että joskus voisin olla Jumalan käytettävissä.
tai että joskus voisin kokea Hänen läsnäoloansa.
Haluan, että joka päivä voin uudistua
ja joka päivä voin oppia enemmän.
En haluu tuhlata mun elämääni vaan siihen, että etsin mikä on mun tie, mikä on mun kutsumus, mihin pitäis mennä.
Enemmän vaan haluaisin uskoa siihen, et Jumala tosiaan tietää mikä se on. Ja tällä hetkellä se on siellä, missä mä olen. ja aina Jumala voi käyttää mua siellä missä mä olen.
Haluaisin toki tietää, mikä olis se mihin seuraavaks menis .., mut pointtina se, etten murehtis ja pohtis vain sitä, mihinköhän pitäis mennä.
Oon pyytänytkin Jumalalta sitä, et se antais vaan enemmän luottamusta Häneen,
ja siihen, et voin ottaa rohkeasti askeleita, ja uskoa, et oon hyvissä käsissä, ja varmasti menossa oikeeseen suuntaan, ku kuljen rukoillen...
***
Huomaa ku on tällein pitkään reissussa, niin ei pysty ottaa samallalailla aikaa Jumalalle, ja kaipaan jo sitä, et oon kotona, ja voin taas antaa enemmän aikaa Hälle.
Oon siis nyt konffassa talkoissa, ja olin iskän luona viikon. sitä edellinen viikonloppu oli nuortenleiri, ja sitä ennen olin pari viikkoa iskän luona.. sitä ennen olin kaasona häissä... Melkein koko kesäkuu on menny touhutessa
Ku on kiirettä ja stressiä ja monia asioita yhtäaikaa, niin on vaikee pysähtyä.
mut mä en haluais, et koskaan touhuaminen menis sen edelle, et kohtaan Jumalaa, ja odotan Häneltä jotain... enkä vain mene ja unohda ... sitä tärkeintä asiaa elämässä.
<3
***
Vladivostok, jos sinne menen, on vain yksi etappi elämässä.
En halua vain ajatella, et tuo juttu on jokin suuri juttu, ja sitä odotan vain.
Missionuoret, Ywam... Missiomatka. aktiomatka...
Mun missio, on mun elämä. Jeesuksen kanssa.
onneks On se Jeesus, yksin en kyl jaksais.
(joskus voin tänne kirjottaa vaik oman todistuksen, kuinka tulin uskoon jne.)
-- todella hajanaisia tuli kyl näistä ajatelmista tosiaan ...
no ei voi mittään ^^
-heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti