Normaalit ja ne toiset

Teksti jota olen mielessäni työstänyt jo muutamia kuukausia ja kirjoittanut alustavan version viime joulukuussa.
Aiheesta varmasti vielä joskus lisää.

Elämäni kutsumus on toteuttaa Jumalan tahto
Mutta miten?

Mulla on sydämellä Syrjäytyneet,  jollainlailla yhteiskunnan ulkopuolelle jääneet. .
Vanhukset joita kukaan ei käy katsomassa,
Masentuneet, päihderiippuvaiset, yh. Äidit ja isät joilla ei ole energiaa ja aikaa itsensä huolehtimiseen, lapset joita kohdellaan väärin,  tai eivät saa rakkautta ja huomioita vanhemmiltaan
Koukukiusatut..
Yhteiskunnan valtavöestön mielestä "heikot ja erilaiset"

Miksi jotkut luokitellaan erilaisiksi?
Kun sanotaan ettei joku ole "ihan normaali" mihin häntä verrataan? Itseensä?
Onko sairaus epänormaalia?

Kun puhutaan erityisnuorista/lapsista/aikuisista, kehitysvammaisista tai jollain lailla rajoittuneista ihmisistä ( aistin puuttuminen, vamma fyysisesti tai mielenterveys Ongelma)
Onko.automaattista ajatella heidän olevan niitä epänormaaleja? Erilaisia? Heikompia? Vähempiarvoisia?

Mutta mikä sitten on normaalia?
Sekö että osaa piilottaa jonkun epänormaalin asian itsessään ja sulautuu joukkoon, piiloepänormaalien joukkoon?
Tai käyttäytyy siten ettei aiheuta "vääränlaista" huomiota osakseen?

Jokainenhan kuitenkin on erilainen?
Kukaan ei ole täsmälleen toisen kopio vaikka olisi identtinen kaksonen, yksilön pään sisässä on ihan ainutlaatuisia asioita mihin ei
muut näe. ..

Joten jos jokainen on erilainen niin kuka päättää sen mikä on normaalia ja kuka on kaikkein normaalein?
Yhteiskunta?  Media? Vanhemmat?  Koulu?
Voiko edes määritellä ideaalia normiutta jos kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen ? Onko normaalina oleminen valhetta jossa elämme kun yritämme tarpeeksi sopeutua?

Mielestäni maailma olisi jos sen sijaan että mukautuisimme ja olisimme harmaata massaa me etsisimmekin omaa identiteettiämme ja hyväksyisimme sen että joku minulle tavallinen asia voi olla toiselle aivan outoa ja päinvastoin

Uskovaisena "normaalius" tai ideaali uskovaisen kuva lähtee rakkauden kakoiskäskystä, rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. 
Se kertoo ne kehykset mitä seuraamalla voimme kohdella toisiamme oikeudenmukaisesti ja elää Jumalan tahdon mukaan 
(1.kor 13 tai 2. Kor. 13 ( :D) kerrotaan mitä rakkaus pitää sisällään )

Tämä käsky ei rajoita hatun käyttöä kirkossa, äänenvoimakkuutta ruokapöydässä,  kävelytyyliä kauppakadulla ..
Ei se kiellä käyttämästä eripari kenkiä tai Värjäämästä hiuksia sinisiksi tai laulamasta kauppakeskuksessa (viimeisimmän saattaa kieltää kauppakeskuksen järjestyssäännöt)
Nämä voivat sisältyä kulttuuriin tai johonkin etikettiin tai "sivistyneeseen" kulttuuriin.
Kuitenkaan sen ei pitäisi merkitä sitä, että olisi epänormaali.

Edellä mainitut Ovat asioita joihin yleisesti ottaen voi vaikuttaa, mutta sitten on asioita joita ei itse ole valinnut...
Vammaisuus, ihonväri/ kansalaisuus, ruumiinrakenne, sairaudet, fyysiset ja psyykkiset rajoitukset...
miksi niiden perusteella leimataan epänormaaliksi?

Kuvitellaan että maailmassa valtaosa olisikin nyt esimerkiksi sokeita. He olisivat yhteiskunnan normaaliväestöä ja sinä olisit yksi niistä oudoista joka "näkee joitain outoja asioita "
Ja sopeutumalla joukkoon yrittäisit peittää sen että näet,  ja häpeät sitä.

Jos kaikki muut olisi lyhytkasvuisia, kärsisit "normaalipituisena" siitä että kaikki paikat on rakennettu sinua lyhyemmille , ja sinua pilkattaisiin kokosi takia jättiläiseksi.

Jos kellään ei olisi jalkoja ja kaikki yhteiskunnassa olisi rakennettu se huomioiden, sinä ylimääräisinw raajoinesi olisit sirkuksen vetonaula. ( no ehkä ihmisoikeusjärjestö jossaim vaiheessa olisi saanut oikeutta jalallisten vöhemmistölle)

Pointtini on se että normaalius monesti on kytköksissä yleistyneisyyteen. Se mitä on eniten ja minkälaisia ihmisiä on eniten se on normaalia näin yleisesti ottaen.
Mutta siinä törmätäänkin tähän että ollaksesi "normaali" pitäisi aina muuttua, sillä muualla normaalius on sitä mikä siellä on yleisesti "hyväksyttyä"
Onko se normaalius sittenkään niin tärkeää?  Sitä tavoittelemalla voi menettää sen mikö tekee itsestä ainutlaatuisen.

Toivottavasti opimme löytämään upeat hienot erilaiset piirteet itsestämme ja toisistamme arvostamaan niitä ja rakastamaan lähimmäistämme niinkuin itseämme.
Toisen kunnioittaminen ja heidän erilaiduuden hyväksyminen on myös oppimisen arvoista. 

En itse ole tässö mitenkään niin hyvä enkä aina ymmärrä toisia, mutta en ole täydellinen eikä mun tarvitsekaan olla, eikä sinunkaan tarvitse olla!

Elämäni kutsumus on toteuttaa Jumalan tahto
Voin sen aloittaa siten että opettelen tutustumaan itseeni ja kiitän Jumalaa erilaisuudestani ja pyrin kunnioittamaan toisia sellaisina kun he ovat :)

Erilaisuus on rikkaus ♥

Knitting

Mitäs sitä muuta ruotsin matkalla kun neuloa...
Tein tommoi minilapasen ^^
Just for fun

Myöskin sain valmiiksi pipon jonka alotin vkoloppuna!!
Jee

Kuvaa ei ole mut neuloin myös pinkin minisydämen ja sydänkirjanmerkin. :))

Markan vilppi

Jossain vaiheessa varhaislapsuudessani meille alkoi tulla aku ankka lehti keskiviikkoisin, ja meikän fanius alkoi nostaa päätään.  Mä pienenä luin aina aku ankkaa.. ostin taskukirjoja ja roope setiä ja kirppikseltä vanhoja aku lehtiä.

Elämäni ainut varastaminen liittyy aku ankkoihin. Ennen torikirppiksellä aku lehdet maksoi markan joten 2mk:llla sai kaks lehteä.
Mutta ne ryökäleet oli nostanut kerran yhden lehden hinnan kahteen markkaan jolloin en olisi sillä kahdella markalla saanutkaan kahta vaam ainoastaan yhden lehden!
Joten minä, uskoon jo tulleena tietäen että väärin olin tekemässä,  akufanituksen himoissani laitoin kaksi lehteä päällekkäin ja näytin ostavani vain yhden ja vein toisen lehden ilman maksua!
Meikä oli silloin n. 7-8v kun tämä tapahtui, ja omatunto tuosta asiasta muistutteli vuosia kunnes joskus ymmärsin että menneet synnit on anteeksi annettu.

Asian suuruus ei vaikuta siihen milloin väärin tehty asia olisi oikeutetumpaa tai se ei merkkaisi ollessaan hyvin vähäinen.

Kerran eräs seurakunnassa nykyään työskentelevä uskon veli kertoi matkustaneensa paikallisbusseilla ilmaiseksi,  kun niihin pystyi tekstarilla ostamaan lipun ja harvoin niitä tarkastettiin.
Kuitenkin Jumala sai hänet ymmärtämään tekonsa vääryyden ja hän kertoi erään kerran maksaneensa lipun jälkikäteen,  koska huono omatunto ei sallinut tehdä vääryyttä.

Uskon että salliessaan itselleen pieniä vääryyksiä, valkoisia valheita,  pienissä asioissa tehtyjä rikkomuksia avaamme itsellemme portin sielunviholliselle, joka tekee työtä sen eteen että lankeaisimme lopulta todella pahasti. 
Pienen vilpin tekeminen voi tuntua harmittomalta, mutta tehdessämme sitö tarpeeksi kauan, voimmeko tietää ettemmekö madaltaisi moraalista rajaamme huomaamatta niin paljon että teemmekin kohta asioita, joita emme olisi itsellemme aiemmin sitä sallineet?

Jos ajatellaan vaikkapa tätä aku ankan varastamista. Markka, eihän se ole paljon mitään, voisi ajatella. 
Ei se ole niin vakavaa jos kerran niin tekee.
No, aku ankan himo kasvaa lukiessa,  jolloin toisen lehden varastaminen ei myöskään ole niin paha, jos samalla kuitenkin ostaa yhden,.. ei se myyjä yhdestä lehdestä köyhdy!
Omia tekojaan alkaa puolustella, kun tietää tehneensä väärin, pitää keksiä syy miksi niin tekee.
" myyjää ei yksi lehti haittaa"
"Minulla ei ole rahaa, mutta voinhan myöhemmin kun on rahaa tulla ostamaan jotain ja hyvittää teon"
"En malta odottaa että saan rahaa, ja on väärin kun esko eemelillä on niin monta akua, ja minulla vain pari"
"Kukaan ei huomaa joten ketä se haittaa"

Kuitenkaan pointti ei ole siinä mitä se markka tekee sille myyjälle,  vaan mitä se tekee sille varkaalle.
Jossain vaiheessa markalla varastaminen alkaa tuntua aivan oikeutetulta joten ei varmaankaan kestä kauaa kun se onkin jo kahden lehden varastamista. ..
Ihmismielen saa paadutettua hyvin nopeasti.  Asioille turtuu ja omatunto on helppo hiljentää,  kun päättää tehdä omien halujensa mukaan.

Jos 7 vuotiaana varastaa 1mk lehden ja jatkaa sitä kerta viikkoon... 10 vuotiaana varastetaan jo taskukirjoja ja keräilykortteja...
15 vuotiaana alkaa murrot antikvariaatteihin ja 17 vuotiaana viedään aku ankka vaatteita ja oheiskrääsää, mikäli ei ole jäänyt kiinni.

Parikymppisenä etsitään paikkoja missä on keräilyharvinaisuuksia, 1951 vuoden alkuperäislehtiä ja varastetaan niitä museoista ( nyt arvo alkaa olla jo tuhansissa...)

Ehkä kohta aletaan varastaa suoraan rahaa jotta voi ostaa omaan 313:seen uudet vanteet ja vaikkapa rakentaa oman rahasäiliön.
No onneksi lopetin kierteen omalla kohdallani ennen kuin se alkoikaan , eli siihen yhteen lehteen, ja olen säästänyt paljolta!

Entä onko laittomiem elokuvien ja musiikin lataaminen varastamista? Tai niiden katsominen? 

Nyt voin tunnustaa,  empä olekkaan varastanut vain kerran, vaan aika monesti kun netin kautta varastan toisen omaa..
Miksi se olisi yhtään erilaista?
Voimmehan toki oikeuttaa tekomme kaikenlaisilla selityksillä ja jatkaa lataamista "hyvällä omatunnolla"

Siinäpä teille mietittävää. Ja minulle!

-hj-

Välähdys valoa myrskyn keskellä

Casting Crownsin kappale
"I praise you in the storm" on varmaan yksi koskettavimmista kappaleista...

Kuuntele kappale youtubesta

"I was sure by now
God You would have reached down
And wiped our tears away
Stepped in and saved the day
But once again, I say "Amen", and it's still raining"

Mä oon käyny todella syvissö vesissä ja taistellut semmosia tornadoja vastaan jotka ei säästä mitään tieltään. ..

Ja monesti juuri tämä tunne tulee kun on odottanut vastausta Jumalalta... et tän olis pitäny jo loppua... ja mä vaan rukoilen ja rukoilen. . Nöyrryn ja huudan apua en pysty. ..päätän rukouksen mutta se  myrsky ei oo ohi vieläkään. ..

"But as the thunder rolls
I barely hear You whisper through the rain
"I'm with you"

Mä nään vaam Tuhoa ympärillä ja kaikki se mikä varastaa rauhan mun sisimmästä huutaa niin kovaa että mä oon sietokyvyv äärirajoilla...
Mut juuri silloin "juuri ja juuri kuulen kuiskauksesi.... 'olen kanssasi'"

Juuri silloin... jotain sisällä murtuu ja eheytyy samalla. .. ja se tunne siitä totaalisesta yksin olemisesta vaihtuu siihen turvallisuuteen,  jonka vain Jumala voi antaa...

And as Your mercy falls
I raise my hands and praise the God who gives
And takes away"

Ja siin tilanteessa koen konkreettisesti sen taivaallisen armon mun yllä... sen et Jumala ei ole hylännyt mua.. ja nyt hän vastaa. ..
Ja mä ylistän häntä... täydestä sydämestä.

"And I'll praise You in this storm
And I will lift my hands
For You are who You are
No matter where I am
And every tear I've cried
You hold in Your hand
You never left my side
And though my heart is torn
I will praise You in this storm"

Ylistän keskellä sen myrskyn. ..
Sen ahdistuksen ja totaalisen pettymyksen keskellä,  kun sain pienen välähdyksen toivosta...
Ja ylistän Jumalaa sen takia mitä HÄN on, em olosuhteiden takia, eikä oo mitää väliä missä olen ja mitä on tapahtunut,  vaan ylistän siitä syystä, että Hän on kaiken yläpuolella.
Kaikki kyyneleet Jumala on säilyttänyt oliko se leileissä (?) Sanotaan Raamatussa.
Jumalalta ei ole mennyt yksikään pisara hukkaan ja hän on kuullut kaikki huutomme ja tuskamme..

"Ylistän Jumalaa myrskyn keskellä"

----------------------

Tämä on se mitä käyn läpi ja tämä ei ole ensimmäinen eikö varmasti viimeinen.
Mutta tänään mä sain kokea sen kuinka Jumala kuiskaa jostain pilvien välistä "mä oon sun kanssasi sä et ole yksin"
Ja mä oon pitkästä aikaa onnellinen, ja mua ei ahdista.
Väsynyt,  mutta musta tuntuu pitkästä aikaa hyvältä.

Jumala on mun kanssa
Ja mä en ole yksin.

Jumala on meidön kanssa
Eikö meidän kenenkään tarvitse olla yksin

Amen.

Thanksgiving

Kun suuret kuviot mättää tai on niis ongelmia. .. nii sillo pakko korottaa  hyvien juttujen merkitystä. ..
Haluan listata asioita joista olen kiitollinen tällä hetkellä

-mulla on koti, kaksikin oikeastaan
-mulla on perhe, isä äiti ja veli.
-mulla on ystäviä,  jotka välittää musta
-mulla on ruokaa
-mulla on vaatteet mitä tarviin
-mä pystyn kävelemään
-pystyn myös puhumaan, näkemään,  kuulemaan, haistamaan...
-omistan kitaran ja koskettimet
-osaan ja pystyn maalaamaan, soittamaan, laulamaan. .
-osaan kirjoittaa ja lukea
-mulla on koulupaikka, ja ihan mahtava sellainen
- asun Suomessa,  jossa on sosiaaliturva
- täällä on myös puhdasta ilmaa, vettä ja hygieniataso on korkea
-saan sitä vettä suoraan hanasta
Omistan mm. Tietokoneen, järkkärin ja älyphonen
Ja mulla on kans sänky! (Viis vuotta olin pelkällä patjalla!)
-sohvakin löytyy,  levitettävä

Mitäs vielä?
Mulla on bussikortti 23 päivään asti.  Voin siis matkustella pitkin keskisuomee jos huvittaa. Jämsä,  Joutsa,  Muurame,  äänekoski, Keuruu. ..

Varmasti löytyy lisää. 

Kirjoitan tän siksi että en keskity pelkästään asioihin jotka on huonosti,  vaikkakin ne tuppaa hallitsemaan ja ihan syystä. .
Mutta sitten jos en enää jaksaisi selvittää ongelmia elämässä, tai haluan hetken miettiä muuta, niin voin vaikka olla kiitollinem siitä mitö mulla on.

Mulla on myös suhde elävään Jumalaan,
Ja Hän ei jätä. .. vaikka siltä itsestä välillä tuntuis. 

Mä haluan kiittää häntä siitä kaikesta mikä mulla on hyvin ja kiittää siitä et Jumala on kaikissa niissö ongelmatilanteissakin mukana ja ei anna mun murtua kokonaan.
Mä aion VALITA kiitoksen ja sen hyväksynnän tähän tilanteeseen.  Se mitä nyt on meneillään voi väsyttää mutta mä valitsen nöyrtyä tässö ja en katkeroitua.
Mä jätän tän kaiken Jumalan käsiin
Ja siitö eteenpäin. .
En tiedö, mut ei mun tarvitse.

Kullekin päivälle omat murheensa.

Mulla on NYT kaikki mitä tarvitsen, Jumala pitää huolen tulevasta,  mä aion uskoa niin vaikka tunteet sanois mitä.

-HJ-

Umpikujassa?

Tiedän olevani väsynyt,
kun aamuisin herätessäni, tai tilanteissa kun olen pysähtynyt lepäämään hetkeksi,
ja mietin että voisinpa vain jäädä tähän eikä tarvitsisi tehdä mitään.
Se ei vielä ole epänormaalia että joskus näin käy, koska jokaisellahan näitä päiviä on...

Mutta se että tilanteet joissa on pienintäkään haastetta tuntuu jotenkin
t o d e l l a ylitsepääsemättömältä... tai tiedän että niitä tilanteita saattaisi tulla, tai tiedän että niitä tilanteita saattaisi tulla, niin haluaisin välttää ne..

Esim. en jaksaisi selvittää poissaoloja koululle tai yrittää karsia vastuita tai asioita , jotka kuormittaa liikaa... Koska sitten pitäisi kertoa MIKSI enkä jaksa selvittää kaikkea tätä mulla on meneillään tyylii kaikkialle. Oon jo ihan tarpeeks tilittänyt tästä.
Tai no en siis kyl ihan kaikkea ole tilittänyt yhtää mihinkään, mutta aarghh.. onpa sekavaa.


no siis kuitenkin.
tiedän olevani väsynyt kun pienimmätkin asiat tuntuu vaikeilta.

Ja tuntuu että oon jotenkin tosi herkkänä...
Ja mä en tykkää yhtää siitä, että jos joudun vastoinkäymisiin tai selittämään jotain tilannetta
tai ns. ihan normiarkipäivän haastetilanteisiin toisten ihmisten kanssa...
siis tällä hetkellä. miksi? Koska saatan vaik ruveta itkemään kesken kaiken,
koska mua vaan väsyttää niin paljon.


Ja siks mulla on aina aamusin semmonen olo et mä en jaksa lähtee liikenteeseen,
ja sillon kun hetkeksi jään paikoilleen... koska pelkään et mä en jaksa enää yhtään enempää asioita.


Asioita joita olen käsitellyt nyt viimeaikoina:
Läheisen vakava sairastuminen/tukena oleminen/ asian käsittely (lokakuu-nykyisyys)
Läheisen itsetuhoinen käyttäytyminen (se oli akuutimpi alkutalvesta)
Muutto uudelle paikkakunnalle
Selän ongelmat
-Syksyllä en pystynyt kävelemään kunnolla alaselän kipujen takia
-Nyt tammikuussa alkoi yläselän ongelmat ja hengitysvaikeudet
Niska/pääkivut -->pyörtyminen niiden takia
Taloudelliset setvimiset
--ensin Kela ei ilmoittanut että tarvitsee uudestaan (saman) opiskelutodistuksen,
minkä toimitin syksyllä, asia selvisi niin, että tilille ei tullut rahaa, ja piti itse selvittää miksi näin on.
--Sitten toimeentulotukea hakiessani kaikki paperit tulivat hylättyinä ja minun pitää sinnekkin selvitätä uudestaan että missä opiskelen millä linjalla ja kuinka kauan ja paljon on asumiskustannukset paljon ruoka paljon opiskelu (nämä on selvitetty syksyllä jo kelalle ja toisen paikkakunnan sosiaalitoimistoon, mutta ilmeisesti Toisen paikkakunnan päätökses vaik lukis "opiskelee graafista suunnittelua siellä ja siellä ja asuu opistolla" se ei riitä todistamaan että näin oikeasti teen,  vaan siitä pitää hakea omat lappulippuset koululta että asun ja opiskelen täällä koululla.
Ja sit pitäis vissiin tätä kouluakin jaksaa käydä?

ONNEKSI mä pystyin ottamaan hyväksiluetuksi nyt seuraavat kaksi viikkoa , vaikkakin kurssi oisi ollu sellainen mikä mua oikeesti kiinostais... mut mä en vaan jaksa enää täl hetkel käydä koulua, hyväku jaksan ees nousta ylös !


Mä oon oikeesti ihan pihalla näistä kaikista...
Se jo että mun läheinen sairastaa ja mä en tiedä yhtää mihin suuntaan se homma on menossa, voisi olla jo tarpeeksi.
Tai YKSIN se että mun talousasioissa pitää kokoajan selvitellä lisää ja lisää ja se puoli elämästä ei ole turvattu..
Tai YKSIN se että mun selän kanssa on ongelmia päivittäin...
Mutta nämä kaikki yhdessä plus kaikki muut kivat jutut mitä nyt ollu...

Miten tästä eteenpäin?
No only God knows how..
MÄ YRITÄN selvittää näitä asioita, ja mä oikeasti teen töitä sen eteen vaikka oon
JOKA IKINEN PÄIVÄ ihan törkeen väsynyt ja tekis mieli vaan sanoo et joo kiitti mulle riitti...

Mua vaan V:::::::ttaa se että jos edes toi taloudellinen puoli hoituisi ilman et senkin takia pitää tehdä ihan tosi paljon töitä vaik oon jo ihan tarpeeks väsyny ilmankin...
et kohta mä joudun TAAS jäämään sairaslomalle ja yksi syy on se, että mä en saa tukia mitkä mulle kuuluu...

Entä jos mä en vaan enää jaksais hoitaa näitä asioita?
Mä käyn tosi monen eri ihmisen luona asioimassa näitten juttujen takia et mä saisin asiat kondiksee ja tää tuntuu ihan extratyöltä- TAISTELULTA.
Mitä kävis jos mä vaan en enää jaksais?

Mä en sais mitään.
en yhtää mitää.
olisin selkäkivuissani kotona ja homehtuisin vissiin sit sinne :p

Joo jä mä tiedän et kaiken tän keskellä Jumala voi auttaa ja kohta mä en enää jaksakkaan
taistella ja sano kuka mitä musta hyvänsä, mä oon tehny kohta kaikkeni ja enemmänkin.
Ja jos mulle tullaan sanomaan että en ole tehnyt tarpeeks tai oon laiska tai mitä hyvänsä,
niin en vastaa tekemisistäni MURR !!

Nii siis ...
jos tän hetken paperisodan jälkeen mulle tulee taas kaikki vastaukset kielteisenä...
Mä luovutan. Sanon Jumalalle et nyt en enää tee mitää.
Huolehtikoot muut minusta.
Tai jos ei huolehdi nii sitten ei. Ei yks ihminen voi venyä äärettömiin :(
EN TYKKÄÄ !!

Mutta silti... MÄ USKON että jotenkin tästä vielä päästään yli. vaikka en ehkä ite jaksais enää taistellakkaan ...

Nyt väsyttää...