Meillä tulee olemaan 12 viikkoa opetuksia, joista kaksi on Kiinassa.
Jokaisella viikolla meillä on uusi opettaja, ja uusi aihe.
Ensimmäisellä viikolla puuhuimme Jumalan äänen kuulemisesta, ja siitä, kuinka eri tavoin voi kuulla häntä. Ja että Jumala puhuu todella monin eri keinoin. Etsimme raamatusta paikkoja, joissa Jumala puhui eri keinoin.
Tulen kautta. Valon kautta. Tulinen pensas, Aasi, Ihmisten kautta. Kasvoista kasvoihin, Unessa, Näyssä, Kirjoitusten kautta, ennustusten kautta. Vaikeuksien kautta. Suoraan puhuen, selvällä kielellä. Profetioiden kautta... Jne.
On tärkeää, että ei laita mitään rajoitteita sille, miten Jumala voi puhua, koska jos odottaa että Jumalan pitää puhua tietyllä tavalla, voi silloin missata Jumalan äänen kuulemisen, koska se miten hän haluaisi puhua juuri Minulle, onkin sellainen jota en ole odottanut, enkä edes huomaa sitä kun hän puhuu!!
Itse voin sanoa, että Olen monesti kirjoittanut asioita ylös, ja myöhemmin tajunnut, että ne sanat ovatkin juuri minulle. Kiitos Jumalalle, olen saanut tehdä Musiikkia, häneltä, ja Hänelle. Tänä syksynä olen tehnyt kappaleita, jotka ovat olleet kuin minulle itselleni tehtyjä. olen itse ollut liikuttunut niistä sanoista, mitä olen kirjoittanut. Uskon että se on yksi tapa, jonka kautta Jumala puhuu minulle, ja myös voi käyttää sitä keinoa olemaan siunauksena muille.
Viime viikolla puhuimme Isän sydöemstä. Siitä kuinka oma isäsuhde on voinut vaikuttaa siihe ,kuinka koemme Jumalan isänä. Onko Isämme ollut ankara, lempeä, antelias, hiljainen. Onko isä ollut läsnä, onko hän loukannut, ollut ilkeä, välinpitämätön, Onko häntä enää olemassa, .. Monet asiat miten olemme kokeneet oman isämme rakkauden, tai emme ole kokeneet sitä, voivat ja vaikuttavat siihen, kuinka koemme Jumalan Isänä meidän elämässämme.
Jos emme tiedosta tätä, emme voi kokea Jumalaa oikeanlaisena Isänä. Mitä Jumala meille haluaa olla. Ja se, että Jumala ei ole vajaavainen, kuten maalliset isämme. Jumalan rakkaus on täydellistä ja epäitsekästä, kun taas omat Isämme eivät ole, kuten ei kukaan maailmassa ole täydellinen. Isämmekin ovat olleet joskus niitä lapsia, jotka eivät ehkä kokeneet omilta vanhemmiltaan sitä, mitä olisivat kaivanneet.
Isäsuhde ei aina tarvitse olla monimutkainen, ja voi olla hyvinkin, että olemme tyytyväisiä siihen, mitä olemme saaneet omilta vanhemmiltamme, tai isältämme. Kuitenkaan sekään ei ole se koko totuus, mitä kaikkea Taivaallinen isämme meille voi olla. Jos olet kokenut maalliselta isältä rakkautta ja välittämistä ja kaikkea sitä, mitä olet halunnutkin, kuinka paljon taivaallinen isä haluaa olla antamassa enemmän!!
Isä, taivaassa, haluaa olla tukenamme, oppaanamme. Hän armahtaa, neuvoo ja ohjaa. Rakastaminen tarkoittaa myös kurittamista. Isä ei kurita vihasta, eikä siitä syystä, että hän haluaisi olla ilkeä tai haluaisi rajoittaa elämäämme. Hän haluaa vaan kaikkea parasta. Hän antaa meidän tehdä omat virheemme, mutta hän on aina meitä varten, jos olemme valmiita kysymään neuvoa. Hän ei halua pakottaa meitä tekemään valintoja joita hän näkee hyväöksi, vaikka tietäisi, että ne neuvot ja ohjeet valintoihin olisivat meille parhaita, hän antaa meille silti vapauden päättää toisin.
Itse henkilökohtaisesti käsittelin viime viikolla paljon kipeitäkin asioita, menneisyydestä. Elämästäni. Omasta suhteestani maalliseen isääni, omasta suhteestani taivaalliseen isääni.
Miten elämänkokemukset ovat vaikuttaneet omaan suhtautumiseeni Taivaalliseen isääni.
Luulen että olen yrittänyt kasvaa hyvinkin siihen suuntaan, että olen itsenäinen enkä tarvitse muita, sillä vanhempieni eron jälkeen otin paljon vastuuta. Yritin pärjätä, ja olla horjumatta. Yritin tehdä kaikkeni, että en romahtaisi. Siirsin ehkä tämän ajattelumallin myös hengelliseen elämääni, joka oli paljolti suorittamista. Tein asioita ”oikein” koska halusin tehdä niinkuin on oikein. Uskonnollisuutta. Vaikka olinkin uskossa en silti kulkenut armossa, vaan halusin tehdä kaikkeni ansaitakseni ISÄN rakkauden.
Olen paljon pelännyt hylkäämistä, ja sitä, että kun elämääni tulee joku ihminen, hän ei kohta enää ole osana elämääni. Jumala suhde oli ehkä myös samanlaista. En täysillä oinut luottaa siihen, että Jumala ei jätä. Kuitenkin Kiitos Hänelle, olen saanut kasvaa ulos siitä, ja tällä hetkellä voin sanoa, että uskallan olla heikko. Ja todellakin haluan elää hänen armossaan, enkä omien tekojeni ansion kautta yritä ansaita taivaspaikkaa (mikä on muuten mahdotonta) kuitenkin tarvitsen vielä kasvua, ja uskon että kukaan ei ole valmis, vasta kun taivaassa.
Jumala, Taivaallinen Isä on myös aina ollut paikalla. Usein ainakin itse olen ajatellut, että Jumala on nähnyt kaikki virheeni, ja yleensä ajattelen hänen nähneen negatiiviset asiat. Tai ne missä olen tehnyt itse väärin. Mutta hän on myös ollut paikalla silloin kun olin surullinen ,kun jäin yksin, kun minua kiusattiin... Kun ihastuin ensimmäisen kerran, kun onnistuin ensimmäisen kerran ajamaan oikein pyörällä... Hän oli paikalla silloin kun synnyin. Kun aloin muuttumaan lapsesta nuoreksi neidiksi , neidistä naiseksi jne.
Hän oli paikalla kun tein oikeita valintoja, kun olen ollut epäitsekäs.
Vaikka kukaan muu ei ole nähnyt, mutta hän on nähnyt. Ja se on se tärkein asia.
Ei se onko Oma isä ollut paikalla. Onko kukaan ollut paikalla. Isä on ollut aina paikalla.
En ole koskaan yksin.
Tällä viikolla opetusten aiheena on Ihmissuhteen. Seurustelu. Seksi. Avioliitto.
Mielestäni meillä on tosi hyvä opettaja valittuna juuri opettamaan tätä aihetta, koska hän on tarpeeksi suorapuheinen ja rento puhumaan asioista, jotka voisivat olla todella vaikeita ottaa vastaan, jos niitä olisi puhumassa joko erittäin epävarma ja kokoajan omia sanojaan häpeilevä puhuja tai sellainen joka vaan kertoo faktat eikä osaa ottaa yhtään huumorilla.
Opettajamme, Andy Frecka on Ywamin johtaja Venäjällä, hän on kotoisin Ohiosta yhdysvalloista.
Hän puhuu hyvin suorasti asioista, mutta osaa rentouttaa tunnelmaa vaihtamalla nopeasti aiheesta toiseen, ja hän puhuu tietyllä ironialla ja liioittelulla, mikä keventää puheen aihetta, Kuitenkin pysyen aiheessa, ja antaen ymmärtää että asiat joista hän puhuu ovat vakavia. Hän on myös kertonut esimerkkejä omasta elämästään, ja osaa myös kertoa hyvin eläväisesti fiktiivisiä esimerkkejä viikon puheenaiheestamme.
Käsittelemme myös hänen kanssaan taloudellisia asioita, joissa on monta tärkeää asiaa meidän ymmärtää.
Ensimmäiseksi, kaikki maailman varat ovat Jumalan käsissä, meidän ei tulisi huolehtia raha-asioista. Ennen kaikkea Jumalan valtakunta, ja sen jälkeen kaikki muut.
Toiseksi, se ei tarkoita sitä, ettäkö meillä ei olisi vastuuta, ja odottaisimme rahojen tulevan vain taivaalta. Meidän täytyy ymmärtää tarpeemme, ja myöntää ne, ja myös suoraan pyytää rahaa, jos tarvitsemme.
Seuraava kohta on tärkeä. Ymmärtää se, että rahat, joita pyydämme, eivät ole Minulle. Eivät ole meille henkilökohtaisesti. Ne rahat, joita pyydämme ihmisiltä ja rukouksissa pyydämme Jumalalta, eivät ole tarkoitettu meille. Se miksi olemme täällä koulussa, ei ole vain se ,että oppisimme asioita, maksaisimme koulun ja lähtisimme pois. Se mihin tarvitsemme varoja, on olla toteuttamassa Jumalan suunnitelmaa paikoissa, jotka ei ole vielä saavutettu, paikoissa jotka eivät ole kuulleet evankeliumia. Olemassa osana tätä suunnitelmaa, joka saavuttaaa jokaisen ihmisen.
Emme siis saa olla laiskoja. On tärkeää tiedostaa, että on olemassa lepopäivä, ja sen pyhittämiseen liittyvät käskyt. Mutta sen toinen puoli on se, että teemme työtä kuutena päivänä. Joten on tärkeää tiedostaa, että teemme myös itse työtä sen eteen, jotta voisimme olla vastaanottamassa rahaa, joka menee Jumalan valtakunnan työhön.
Jumala ei myöskään tarvitse rahojamme. Puhuimme myös siis kymmenyksistä.
Jumala ei tarvitse meitä antamaan varojamme hänelle, jotta hän pystyisi tekemään niillä jotain hänen valtakuntansta hyväksi. Kymmenykset ovat Jumalan osuus. Kaikki varammme kuuluvat Jumalalle, joten voimme olla kiitollisia että saamme pitää sen 90 prosenttia :D.
Raha-asioiden kautta voimme oppia todella paljon. Mitä on olla antamassa ja myöskin vastaanomttamista. Joillekkin on helpompi olla antamassa kuin vastaanottamassa. Minulle esimerkiksi. Olen joutunut oppimaan esimerkiksi tänne lähtiessäni, että suurin osa, itseasiassa lähes kaikki varoistani joilla maksan koulun ja matkat ovat olleet lahjoituksena. En itse ole voinut tehdä asian eteen oikein mitään. Ja vaikka säästinkin rahoja, jouduin käyttämään niitä sairaalakuluihin ja lääkkkeisiin sairastellessani aika paljon ennen lähtöäni tänne. Sen kautta kuitenkin opin sen, että vaikka itse antaisin pois omat säästöni oikeasti hyödylliseen asiaan, Jumala voi silti ohjata minulle ne varat mitä tarvitsen. Ja jos todella haluan olla Jumalan työssä mukana. Ja haluankin. Niin raha-asiat eivät tule koskaan olemaan itsestäänselvyys. Andy on nyt itse tehnyt 15 vuotta Ywamin työtä, ja hän sanoi, että hänellä ei ole koskaan ollut tarpeeksi rahaa. Aina tuntuu että ei ole tarpeeksi rahaa. Mutta hän on voinut tehdä kaiken, mitä Jumala on hänen kauttaan halunnut tehdä. Aina on ollut tilanne, jossa tuntuu, että mistä rahat tähän. Ja mistä rahat tähän, mutta kuitenkin kaikkeen siihen ,mihin on tarvinnut rahaa, ne rahat ovat löytyneet.
Tämä rohkaisi minua, mutta myös se tuntui vaikealta. Jumala ei ole luvannut helppoa elämää, mutta hän on luvannut antaa kaiken mitä tarvitsee, kun etsii ensin hänen valtakuntaansa.
Ja kuitenkin, elämämme ei kuulu meille itsellemme, vaan Juamalle, ja ainakin itse haluan olla tekemässä hänen valtakuntansa työtä. En tiedä mihin suuntaan Jumala on mua viemässä, mutta tiedän että paikkani nyt on olla täällä. Yksi tärkeä pointti vielä raha-asioissa oli ottaa päivä kerrallaan. Jos tällä hetkellä ei ole tarpeeksi varoja esim maksaakseni missiomatkani tai opintojani, niin kuitenkin Jumala on täyttänyt kaikki tarpeeni tälle päivälle. Se on koko elämässä muutenkin todella tärkeä asia huomata. Jos tietää, ett tulevaisuudessa tarvii jotain, voi rukoilla ja pyytää Jumalalta apua miten sen asian voi saavuttaa, mutta nähdä myös tämä päivä, ja se, että kaikki tämän päivän tarpeet ovat otettu huomioon. Olet saanut syödä tänään. Sulla on asunto. Katto pään päällä...
Elää päivä kerrallaan, luottaen Jumalan huolenpitoon.
