitten vaikka sairastumisen kautta tulee pysähdys. Miksi Jumala sallit tämän? Kysytään.
Miksi kun olen aina pärjännyt yksin ja nyt en pärjää enää.
Jumalan lahja voikin olla taito oppia pyytämään apua. Olemaan se jolle annetaan.
Jumala ei näe sairautta siinä tilanteessa heikkoutena tai kirouksena vaan lahjana joka auttaa ihmistä olemaab onnellinen elämässä myöhemmin kun hän hyväksyy sen että tarvitsee muita.
Miten minä ja sinä voisimme löytää elämässämme sen vesitilkan joka toisi onnea tälle hetkelle olosuhteista riippumatta?
En usko että on olemassa hyvö ja huono-osaisia. Tai voimme nimittää koditonta huono-osaiseksi ja lääkäriksi valmistunutta hyvä osaikseksi.
Mutta se ei kerro mitään Jumalan silmissä.
Jumalan siunaus on kaikkien osaksi.
Uskon että mitä enemmän me olimme löytämään Hänen avullaan onnen hetkiä siitä mitö meillö jo on me opimme ottamaan vastaan toisilta sitä mitä meiltä puuttuu ja antamaan omastamme sen mikö meille on ylimääräistä.
Miten voisin tänään löytää onnellisuutta?
Miten voisimme tänään toiset tehdä onnellisiksi?
Jumala auttaa jos ei itse keksi.
Open your eyes to the beauty of the life with God ♡♡
Siunausta sunnutaille!
