Markan vilppi

Jossain vaiheessa varhaislapsuudessani meille alkoi tulla aku ankka lehti keskiviikkoisin, ja meikän fanius alkoi nostaa päätään.  Mä pienenä luin aina aku ankkaa.. ostin taskukirjoja ja roope setiä ja kirppikseltä vanhoja aku lehtiä.

Elämäni ainut varastaminen liittyy aku ankkoihin. Ennen torikirppiksellä aku lehdet maksoi markan joten 2mk:llla sai kaks lehteä.
Mutta ne ryökäleet oli nostanut kerran yhden lehden hinnan kahteen markkaan jolloin en olisi sillä kahdella markalla saanutkaan kahta vaam ainoastaan yhden lehden!
Joten minä, uskoon jo tulleena tietäen että väärin olin tekemässä,  akufanituksen himoissani laitoin kaksi lehteä päällekkäin ja näytin ostavani vain yhden ja vein toisen lehden ilman maksua!
Meikä oli silloin n. 7-8v kun tämä tapahtui, ja omatunto tuosta asiasta muistutteli vuosia kunnes joskus ymmärsin että menneet synnit on anteeksi annettu.

Asian suuruus ei vaikuta siihen milloin väärin tehty asia olisi oikeutetumpaa tai se ei merkkaisi ollessaan hyvin vähäinen.

Kerran eräs seurakunnassa nykyään työskentelevä uskon veli kertoi matkustaneensa paikallisbusseilla ilmaiseksi,  kun niihin pystyi tekstarilla ostamaan lipun ja harvoin niitä tarkastettiin.
Kuitenkin Jumala sai hänet ymmärtämään tekonsa vääryyden ja hän kertoi erään kerran maksaneensa lipun jälkikäteen,  koska huono omatunto ei sallinut tehdä vääryyttä.

Uskon että salliessaan itselleen pieniä vääryyksiä, valkoisia valheita,  pienissä asioissa tehtyjä rikkomuksia avaamme itsellemme portin sielunviholliselle, joka tekee työtä sen eteen että lankeaisimme lopulta todella pahasti. 
Pienen vilpin tekeminen voi tuntua harmittomalta, mutta tehdessämme sitö tarpeeksi kauan, voimmeko tietää ettemmekö madaltaisi moraalista rajaamme huomaamatta niin paljon että teemmekin kohta asioita, joita emme olisi itsellemme aiemmin sitä sallineet?

Jos ajatellaan vaikkapa tätä aku ankan varastamista. Markka, eihän se ole paljon mitään, voisi ajatella. 
Ei se ole niin vakavaa jos kerran niin tekee.
No, aku ankan himo kasvaa lukiessa,  jolloin toisen lehden varastaminen ei myöskään ole niin paha, jos samalla kuitenkin ostaa yhden,.. ei se myyjä yhdestä lehdestä köyhdy!
Omia tekojaan alkaa puolustella, kun tietää tehneensä väärin, pitää keksiä syy miksi niin tekee.
" myyjää ei yksi lehti haittaa"
"Minulla ei ole rahaa, mutta voinhan myöhemmin kun on rahaa tulla ostamaan jotain ja hyvittää teon"
"En malta odottaa että saan rahaa, ja on väärin kun esko eemelillä on niin monta akua, ja minulla vain pari"
"Kukaan ei huomaa joten ketä se haittaa"

Kuitenkaan pointti ei ole siinä mitä se markka tekee sille myyjälle,  vaan mitä se tekee sille varkaalle.
Jossain vaiheessa markalla varastaminen alkaa tuntua aivan oikeutetulta joten ei varmaankaan kestä kauaa kun se onkin jo kahden lehden varastamista. ..
Ihmismielen saa paadutettua hyvin nopeasti.  Asioille turtuu ja omatunto on helppo hiljentää,  kun päättää tehdä omien halujensa mukaan.

Jos 7 vuotiaana varastaa 1mk lehden ja jatkaa sitä kerta viikkoon... 10 vuotiaana varastetaan jo taskukirjoja ja keräilykortteja...
15 vuotiaana alkaa murrot antikvariaatteihin ja 17 vuotiaana viedään aku ankka vaatteita ja oheiskrääsää, mikäli ei ole jäänyt kiinni.

Parikymppisenä etsitään paikkoja missä on keräilyharvinaisuuksia, 1951 vuoden alkuperäislehtiä ja varastetaan niitä museoista ( nyt arvo alkaa olla jo tuhansissa...)

Ehkä kohta aletaan varastaa suoraan rahaa jotta voi ostaa omaan 313:seen uudet vanteet ja vaikkapa rakentaa oman rahasäiliön.
No onneksi lopetin kierteen omalla kohdallani ennen kuin se alkoikaan , eli siihen yhteen lehteen, ja olen säästänyt paljolta!

Entä onko laittomiem elokuvien ja musiikin lataaminen varastamista? Tai niiden katsominen? 

Nyt voin tunnustaa,  empä olekkaan varastanut vain kerran, vaan aika monesti kun netin kautta varastan toisen omaa..
Miksi se olisi yhtään erilaista?
Voimmehan toki oikeuttaa tekomme kaikenlaisilla selityksillä ja jatkaa lataamista "hyvällä omatunnolla"

Siinäpä teille mietittävää. Ja minulle!

-hj-