Umpikujassa?

Tiedän olevani väsynyt,
kun aamuisin herätessäni, tai tilanteissa kun olen pysähtynyt lepäämään hetkeksi,
ja mietin että voisinpa vain jäädä tähän eikä tarvitsisi tehdä mitään.
Se ei vielä ole epänormaalia että joskus näin käy, koska jokaisellahan näitä päiviä on...

Mutta se että tilanteet joissa on pienintäkään haastetta tuntuu jotenkin
t o d e l l a ylitsepääsemättömältä... tai tiedän että niitä tilanteita saattaisi tulla, tai tiedän että niitä tilanteita saattaisi tulla, niin haluaisin välttää ne..

Esim. en jaksaisi selvittää poissaoloja koululle tai yrittää karsia vastuita tai asioita , jotka kuormittaa liikaa... Koska sitten pitäisi kertoa MIKSI enkä jaksa selvittää kaikkea tätä mulla on meneillään tyylii kaikkialle. Oon jo ihan tarpeeks tilittänyt tästä.
Tai no en siis kyl ihan kaikkea ole tilittänyt yhtää mihinkään, mutta aarghh.. onpa sekavaa.


no siis kuitenkin.
tiedän olevani väsynyt kun pienimmätkin asiat tuntuu vaikeilta.

Ja tuntuu että oon jotenkin tosi herkkänä...
Ja mä en tykkää yhtää siitä, että jos joudun vastoinkäymisiin tai selittämään jotain tilannetta
tai ns. ihan normiarkipäivän haastetilanteisiin toisten ihmisten kanssa...
siis tällä hetkellä. miksi? Koska saatan vaik ruveta itkemään kesken kaiken,
koska mua vaan väsyttää niin paljon.


Ja siks mulla on aina aamusin semmonen olo et mä en jaksa lähtee liikenteeseen,
ja sillon kun hetkeksi jään paikoilleen... koska pelkään et mä en jaksa enää yhtään enempää asioita.


Asioita joita olen käsitellyt nyt viimeaikoina:
Läheisen vakava sairastuminen/tukena oleminen/ asian käsittely (lokakuu-nykyisyys)
Läheisen itsetuhoinen käyttäytyminen (se oli akuutimpi alkutalvesta)
Muutto uudelle paikkakunnalle
Selän ongelmat
-Syksyllä en pystynyt kävelemään kunnolla alaselän kipujen takia
-Nyt tammikuussa alkoi yläselän ongelmat ja hengitysvaikeudet
Niska/pääkivut -->pyörtyminen niiden takia
Taloudelliset setvimiset
--ensin Kela ei ilmoittanut että tarvitsee uudestaan (saman) opiskelutodistuksen,
minkä toimitin syksyllä, asia selvisi niin, että tilille ei tullut rahaa, ja piti itse selvittää miksi näin on.
--Sitten toimeentulotukea hakiessani kaikki paperit tulivat hylättyinä ja minun pitää sinnekkin selvitätä uudestaan että missä opiskelen millä linjalla ja kuinka kauan ja paljon on asumiskustannukset paljon ruoka paljon opiskelu (nämä on selvitetty syksyllä jo kelalle ja toisen paikkakunnan sosiaalitoimistoon, mutta ilmeisesti Toisen paikkakunnan päätökses vaik lukis "opiskelee graafista suunnittelua siellä ja siellä ja asuu opistolla" se ei riitä todistamaan että näin oikeasti teen,  vaan siitä pitää hakea omat lappulippuset koululta että asun ja opiskelen täällä koululla.
Ja sit pitäis vissiin tätä kouluakin jaksaa käydä?

ONNEKSI mä pystyin ottamaan hyväksiluetuksi nyt seuraavat kaksi viikkoa , vaikkakin kurssi oisi ollu sellainen mikä mua oikeesti kiinostais... mut mä en vaan jaksa enää täl hetkel käydä koulua, hyväku jaksan ees nousta ylös !


Mä oon oikeesti ihan pihalla näistä kaikista...
Se jo että mun läheinen sairastaa ja mä en tiedä yhtää mihin suuntaan se homma on menossa, voisi olla jo tarpeeksi.
Tai YKSIN se että mun talousasioissa pitää kokoajan selvitellä lisää ja lisää ja se puoli elämästä ei ole turvattu..
Tai YKSIN se että mun selän kanssa on ongelmia päivittäin...
Mutta nämä kaikki yhdessä plus kaikki muut kivat jutut mitä nyt ollu...

Miten tästä eteenpäin?
No only God knows how..
MÄ YRITÄN selvittää näitä asioita, ja mä oikeasti teen töitä sen eteen vaikka oon
JOKA IKINEN PÄIVÄ ihan törkeen väsynyt ja tekis mieli vaan sanoo et joo kiitti mulle riitti...

Mua vaan V:::::::ttaa se että jos edes toi taloudellinen puoli hoituisi ilman et senkin takia pitää tehdä ihan tosi paljon töitä vaik oon jo ihan tarpeeks väsyny ilmankin...
et kohta mä joudun TAAS jäämään sairaslomalle ja yksi syy on se, että mä en saa tukia mitkä mulle kuuluu...

Entä jos mä en vaan enää jaksais hoitaa näitä asioita?
Mä käyn tosi monen eri ihmisen luona asioimassa näitten juttujen takia et mä saisin asiat kondiksee ja tää tuntuu ihan extratyöltä- TAISTELULTA.
Mitä kävis jos mä vaan en enää jaksais?

Mä en sais mitään.
en yhtää mitää.
olisin selkäkivuissani kotona ja homehtuisin vissiin sit sinne :p

Joo jä mä tiedän et kaiken tän keskellä Jumala voi auttaa ja kohta mä en enää jaksakkaan
taistella ja sano kuka mitä musta hyvänsä, mä oon tehny kohta kaikkeni ja enemmänkin.
Ja jos mulle tullaan sanomaan että en ole tehnyt tarpeeks tai oon laiska tai mitä hyvänsä,
niin en vastaa tekemisistäni MURR !!

Nii siis ...
jos tän hetken paperisodan jälkeen mulle tulee taas kaikki vastaukset kielteisenä...
Mä luovutan. Sanon Jumalalle et nyt en enää tee mitää.
Huolehtikoot muut minusta.
Tai jos ei huolehdi nii sitten ei. Ei yks ihminen voi venyä äärettömiin :(
EN TYKKÄÄ !!

Mutta silti... MÄ USKON että jotenkin tästä vielä päästään yli. vaikka en ehkä ite jaksais enää taistellakkaan ...

Nyt väsyttää...