Tuntuu jotenni nii lopulliselta. Kuolema siis. Ja niihä se tietty on.
Kattelin puhelulogia, könnykkä ehdotti et vois tyhjentää niit nii vapautuis tilaa. Aloin selaa ja tajusin jo sitä tehdessä et jossai vaiheessa siellä lukee iskä... ja aloin itkee ku tiesin et niin käy. Tavallaa vaa odotin et se nimi tulee siihen ( en oo poistanut iskän nroa puhelimesta, emmä voi viel)
Sit se tuli. Vastaamaton :iskä 25.11.2014 4am.
Mä oon kelannu tän jo kuinka monesti, miks mä en soittanu seuraavana päivänä takas? Tai no siis sinä päivänä.
Tiedön, en jaksanu. Iskä soitti tosi usein, ja emmä vaa jaksanu.
mut silti. Se on viimenen merkintä tai joku mikälie mikä mul on iskästä, tuo merkintä et mä en vastannu..
iskä kuoli 27.11 aamulla. Miks mä en soittanu 25 tai 26 päivä?
Veli kerto et toivotti hyvöö yötä iskälle 26 iltana. Oon siitä pienestä jutusta nii kateelline.
Äiti sano et sen vika puhelu oli tosi vapauttava. Semmonen et se loppu hyvössä hengessä.
Mä oon kelannu mun vikaa puhelua.
Iskä soitti edellisenä vkoloppuna ja sit ku kerroin et olin äitin kaa just puhelimessa se sano et hänpä soittaa ensin sille... noo ne jutteli varmaa puol tuntia ( se oli se puhelu mistä äiti sano et jäi hyvä fiilis) sit ku se soitti mulle uuudestaa nii ei ruvettu juttelee oikee mitöä muuta ku se heti sano et nyt on tämmönrn tolanne et kaukosäädin on lattialla ja se pitää saada ylös. (ja ainut asia mitä se voi tehä sairasvuoteella o kattoo tvtä ja vaihtaa kanavia. )Öitä se ei saanu nukuttua. No nyt se olu lattialla ja kello oli jo lähes puolen yön. Hoitajat ei vastannu kutsuun.
Iskä pyys et soitan sinne. Sanoin et voin yrittää. Tajusin sit et ei mul oo suoria numeroita hoitajille jja emmä saa mihinkää yhteyttä siihr aikaa.
Soitin iskälle takas "hei iskä ei oo muita numeroita auki ku päivystys" ... "no soita sit sinne!"
Sit olin et ehä mä päivystykseen voi soiytaa kaukosäätimestä. Vaik iskälle se tietenki oli tärkee juttu.. nii emmä päivystyksee nyt pystyny...
se ei ymmärtänyt. "Tottakai sä.voit. soitat vaa" ja se alkoi vähän hermostua, iha ymmärrettävästi. Se oli sille tärkee juttu.
Sit se päättyy aika pian "mä etin sit jonku muun joka soittaa sit sinne.." "no ok.. sori ku en voinu auttaa"
*tuuttuuttuut*
Myöhemmin sit se soitti äitille kaukosäätimestä. No eihä seköä päivystykseen soittanu. Se laitto kännykän äänettömäks. Oli tullu 10 soittoa yön aikana
Mä laitoin kännykön kokonaa kiinni koska olin tosi väsyny. En jaksanu ottaa vastaan öisiä puheluita ku mul muutenni oli vaikeuksia ees saada unta. Iskä saatto soittaa joka yö pari kolme kertaa.
Jos olisin soittanu viel seuraavan viikon aikana ennen 27.11 aamua olisun saanu erilaisen viimeisen puhelun.
toisaalta se vika puhelu kerto tosi paljon siitä et pienet asiat oli tärkeitä...
Mut en voinu auttaa siinä.
Miksmä en sit vaik soittanu päivystykseen. Miks mä en soittanu sille uudestaan ennen 27.11
Miksi on sellainen kysymys monesti mihin ei oikein saa vastausta. Se ehkä tässä tilanteessa sisältää enemmän sitä että.. en oikeastaan tarvitse vastausta siihen että miksi en tehnyt niin.. Toivoisin vaan sydämeni pohjasta että asian voisi muuttaa..
En vaan ymmärrä miten tällainen asia voi tuntua niin merkittävältä.
ei tuo puhelu määrittele koko vuosien suhdettani iskään. Ei se poista tai lisöö sen arvoa. Se ei tarkoita että olisin epäonnistunut tai että mulla ei olisi hyviö muistoja.
silti se vaan vaivaa.
Jospa olisin voinut sanoa vielä viimeisen kerran iskälle jotain lohdullista ja kaunista, mutta viimeiset sanat olivat vain sitä että sori en voi auttaa enkä soita päivystykseen. Ehkä myöhemmin sen merkitys laimenee mutta sitä en voi muuttaa.
Myöhemmin osaan nähdä sen yli enkä ajattele sen olevan niin suuri asia.
Mutta vielä en osaa niin ajatella, vaikka luulin.
Vielä mietin vain että jospa olisi ollut toisin.
Kuolema. Se on lopullista.
Enää ei iskä soita, enäö en voi olla vastaamatta sille keskellä yötä kun en jjaksa puhua.
Voisinpa vielä sanoa iskälle
miten tärkee se on minulle.
:,/
Kattelin puhelulogia, könnykkä ehdotti et vois tyhjentää niit nii vapautuis tilaa. Aloin selaa ja tajusin jo sitä tehdessä et jossai vaiheessa siellä lukee iskä... ja aloin itkee ku tiesin et niin käy. Tavallaa vaa odotin et se nimi tulee siihen ( en oo poistanut iskän nroa puhelimesta, emmä voi viel)
Sit se tuli. Vastaamaton :iskä 25.11.2014 4am.
Mä oon kelannu tän jo kuinka monesti, miks mä en soittanu seuraavana päivänä takas? Tai no siis sinä päivänä.
Tiedön, en jaksanu. Iskä soitti tosi usein, ja emmä vaa jaksanu.
mut silti. Se on viimenen merkintä tai joku mikälie mikä mul on iskästä, tuo merkintä et mä en vastannu..
iskä kuoli 27.11 aamulla. Miks mä en soittanu 25 tai 26 päivä?
Veli kerto et toivotti hyvöö yötä iskälle 26 iltana. Oon siitä pienestä jutusta nii kateelline.
Äiti sano et sen vika puhelu oli tosi vapauttava. Semmonen et se loppu hyvössä hengessä.
Mä oon kelannu mun vikaa puhelua.
Iskä soitti edellisenä vkoloppuna ja sit ku kerroin et olin äitin kaa just puhelimessa se sano et hänpä soittaa ensin sille... noo ne jutteli varmaa puol tuntia ( se oli se puhelu mistä äiti sano et jäi hyvä fiilis) sit ku se soitti mulle uuudestaa nii ei ruvettu juttelee oikee mitöä muuta ku se heti sano et nyt on tämmönrn tolanne et kaukosäädin on lattialla ja se pitää saada ylös. (ja ainut asia mitä se voi tehä sairasvuoteella o kattoo tvtä ja vaihtaa kanavia. )Öitä se ei saanu nukuttua. No nyt se olu lattialla ja kello oli jo lähes puolen yön. Hoitajat ei vastannu kutsuun.
Iskä pyys et soitan sinne. Sanoin et voin yrittää. Tajusin sit et ei mul oo suoria numeroita hoitajille jja emmä saa mihinkää yhteyttä siihr aikaa.
Soitin iskälle takas "hei iskä ei oo muita numeroita auki ku päivystys" ... "no soita sit sinne!"
Sit olin et ehä mä päivystykseen voi soiytaa kaukosäätimestä. Vaik iskälle se tietenki oli tärkee juttu.. nii emmä päivystyksee nyt pystyny...
se ei ymmärtänyt. "Tottakai sä.voit. soitat vaa" ja se alkoi vähän hermostua, iha ymmärrettävästi. Se oli sille tärkee juttu.
Sit se päättyy aika pian "mä etin sit jonku muun joka soittaa sit sinne.." "no ok.. sori ku en voinu auttaa"
*tuuttuuttuut*
Myöhemmin sit se soitti äitille kaukosäätimestä. No eihä seköä päivystykseen soittanu. Se laitto kännykän äänettömäks. Oli tullu 10 soittoa yön aikana
Mä laitoin kännykön kokonaa kiinni koska olin tosi väsyny. En jaksanu ottaa vastaan öisiä puheluita ku mul muutenni oli vaikeuksia ees saada unta. Iskä saatto soittaa joka yö pari kolme kertaa.
Jos olisin soittanu viel seuraavan viikon aikana ennen 27.11 aamua olisun saanu erilaisen viimeisen puhelun.
toisaalta se vika puhelu kerto tosi paljon siitä et pienet asiat oli tärkeitä...
Mut en voinu auttaa siinä.
Miksmä en sit vaik soittanu päivystykseen. Miks mä en soittanu sille uudestaan ennen 27.11
Miksi on sellainen kysymys monesti mihin ei oikein saa vastausta. Se ehkä tässä tilanteessa sisältää enemmän sitä että.. en oikeastaan tarvitse vastausta siihen että miksi en tehnyt niin.. Toivoisin vaan sydämeni pohjasta että asian voisi muuttaa..
En vaan ymmärrä miten tällainen asia voi tuntua niin merkittävältä.
ei tuo puhelu määrittele koko vuosien suhdettani iskään. Ei se poista tai lisöö sen arvoa. Se ei tarkoita että olisin epäonnistunut tai että mulla ei olisi hyviö muistoja.
silti se vaan vaivaa.
Jospa olisin voinut sanoa vielä viimeisen kerran iskälle jotain lohdullista ja kaunista, mutta viimeiset sanat olivat vain sitä että sori en voi auttaa enkä soita päivystykseen. Ehkä myöhemmin sen merkitys laimenee mutta sitä en voi muuttaa.
Myöhemmin osaan nähdä sen yli enkä ajattele sen olevan niin suuri asia.
Mutta vielä en osaa niin ajatella, vaikka luulin.
Vielä mietin vain että jospa olisi ollut toisin.
Kuolema. Se on lopullista.
Enää ei iskä soita, enäö en voi olla vastaamatta sille keskellä yötä kun en jjaksa puhua.
Voisinpa vielä sanoa iskälle
miten tärkee se on minulle.
:,/
Mä uskon, että sun iskä siellä taivaassa muistelee paljon niitä ihania asioita, joita teidän yhteisessä elämässä on ollu. Ja uskon, että hän haluaa sun jatkavan omaa elämääsi parhaalla mahdollisella tavalla isän muisto sydämessä ja pitävän sun huolta itsestäsi. Se on parasta, mitä voit sekä itselles että isälles tehdä. Tiedän itekin, että kuolema on lopullista ja välillä tuntuu, että ei sitä voi ymmärtää. Mäkään en oo vielä poistanut meidän iskän numeroa mun kännykästä, vaikka iskä on ollu taivaan iskän luona jo kolme vuotta. Mutta anna aikaa itselles. Muista mitä kaikkea hyvää teillä oli. Ja miten hyvä sun isällä on nyt olla. Pidä huoli itsestäs, että isäsi voi olla ylpee tyttärestään ;) <3 rakkaudella: ystäväsi <3
VastaaPoistaHeidi .ei siitä tartte syyllisyyttä kantaa ,en miäkää enää vastannu Karille sen jlk kun olin jutellu sen "vapauttavan" puhelun jlk ,mä ajattelin et mun tarvii saaha nukkua ja sil selvä ! en siitä syyllisyyttä ite kantanu .sanoin mieki vähän turhautuneesti että en mie hyvä immeinen nyt voi päivystykseen soittaa kaukosäätimestä keksel yötä :) sit hän soitti vielä siitä pudonneesta astmapiipusta jonka uskoin olevan ihan ehkä vaa et soitti muute vaa kun oli kurja olo eikä nukuttanu .se oli meijä viimenen puhelu ,vähän aikaa viel juttelin ja sanoin lopuks et "hei Kari ,nukutaanko vielä vähän aikaa " .sit sanottiin heippa ! Kyllä ihminen saa olla väsynyt ,SINÄ JAKSOIT Heidi olla Karin vierellä jo silloin kun hänellä oli se iso syöpäleikkaus ! SINÄ ! mieti sitä ,olit myös häntä katsomassa kun isäsi oli J.kylässä muulloinkin keksusairaalassa ! olit monena p.nä luonaan kun hän oli HENGITYSKONEESSA! Ole ihan vapaa Jeesuksen nimessä tyttöseni <3
VastaaPoista