siis en tarkota edes missään äärimmäisissä hätätilanteissa,
vaan yleensä semmosissa tilanteissa, jossa tietää ettei itte pärjäis.
Vaikeinta voi olla myös sit myöntää Jumalalle, et tarvii Hänen apuaan...
sitä niin helpommin vaan yrittää ite päristellä "kyllä mä pärjään iha ite!"
sitten sitä tajuaa, että eikai muu auta, ku sormet ristiin, ja nöyrtyä.
sen jälkeen huomaa oman tyhmyytensä, ja lupaa taas Jumalalle
"ens kerralla pyydän heti sulta apua enkä yritä ite!"
.. paitsi että tuokaan kerta ei ollut viimeinen, eikä ensimmäinen.
mikä siinä on niin vaikee nöyrtyä?
miksi aina haluaa ITE olla tilanteen herra?
olisko ollu vuos sitten ekaa kertaa elämässä pyysin kaverilta lainaan rahaa,
kun oikeesti sitä tarvitsin. lainan pyytäminen ei ollu helppoa, koska piti myöntää,
että ei pärjää yksin.
Jos joku ystävä pyytäisi minulta lainaa, ja mulla olis mahdollisuus lainata,
niin toki auttaisin, eikä se tuntuisi että asia olisi mitenkään noloa tmv.
kuitenkin kun itse on pyytämässä, se tuntuu vaan jotenkin alentavalta.
Jumala kuitenkin on järkänny asiat niin, että täällä maailmassa voidaan olla toinen toistamme varten. joskus toinen on avuntarpeessa ja voi itse olla auttamassa, sitten joskus taas itse on se, joka tarvitsee ystävää...
Luuk. 6:38
Antakaa, niin teille annetaan....
Jes 58
6 Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet,
7 murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
että on ihan raamatullistakin olla joskus toisten autettavana,
mutta myös olla itse avuksi toisille. :)
Jos itse nöyrryn ja annan toisten auttaa, osaan myös itse ymmärtää auttaa myöhemmin muita, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa..
myös jos itse annan omastani ja autan toista, voin luottaa siihen,
että joskus myös voin saada apua kun tarvitsen.
Kuitenkaan avunanto ei pitäisi perustua vastalahjan toivomiseen,
vaan pyytää Jumalalta rakkautta tehdä se vain auttamisen ilosta,
siitä, että haluaa osoittaa välittämistään ystävälleen,
ei siksi, että olisi itse siitä saava jotain.
Tänään itse vain tajusin,
kun opintolainat ei oo tullu maksuun, vaikka 1.7 olis pitäny olla,
ja vajaan kahden viikon päästä pitäis lunastaa viisumi,
ja maanantaina pitäis viimeistään maksaa vuokra...
ja entä jos opintotukikaan ei tule?
asioita, joihin en voi vaikuttaa, joten se pisti miettimään
ja ennenkaikkea rukoilemaan :)
nyt kun oikeesti rukoili ja jätti Jumalalle em. asian ´+ ylipäätään taas koko elämän... niin on rauhallinen olo ja luottamus et Hän voi asiat järkätä.
Thanks God :) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti