Olin kadoksissa, mutta minut löydettiin

Viereesi tähän tulen pettyneenä

En näe, en koe läsnäoloasi

Sinnittelen - epäonnistun.

Ihmisiin tukeutuen ponnistan pinnalle.

Horjahdan,

kaadun ja loukkaanun.

Pettymyksen verho varjostaa kasvoni.

Viileä vesi iholla, samenee näkökenttäni.

Varastaako elämä kutsumuksesi?

Pois minulta on otettu lämpö.

Väljähtynyt on askelteni tahti,

Taaksepäin melkein matkaani taitan.

Unohdan.

Suljen silmät

jatkan eteenpäin

ILO- Missä, ei en sitä muista

SURU - Ei sitä ei enää ole

Pelko?

onko sellaista edes olemassa?

Vastarannalla vilkutan, käännän selkäni.

PISTO!

Viiltävä isku

Mutta ei, en minä kipua tunne,

eihän minuun satu !

Eihän?

Eteenpäin vain, en pysähdy.

Mustasukkaisesti halajat läsnäoloani.

En sitä ymmärrä 

En ehdi,

En halua.

(Pelkään salaa)

Varovasti avaudun

riisun kuorta.

Hymyilen, mutta sisällä itken.

Kiire pitää minut onnellisena,

en ehdi ajatella.

Toinen isku,

viilto suoraan rintaani

h e n g i t y s   h e i k e n t y y 

en nouse

en pysty

kuuleeko kukaan?        eikö kukaan?

EN 

JAKSA

YKSIN

En enää.

Kelpaankohan enää edes palvelijaksesi?

Nöyrryn

 Itken 

Romahdan

.

.

.

Nousen ylös!

Ei...

minut NOSTETAAN ylös

Puetaan puhtaisiin , uusiin vaatteisiin.

minua juhlitaan !

Miksi?

Koska olin kadoksissa, ja nyt olen löydetty

ja saan jatkaa matkaani

Amen.


-Heidi J. 4.12.2013-