keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Heips


Enpa paassyt tannekkaan sitten kuukauteen..
Face ja jotkut muut sivustot on estettyna kiinan puolella...

saavuttiin 24/25 joulukuuta Thaimaaseen, ja aikamoinen muutos lampotilan suhteen.
lahtiessa Harbinista, kiinasta oli -30 ja ku thaimaassa sitten se +30- +40...
joten lamminta piisaa =)

torstai 25. marraskuuta 2010

God is Good

Kiitos rukouksista ja tuestanne,
edellisen postauksen jalkeen 5 ihmista lahjoitti mulle rahaa,
ja summa on yhteensa 10 000 ruplaa, eli 250 euroa.

Joten, Kiinaan ainakin paasen ja matkakulut hoituu ...
taa vaan osottaa mulle, et Jumala toimii,ja pitaa huolta.
Ja tulen saamaan kaiken mita tarvitsen. <3

tiistai 23. marraskuuta 2010

kohta kutsuu kiina. :)

Mutta mutta,

aika menee kyl ku siivillä,
vastahan mä olin kämpillä tuskailemassa pakkailujen kanssa,
ja sit matkalla Helsinki-Vantaa lentokentälle...
Muistan vielä, ku lentokentällä eräs saattajistani ei olisi millään
halunnut halata, koska se olisi ollut niin "lopullista" ;)

Matkalla Venäjälle oli kyl hetken yksinäinen fiilis,
ja taisin hieman itkeäkin (en tosin myönnä, enkä oikeasti edes itkeny!)

Mutta, kuitenki tuo tuntuu jo niin kaukaselta,
kaks kuukautta elämästä. Se saattaa joskus kuulostaa pitkältä ajalta,
varsinkin jos pitäis tietää mitä tekee kahden kuukauden päästä
"ehä miä tiiä" :D
Mut nyt se aika on menny tosi nopeesti,
ja paljon on ehtinyt tapahtua...


Oma pieni kirjanmerkki projektini (Jumalan kanssa ♥)

Viime sunnuntaina pääsin viimein antamaan kirjanmerkkejä
paikallisen seurakunnan nuorille, mikä on ollu mulla sydämellä täällä.
Eli siis, aloitin kirjanmerkkien teon ehkä noin kuukaus tai reilu sitten,
ja kirjoittelin raamatunpaikkoja niihin..
Rukoillessa sitten sydämelle nousi erikoisesti nuoret,
joten tehdessäni kirjanmerkkejä tiesin, että tulen antamaan niitä jonkun seurakunnan nuorille.

Sunnuntaisin voimme valita eri seurakunnista minne haluamme mennä,
On babtistiseurakunta, sitten Korealais-venäläinen seurakunta,
helluntaiseurakunta ja Evankelioiva seurakunta (Way to life)
On varmasti monia muitakin, mutta nämä on ne, jotka itse tiedän.

Useiten olen käynyt Tuossa Evankelioivassa seurakunnassa,
jonka yksi jäsenistä on meidän luokkamme oppilaista.
Oon tutustunut seurakunnan nuoriin, ja uskon että pidän jatkossa yhteyttä heihin.
Eli siis, sunnuntaina Jumalanpalvelustilaisuuden jälkeen vietimme nuorten kanssa aikaa, ja siellä annoin kirjanmerkin jokaiselle, ja kerroin, että olen rukoillut seurakuntien nuorten puolesta, ja haluan antaa kirjanmerkin jokaiselle :)

ja yks juttu, mikä oli mulle ittelleni rohkasu siitä, et oon oikeella asialla oli et Yksi nuorista tuli kertomaan, että raamatunpaikka mikä oli kirjanmerkissä, oli semmoi asia, mitä Jumala oli hänelle puhunut juuri samana päivänä, ja tuo raamatunpaikka oli hänelle varmistus. Jumala puhuu joskus samasta asiasta eri ihmisten tai asioiden kautta :).

**************************************************************************


Kiinaaaaan!!

Ens lauantaina siirrytään Kiinan puolelle, jolloin en pääsekkään enää facebookiin, ainakaan kuukauteen, joten silloin yritän pitää yhteyttä sähköpostitse, en tiedä onko mulla kaikkien sähköpostit, mutta ainakin voin laittaa viestiä veeralle, joka voi välittää myös sit facen kautta tietoa... :)

Kiitos kun muistat rukouksin matkaamme täällä!


Taloudellinen tilanteeni:

Kiinaan matkustaminen (bussilla) tulee maksamaan mulle n 2300 ruplaa
(eli about 60 euroa) ja tällä hetkellä mulla ei ole yhtään rahaa siihen.
Oon saanut lahjoituksina nyt 41 000 ruplaa (1000 euroa) joilla olen maksanut koulua, ja myös sain matkakulut jo maksettua tullessani tänne (500 e) ja myös vakuutukset, rokotukset, muut matkakulut olen saanut maksettua.ja Kiinan viisumi.
Budjetistani puuttuu vielä n 1500 euroa (olen laskenut pois sen, minkä verran minulle on luvattu antaa rahaa tukijoiltani tulevien kuukausien aikana)
Mutta tämän hetken tärkein meno on siis matka kiinaan,
60 euroa Junamatka, + muut kulut siirtyessä rajan toiselle puolelle n.20e.

***************************************************************************

lauantai 20. marraskuuta 2010

Valokuvailuja




Yhden oppilaan ,Pashan kanssa kokeiltiin ottaa tämmöi kuvia =))

Hmm.. Maanantaina alkaa vika viikko vladivostokissa. Lauantaina siirrytään jo Kiinan puolelle, ja vladivostokiin palataan vasta kiina-thaimaa-myanmar reissun jälkeen.

sainkin tietää, että Joulupäivä vietetään Thaimaassa, jouluaatto kiinassa..
mielenkiintosta.
et joulua juhlitaan sit thaimaan puolella, ei kiinan puolella.

ja ku meidät on jaettu kahteen tiimiin, niin tavataan toisen tiimin kanssa thaimaassa joulua viettäen, sitten se toinen tiimi jatkaa matkaa intiaan, ja me jäädään thaimaaseen, ja sit myöhemmin mennään myanmariin.

Täällä kello on nyt 2.41 .. eli yö... Voisin alkaa mennä nukkumaan jo,
huomenna vika sunnuntai, ja aion mennä Pashan seurakuntaan, jossa sen jälkeen vietetään epävirallista nuorteniltaa =), oon käyny siinä seurakunnassa eniten täällä ja tykkään kovasti.
Pasha on siis yks meidän oppilaista, ja hän on kotoisin täältä vladivostokista :)
Hänen Isänsä on seurakunnassa pastorina. :)

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Suomifiilis...



Kun ekan kerran tuli lunta oikein kunnolla, menin ulos ja tein lumiukon.
kello oli jo jotain 10 illalla, mutta innostuin niin paljon,
että en välittäny ajasta. (klo 11 arkipäivisin valot menee kiinni ja mennään nukkumaan)

On semmoi suiomifiilis, ku näkee et ulkona on lunta,
ja alkaa tajuamaan että joulua en oo viettämässä kotona, vaan Kaukana Kiinassa.
Tällä hetkellä ollaan vielä Vladivostokissa kauniin luonnon keskellä,
mutta 27.11 ollaan jo siirrytty rajan toiselle puolelle.
Kohteena meillä on Harbin, jossa meillä tulee olemaan vielä 2 viikkoa opintoja.
sen jälkeen alkaa outreach. Meidät on jaettu kahteen ryhmään, molemmat ryhmät aloittavat evankeliointi/missio/outreach osuuden kiinassa,
joten Jouluna olemme kaikki vielä siellä.

Sen jälkeen meidän ryhmämme lähtee Thaimaaseen ja Myanmariin
ja toinen ryhmä lähtee Intiaan.
palaamme takaisin Vladivostokiin helmikuun loppupuolella valmistujaisjuhlaan.

Ensimmäinen joulu ikinä kun en ole kotona. perheen keskellä.
En ole mitenkään älyttömästi ikävöinyt Suomea, mutta jouluna tilanne korostuu.
Yleensä ollaan äitin kanssa vietetty joulu yhdessä. Syöty äitin tekemiä ihania jouluruokia, katsottu muutamana jouluna lumiukko animaatio... ja käyty kirkossa...

Joulu kiinasa, tekemässä sitä, mihin meidät kaikki on kutsuttu
- levittämään ilosanomaa Jeesuksesta-
tekee tästä joulusta erilaisen, ja merkityksellisen.

Joulua kun ei pahemmin Kiinassa vietetä, täytyy itse muistaa joulun merkitys.
Ehkä se auttaa muistamaan joulun todellisen merkityksen,
kun ympärillä ei ole kaikkea mahdollista jouluhössötystä. voi keskittyä olennaiseen.
Onneksi saan kuitenkin olla joulun kristittyjen ystävien ympäröimänä.
Voimme yhdessä viettää joulua vaikka kiinassa sitä ei muuten vietettäisi.
Onneksi en ole yksin.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Table of blessings


Toisella viikolla täällä koulussa meillä oli "table of blessings"
jonka tarkoituksena oli antaa jotain omasta ja tuoda sen viikon perjantaina tiettyyn aikaan olohuoneen pöydälle,
ja jokainen tuo jotain ja jokainen ottaa siitä jotain.

"Jos sinulla on jotain, mistä voit luopua, et ole köyhä"

Silloin annoin pois kamerani, ja otin itse pöydältä rahaa ja pipon :), koska mulla ei ollut lämmintä pipoa, niin se tuli tarpeeseen.

Muut antoivat esim oman ipodinsa. takkinsa. paitansa...
Rahaa. Sai myös antaa suoraan jollekin henkilölle jos halusi.
Se oli todellakin siunausten päivä, ja se sai monet miettiämään mitä oikeasti tarvitsee ja mistä voi luopua.
ja monille se mitä he saivat ottaa itselleen oli juuri sitä mitä oli tarvinnut.

Tänään meillä oli vastaavanlainen, mutta tavaroita ei laitettu pöydälle,
vaan rukoiltiin ja kysyttiin, mitä Jumala haluaa meidän antaa juuri tietylle ihmisille. eikä kyse ollut pelkästään tavaroista.
Itse vastaanotin halauksen yhdeltä henkilöltä, ja se tuli siihen tilanteeseen todellakin tarpeeseen... koska tänään jostain syystä en ole voinut hyvin, mutta sen jälkeen oli aivan mahtava fiilis.
sain myös tukun rahaa. yksi veljistäni täälllä oli ilmeisemmin tyhjentänyt lompakon ja rukoiltuaan puolestani hän antoi ne minulle ja sanoi "oo nyt vaan iha rauhallisesti, laita kämmen auki, niin laitan tän sun käteen, ja sitten laitat sen taskuun"
siinä oli 20 dollaria+ jotain 2000 ruplaa... erikokosina seteleinä. olin et .. wow..

En tiennyt mitä kaikkea kukin antoi, mutta illan mittaan sain tietää.
Järjestelmäkamera vaihtoi omistajaa,
Apple -läppäri vaihtoi omistajaa...
pari hupparia, takkia ...
pari ipodia vaihtoi kans omistajaa.
tää perhe oli täällä tänään todella antelias, ja halusi
osoittaa Jumalan rakkautta toisilleen.
itse annoin rahaa kahdelle eri ihmiselle.
tulee mieleen alkuseurakunta, jolloin kaikki oli yhteistä.. :)

Muutenkin ilmapiiri täällä on ollut hyvinkin sellainen,
että halutaan olla antamassa eteenpäin.
ja olla toisiamme varten, eikä elää vain itsellemme.
Jokainen täällä on todellakin saanut uudistua ja muuttua,
ja tullut läheisemmäksi toistensa kanssa...

Mutta tuosta antamisesta vielä,
ei sen väliä mitä annat, kunhan annat sen sydämestäsi.
haastan sua,( vaikka tämä asia ei hengellisesti sua koskettais,)
mieti, jos sulla on jotain, mikä on sulle ylimäärästä.
ja rukoile(jos haluat) tai etsi läheltäsi ihminen,
jolle voit antaa omastasi. tai muuten osoittaa lähimmäisenrakkautta.

Minulle se yksi halaus merkkasi tänään todella paljon,
onko sulla joku ihminen jota voisit rohkaista, tai olla antamassa jotain omasta hänelle? =)

Kiitos kun ootte mun yhteisössä, se on tosi hieno juttu!
Kerron lisää kuulumisia taasen myöhemmin :)

-heidi

torstai 4. marraskuuta 2010

Praying for unity-Rukoillaan yhteyden puolesta.

Tanaan on Venajalla kansallinen yhteyden paiva. (tmv?) national day of unity.


Olimme yhdessa suuressa ringissa ja ja rukoilimme yhteyden puolesta.
tanaan myos itse "Quiet time";n aikana rukoilin taman koulun puolesta,
ja sen puolesta, etta voisimme olla yhta perhetta,
ja rakastaa ja valittaa toinen toisestamme oikein tavoin.

Rukoillaan toinen toisemme puolesta <3

tiistai 2. marraskuuta 2010

Viikko 7 : Russian cinema


Jei,
kaytiin eilen katsomassa Megamind elokuva vladivostokin OKEAN- elokuvateatterissa.
Maksoi 200 ruplaa eli noin 5 euroa.. not bad. ja voi maksaa jotain 3 euroakin halvimmillaan. nice!
En ookkaa ollu niin isossa elokuvateatterissa koskaan. Venajalla tulee tehtya asioita mita en oo aiemmin tehny.
Ekalla venajan matkalla pietarissa ollessa olin ekan kerran metrossa, enka oo koskaan suomessa ollu ees metrossa.
ekan kerran myos oon venajalla kayny baletissa ja taitoluistelukisoissa, tai ylipaataan jossain jaahallin tapahtumassa.
heh.

Tanaan oltiin "living hope " keskuksessa, jossa jarjestetaan erilaisia pienryhma juttuja lapsille ja vanhemmille. mm. kodittomille.
tanaan oltiin osana lastenleirin ohjelmaa. leikittiin erilaisia leikkeja... =)
Taalla lapset kiintyy helposti suhun, jos olet ystavallinen ja annat huomioita, koska he eivat ole valttamatta tottuneet
saamaan sellaista aiemmin. On koskettavaa olla osana lasten elamaa, ja toivottavasti he saavat kasvaa turvallisesti,
vaikka ymparisto taalla ei aina olekaan niin turvallinen...

Toinen ohjaajistamme sai tanaan kohtauksen ja pyortyi.. ja hanella oli hengitysvaikeuksia, ja han alkoi hyperventiloimaan
vahanko pelotti, meita oli vain kolme hanen lisakseen paikalla, kun muut olivat eri kohteissa, me olimme olleet siell living hope keskuksessa. ja oltiin just tultu kotiin..
Rukoiltiin hanen puolesta ja han alkoi rauhottua ja saamaan happea, mutta kadet ei toimineet ollenkaan,
ei jaksanut liikuttaa niita. Nyt han on nukkumassa, ja olimme jonkin aikaa hanen vierellaan ja varmistimme etta kaikki on hyvin.
Jumalalle kaikki on mahdollista, ja rukoilimmekin terveytta ja uskoa siihen, etta tilanne voi parantua viela.
Rukouksin muistaen tilannetta...

torstai 14. lokakuuta 2010

Opetukset DTS Vladivostokissa




Meillä tulee olemaan 12 viikkoa opetuksia, joista kaksi on Kiinassa.
Jokaisella viikolla meillä on uusi opettaja, ja uusi aihe.

Ensimmäisellä viikolla puuhuimme Jumalan äänen kuulemisesta, ja siitä, kuinka eri tavoin voi kuulla häntä. Ja että Jumala puhuu todella monin eri keinoin. Etsimme raamatusta paikkoja, joissa Jumala puhui eri keinoin.
Tulen kautta. Valon kautta. Tulinen pensas, Aasi, Ihmisten kautta. Kasvoista kasvoihin, Unessa, Näyssä, Kirjoitusten kautta, ennustusten kautta. Vaikeuksien kautta. Suoraan puhuen, selvällä kielellä. Profetioiden kautta... Jne.
On tärkeää, että ei laita mitään rajoitteita sille, miten Jumala voi puhua, koska jos odottaa että Jumalan pitää puhua tietyllä tavalla, voi silloin missata Jumalan äänen kuulemisen, koska se miten hän haluaisi puhua juuri Minulle, onkin sellainen jota en ole odottanut, enkä edes huomaa sitä kun hän puhuu!!



Itse voin sanoa, että Olen monesti kirjoittanut asioita ylös, ja myöhemmin tajunnut, että ne sanat ovatkin juuri minulle. Kiitos Jumalalle, olen saanut tehdä Musiikkia, häneltä, ja Hänelle. Tänä syksynä olen tehnyt kappaleita, jotka ovat olleet kuin minulle itselleni tehtyjä. olen itse ollut liikuttunut niistä sanoista, mitä olen kirjoittanut. Uskon että se on yksi tapa, jonka kautta Jumala puhuu minulle, ja myös voi käyttää sitä keinoa olemaan siunauksena muille.

Viime viikolla puhuimme Isän sydöemstä. Siitä kuinka oma isäsuhde on voinut vaikuttaa siihe ,kuinka koemme Jumalan isänä. Onko Isämme ollut ankara, lempeä, antelias, hiljainen. Onko isä ollut läsnä, onko hän loukannut, ollut ilkeä, välinpitämätön, Onko häntä enää olemassa, .. Monet asiat miten olemme kokeneet oman isämme rakkauden, tai emme ole kokeneet sitä, voivat ja vaikuttavat siihen, kuinka koemme Jumalan Isänä meidän elämässämme.
Jos emme tiedosta tätä, emme voi kokea Jumalaa oikeanlaisena Isänä. Mitä Jumala meille haluaa olla. Ja se, että Jumala ei ole vajaavainen, kuten maalliset isämme. Jumalan rakkaus on täydellistä ja epäitsekästä, kun taas omat Isämme eivät ole, kuten ei kukaan maailmassa ole täydellinen. Isämmekin ovat olleet joskus niitä lapsia, jotka eivät ehkä kokeneet omilta vanhemmiltaan sitä, mitä olisivat kaivanneet.
Isäsuhde ei aina tarvitse olla monimutkainen, ja voi olla hyvinkin, että olemme tyytyväisiä siihen, mitä olemme saaneet omilta vanhemmiltamme, tai isältämme. Kuitenkaan sekään ei ole se koko totuus, mitä kaikkea Taivaallinen isämme meille voi olla. Jos olet kokenut maalliselta isältä rakkautta ja välittämistä ja kaikkea sitä, mitä olet halunnutkin, kuinka paljon taivaallinen isä haluaa olla antamassa enemmän!!

Isä, taivaassa, haluaa olla tukenamme, oppaanamme. Hän armahtaa, neuvoo ja ohjaa. Rakastaminen tarkoittaa myös kurittamista. Isä ei kurita vihasta, eikä siitä syystä, että hän haluaisi olla ilkeä tai haluaisi rajoittaa elämäämme. Hän haluaa vaan kaikkea parasta. Hän antaa meidän tehdä omat virheemme, mutta hän on aina meitä varten, jos olemme valmiita kysymään neuvoa. Hän ei halua pakottaa meitä tekemään valintoja joita hän näkee hyväöksi, vaikka tietäisi, että ne neuvot ja ohjeet valintoihin olisivat meille parhaita, hän antaa meille silti vapauden päättää toisin.
Itse henkilökohtaisesti käsittelin viime viikolla paljon kipeitäkin asioita, menneisyydestä. Elämästäni. Omasta suhteestani maalliseen isääni, omasta suhteestani taivaalliseen isääni.
Miten elämänkokemukset ovat vaikuttaneet omaan suhtautumiseeni Taivaalliseen isääni.
Luulen että olen yrittänyt kasvaa hyvinkin siihen suuntaan, että olen itsenäinen enkä tarvitse muita, sillä vanhempieni eron jälkeen otin paljon vastuuta. Yritin pärjätä, ja olla horjumatta. Yritin tehdä kaikkeni, että en romahtaisi. Siirsin ehkä tämän ajattelumallin myös hengelliseen elämääni, joka oli paljolti suorittamista. Tein asioita ”oikein” koska halusin tehdä niinkuin on oikein. Uskonnollisuutta. Vaikka olinkin uskossa en silti kulkenut armossa, vaan halusin tehdä kaikkeni ansaitakseni ISÄN rakkauden.
Olen paljon pelännyt hylkäämistä, ja sitä, että kun elämääni tulee joku ihminen, hän ei kohta enää ole osana elämääni. Jumala suhde oli ehkä myös samanlaista. En täysillä oinut luottaa siihen, että Jumala ei jätä. Kuitenkin Kiitos Hänelle, olen saanut kasvaa ulos siitä, ja tällä hetkellä voin sanoa, että uskallan olla heikko. Ja todellakin haluan elää hänen armossaan, enkä omien tekojeni ansion kautta yritä ansaita taivaspaikkaa (mikä on muuten mahdotonta) kuitenkin tarvitsen vielä kasvua, ja uskon että kukaan ei ole valmis, vasta kun taivaassa.

Jumala, Taivaallinen Isä on myös aina ollut paikalla. Usein ainakin itse olen ajatellut, että Jumala on nähnyt kaikki virheeni, ja yleensä ajattelen hänen nähneen negatiiviset asiat. Tai ne missä olen tehnyt itse väärin. Mutta hän on myös ollut paikalla silloin kun olin surullinen ,kun jäin yksin, kun minua kiusattiin... Kun ihastuin ensimmäisen kerran, kun onnistuin ensimmäisen kerran ajamaan oikein pyörällä... Hän oli paikalla silloin kun synnyin. Kun aloin muuttumaan lapsesta nuoreksi neidiksi , neidistä naiseksi jne.
Hän oli paikalla kun tein oikeita valintoja, kun olen ollut epäitsekäs.
Vaikka kukaan muu ei ole nähnyt, mutta hän on nähnyt. Ja se on se tärkein asia.
Ei se onko Oma isä ollut paikalla. Onko kukaan ollut paikalla. Isä on ollut aina paikalla.
En ole koskaan yksin.


Tällä viikolla opetusten aiheena on Ihmissuhteen. Seurustelu. Seksi. Avioliitto.
Mielestäni meillä on tosi hyvä opettaja valittuna juuri opettamaan tätä aihetta, koska hän on tarpeeksi suorapuheinen ja rento puhumaan asioista, jotka voisivat olla todella vaikeita ottaa vastaan, jos niitä olisi puhumassa joko erittäin epävarma ja kokoajan omia sanojaan häpeilevä puhuja tai sellainen joka vaan kertoo faktat eikä osaa ottaa yhtään huumorilla.
Opettajamme, Andy Frecka on Ywamin johtaja Venäjällä, hän on kotoisin Ohiosta yhdysvalloista.
Hän puhuu hyvin suorasti asioista, mutta osaa rentouttaa tunnelmaa vaihtamalla nopeasti aiheesta toiseen, ja hän puhuu tietyllä ironialla ja liioittelulla, mikä keventää puheen aihetta, Kuitenkin pysyen aiheessa, ja antaen ymmärtää että asiat joista hän puhuu ovat vakavia. Hän on myös kertonut esimerkkejä omasta elämästään, ja osaa myös kertoa hyvin eläväisesti fiktiivisiä esimerkkejä viikon puheenaiheestamme.

Käsittelemme myös hänen kanssaan taloudellisia asioita, joissa on monta tärkeää asiaa meidän ymmärtää.
Ensimmäiseksi, kaikki maailman varat ovat Jumalan käsissä, meidän ei tulisi huolehtia raha-asioista. Ennen kaikkea Jumalan valtakunta, ja sen jälkeen kaikki muut.
Toiseksi, se ei tarkoita sitä, ettäkö meillä ei olisi vastuuta, ja odottaisimme rahojen tulevan vain taivaalta. Meidän täytyy ymmärtää tarpeemme, ja myöntää ne, ja myös suoraan pyytää rahaa, jos tarvitsemme.
Seuraava kohta on tärkeä. Ymmärtää se, että rahat, joita pyydämme, eivät ole Minulle. Eivät ole meille henkilökohtaisesti. Ne rahat, joita pyydämme ihmisiltä ja rukouksissa pyydämme Jumalalta, eivät ole tarkoitettu meille. Se miksi olemme täällä koulussa, ei ole vain se ,että oppisimme asioita, maksaisimme koulun ja lähtisimme pois. Se mihin tarvitsemme varoja, on olla toteuttamassa Jumalan suunnitelmaa paikoissa, jotka ei ole vielä saavutettu, paikoissa jotka eivät ole kuulleet evankeliumia. Olemassa osana tätä suunnitelmaa, joka saavuttaaa jokaisen ihmisen.
Emme siis saa olla laiskoja. On tärkeää tiedostaa, että on olemassa lepopäivä, ja sen pyhittämiseen liittyvät käskyt. Mutta sen toinen puoli on se, että teemme työtä kuutena päivänä. Joten on tärkeää tiedostaa, että teemme myös itse työtä sen eteen, jotta voisimme olla vastaanottamassa rahaa, joka menee Jumalan valtakunnan työhön.
Jumala ei myöskään tarvitse rahojamme. Puhuimme myös siis kymmenyksistä.
Jumala ei tarvitse meitä antamaan varojamme hänelle, jotta hän pystyisi tekemään niillä jotain hänen valtakuntansta hyväksi. Kymmenykset ovat Jumalan osuus. Kaikki varammme kuuluvat Jumalalle, joten voimme olla kiitollisia että saamme pitää sen 90 prosenttia :D.

Raha-asioiden kautta voimme oppia todella paljon. Mitä on olla antamassa ja myöskin vastaanomttamista. Joillekkin on helpompi olla antamassa kuin vastaanottamassa. Minulle esimerkiksi. Olen joutunut oppimaan esimerkiksi tänne lähtiessäni, että suurin osa, itseasiassa lähes kaikki varoistani joilla maksan koulun ja matkat ovat olleet lahjoituksena. En itse ole voinut tehdä asian eteen oikein mitään. Ja vaikka säästinkin rahoja, jouduin käyttämään niitä sairaalakuluihin ja lääkkkeisiin sairastellessani aika paljon ennen lähtöäni tänne. Sen kautta kuitenkin opin sen, että vaikka itse antaisin pois omat säästöni oikeasti hyödylliseen asiaan, Jumala voi silti ohjata minulle ne varat mitä tarvitsen. Ja jos todella haluan olla Jumalan työssä mukana. Ja haluankin. Niin raha-asiat eivät tule koskaan olemaan itsestäänselvyys. Andy on nyt itse tehnyt 15 vuotta Ywamin työtä, ja hän sanoi, että hänellä ei ole koskaan ollut tarpeeksi rahaa. Aina tuntuu että ei ole tarpeeksi rahaa. Mutta hän on voinut tehdä kaiken, mitä Jumala on hänen kauttaan halunnut tehdä. Aina on ollut tilanne, jossa tuntuu, että mistä rahat tähän. Ja mistä rahat tähän, mutta kuitenkin kaikkeen siihen ,mihin on tarvinnut rahaa, ne rahat ovat löytyneet.
Tämä rohkaisi minua, mutta myös se tuntui vaikealta. Jumala ei ole luvannut helppoa elämää, mutta hän on luvannut antaa kaiken mitä tarvitsee, kun etsii ensin hänen valtakuntaansa.




Ja kuitenkin, elämämme ei kuulu meille itsellemme, vaan Juamalle, ja ainakin itse haluan olla tekemässä hänen valtakuntansa työtä. En tiedä mihin suuntaan Jumala on mua viemässä, mutta tiedän että paikkani nyt on olla täällä. Yksi tärkeä pointti vielä raha-asioissa oli ottaa päivä kerrallaan. Jos tällä hetkellä ei ole tarpeeksi varoja esim maksaakseni missiomatkani tai opintojani, niin kuitenkin Jumala on täyttänyt kaikki tarpeeni tälle päivälle. Se on koko elämässä muutenkin todella tärkeä asia huomata. Jos tietää, ett tulevaisuudessa tarvii jotain, voi rukoilla ja pyytää Jumalalta apua miten sen asian voi saavuttaa, mutta nähdä myös tämä päivä, ja se, että kaikki tämän päivän tarpeet ovat otettu huomioon. Olet saanut syödä tänään. Sulla on asunto. Katto pään päällä...
Elää päivä kerrallaan, luottaen Jumalan huolenpitoon.

Työtehtävät. Work duties.

Meillä on joka viikko eri työtehtävä eri parin kanssa,
Työtehtävinä meillä on mm. Aamupalan tekeminen, ja jälkien siivoaminen. Lattioiden siivoaminen luuttuaminen ja olouhuoneen järjestäminen. Vessojen siivoaminen, Tiskien hoitaminen lounaan ja illallisen jälkeen ja illallisen valmistaminen.

Itse olen tähän mennessä ollut tekemässä aamupalaa, siivoamassa lattioita ja järjestelemässä olohuonetta. Viime viikolla laitoin ruokaa ja tällä viikolla tiskaamme lounaan jälkeen.
Olen kaksi kertaa ollut parina yhden saman ihmisen kanssa, mikä optti mulle aika paljon, koska hänen kanssaan ei aluksi ollut helppo tehdä asioita. koska hän ei kommunikoinut, mitä aamupalaa laitamme, minkälaista ruokaa laitamme jne. Oli vaikea löytää miten teemme asiat yhdessä, kun emme kommunikoineet. . Mutta rukoilin paljon sen asian puolesta , ja no en voi sanoa, ettäkö olimme onnistuneet täydellisesti, mutta ainakin asia meni parempaan suuntaan, kun uskalsin ottaa asian esille, että tarvitsemme kommunikointia, että en voi tietää mitä olemme tekemässä , kun ellei sitä kerrota, ja tehdä sopimusta yhdessä. Ja en siis sano, että vika olisi ollut hänessä. Meidän oli vain vaikeampi toimia together. :)

Tällä viikolla olen tykännyt työtehvätästäni todella paljon , ja se on Tiskaaminen! Joo, en voi uskoa sitä itsekkään. En ole mikään tiskausfani :D , mutta olen tehnty sen ihmisen kanssa, joka on hyvin easygoing. Mikäs se onkaan suomeksi. No semmoinen... jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Hän ei pidä tiskaamisesta myöskään, mutta olemme molemmat aika joustavia asioissa, joten työ on ollut yllättävän mukavaa. Juttelemme tiskauksen lomassa. Vaihtelemme työtehtäviä tiskaukseen liittyen ja kokeilemme eri juttuja.
Mielestäni on todella mahtava asia, että vaihdamme pareja ja joudumme tai pääsemme toimimaan eri ihmisen kanssa ja eri työtehtävissä, myös niissä, jotka eivät ole meille niitä mieluisimpa.
Myös olen huomannut sen, että vaikka asia jota tykkään tehdä, voi olla vaikeaa, jos ilmapiiri missä sen tekee ei ole mielyttävä, myös sen että vaikka tekee jotain, mistä ei tykkään, ilmapiirin ollessa vapaampi ja joustavampi tehtävät eivät olekaan niin epämiellyttäviä. Ilmpaiiri ja seura missä työksentelee vaikuttaa siis todella paljon!!

VLADIVOSTOK DTS- Perussettiä

14.10.2010

4 viikkoa takana Vladivostokissa.

Ensimmäisina kahtena viikkona vietimme aikaa säännöllisesti tutustuaksemme toisiimme, ja taustoihimme, miksi olemme tulleet tänne, ja minkalainen on ollut Uskoontulomme ja uskossaoloaikamme. Ollaan pystytytty puhumaan hyvin aroistakin asioista, ja kuultu hyvin erilaisia elämäntarinoita. Oppilaita meillä on hyvin erilaisista olosuhteista, esimerkiksi erään oppilaamme Isä on ollut paikallisen seurakunnan pastorina 15vuotta, ja hän itse on toiminu Sen seurakunnan nuorisotyöntekijänä viimeisen vuoden, ja nuorison parissa muutenkin muutaman viimeisen vuoden aikana. Hän on itse 27vuotias.

Sitten eräs 19 vuotias poika on kotoisin Kirkistanista, ja hänen omat vanhemmat eivät pystyneet pitämään häntä, joten hänet annettiin adoptoitavaksi, ja hän on elänyt osan ajan elämästä lastenkodissa ja Viimeiset viisi vuotta amerikkalaisten vanhempien kanssa, jotka asuvat kirkistanissa. Yksi tyttö, kotoisin Ohiosta on Missiotyöntekijöiden tytär, ja hän on matkustellut paljon ympärimaailmaa Isänsä mukana. Hänen isänsä on kiertävä pastori, evankelista. Hänen isänsä oli myös meidän opettajamme toisella viikolla täällä DTS:ssä.
Yhteensä meitä oppilaita on 8. Aiempien maiden lisäksi oppilaita on myös muualta Venäjältä. Yksi Sveitsistä ja minä Suomesta.

Meillä on ollut paljon asioita, jotka on huomanttu täällä olo aikanamme, että jos ei olisi tullut vladivostokiin dts:sään, voisi olla paljon enemmän hukassa omassa elämässään. Voin sanoa, että olen itse jo tänä aikana oppinut ja kasvanut, ja nähnyt kasvua myös muissa. Samaan aikaan kun olen kokenut ja nähnyt kasvua, ole myös alkanut näkemään enemmän alueita joissa tarvitsen kasvua, ja mitä asioita pitää kästiellä, mitkä ovat jääneet joskus elämässä käsittelemättä

Ihmissuhteet täällä ja muuallakin elämässä, mutta varsinkin täällä, ovat todella tärkeitä. Olemme saman porukan kanssa samassa taloudessa piemmän aikaa, joten on tosi tärkeä oppia kommunikoi aan keskenään, ja ottamaan huomioon toisensa. Uskon että tämä on hyvää opetusta ja oppimista mahdollista avioliittoa ja omaa perhettä varten tulevaisuudessa itse kullekkin, jolloin asiat eivät enää keskity vain Minuun, vaan omaan elämään kuuluu muitakin ihmisiä, joiden tarpeet täytyy ottaa huomiiton. Ja muutenkin elämässä, on tärkeä oppia ymmärtämään ettemme ole yksin, ja kaikki ei aina liity sinuun/ minuun


Koulun tarkoius ei ole vain saada jotain henkilökohtaisesti itsellemme, ja voimme kertoa että olemme ywamilaisia, ja ollaan käyty dts, ja ollaan oppineita tmv. Vaan ennenkaikkea täällä on mahdollisus keksittyä löytämään mikä osuus minulla , mikä osuus meilllä on Jumalan suuressa suunnitelmassa täällä maailmassa.
Jumala käyttää meitä jokaista omalla tavallaan ja niissä alueissa, missä hän niin parhaaksi näkee. On tärkeää nähdä suurempi koknaisuus Jumalan valtakunnan työssä, jossa MINÄ olen vain yksi osa sitä. Minä olen vain palanen siinä työssä, kuitenkaan väheksymättä omaa osuuttaan. Koska jokaisella palaella on oma roolinsa, ja jos yksi palanen väheksyy omaa panostaan, ja näin jättää velvollisuutensa, kokonaisuuteen tulee aukko, ja silloin homma ei pelaa.
Joten uskon, että täällä tulemme oppimaan, ja olemme jo jotain oppinutkin, yhteisöllisyydestä, ryhmähengestä, ja siitä epäitsekkäästä rakastamisesta ja toisten huomioon ottamisesta.

tiistai 14. syyskuuta 2010

PAKKAUSLISTA

Buranaa
Ventoline
3 silmälasit
aurinkolasit
passi
lompakko+ rahat
kännykkä + laturi
valokuvia
osoitteet
Kamera + johto + kotelo
AA paristoja
Matkalippu!
Raamattu
sanakirja, Slavar
Taskulamppu
Tyyny
makuupussi
hammasharja + hammastahna
shampoo (?)
pyyhe
muistiinpanovälineet
piirrustuskyniä
piirrustuslehtiö/paperia
pieni vesiväri paletti + sivellin
lautanen, kulho, muki, aterimet
englannin kielisiä laulunsanoja& sointuja
talvitakki
talvikengät
4 passikuvaa!
läppäri (?)(?)


hmm, listaa varmaan pitää viel jatkaa.. mut ainakin jotain tossa on,
ja se saattaa mua auttaa vähäsen ku pitää miettiä, mitä pitää ottaa messiii...

65 tuntia ja risat, niin lähtee lento Vladiin!

Huh?

Pakkailujahan en ole vielä tehnyt. pyykkiä oon pessy ja viikkaillu vaatteita,
ja yrittäny tehdä listaa mitä kaikkea pitäis ottaa mukaan.

Ostin Rinkan prismasta viime perjantaina, 69 egee makso.
sain perjantaina kans yhdeltä ystävältä 59e lahjakortin expertille,
niin kävin ostamassa ulkosen kovon ittelleni.
oon laittanu nyt D: aseman kaikki tiedot kovolle, ja alustin sen,et se on nyt tyhjä,
sit C. asemanki tiedot laitoin mut sitä en varmaankaa alusta, ku siinähän on kuitenki koko windows ja kaikki härpäkkeet sisällä. poistelin kyl jotain kuvia yms. sieltä.

...
eilen oli miu "läksijäiset" tmv. yhden ystäväpariskunnan luona sai pitää
sinne tuli porukkaa jotain päälle kakskyt :) hengattii ja pelailtii ja syötii ja juteltii ja semmottii...
on vaan niin haikeeta...

Vielä jotain tällä viikolla pitäis tehdäkin.
-- Kysyy veripalvelusta mun veriryhmä, ku kävin luovuttaa verta pari vko sitte
-- käydä torstaina ottaa a+b hepatiitti rokotteen toinen osio
-- Käydä apteekissa ostaa ventolinea ja ehkä jotain särkylääkkeitä

hmm, ainakin nuo.
en nyt muista muuta.
niin no siis tietty
-- pakata -- !!

--ostaa ompelulankaa ja kaventaa parit housut!


hmm..

Lauantaina äänittelin yhen ystävän kanssa srk:lla miu kappaleita...
piano mikitettii ja sit mie lauloin.
saatii 8 kappaletta nauhotettua.
sit tänää tein järjestyksen ja sillee, et sit poltin cd:lle ne...
+ laitoin yhden kappaleen siihe lisäks, joka äänitettii iskän luona ku olin kesäkuussa. :)
eli nyt on 9 kappaletta miulla niinku talletettuna.

tuunasin cd kotelosta ittelleni oman näkösen alpumin ^^
ja siinä on etu ja takakansilehti. etulehti on siis semmonen lehtiö,
minkä sisällä sit on kaikkien paitsi viimesen kappaleen laulusanat.
ja semmoi :)))

jee =)
jätän sen cd:n tänne, jos ihmiset haluaa käyttää niitä kappaleita,
mitä oon saanu Jumalalta.

Voi että, aika vaan koko ajan vähenee!!
huh huh.
JÄNSKÄTTÄÄ!!

torstai 9. syyskuuta 2010

"Herra tarviin sua, Kanna mua" ...

Tahdon antautua

Kätesi sun parantaa haavani
sylissäs saan levätä
valosi tuo lohdun synkimpään varjoon
tahdon antautua

pelkoni mun katoaa lähelläsi
vaellan toivossas
Silmäni mun avautui näkemään
Sun suuruuden

chorus
vahva en tarvitse olla
käsivarsillesi kaadun
Voimat ei koskaan riittäisi
Herra tarviin sua
kanna mua


***
laulu, jonka tein eilen.
<3 Thank Jesus

torstai 2. syyskuuta 2010

Mitä me oikeasti tarvitsemme?



"Luku 4
Vain kaksi on tarpeellista

Mielessämme pyörii monta asiaa - on paljon huomionarvoisia kirjoja,
esimerkkejä ja opetuksia, jotka julistavat: "Tässä on totuus".
Näinä viime vuosina, jotka olen ollut Herran työssä, Hän on kuitenkin johdattanut minut etsimään ainoastaan kahta asiaa: tuntemaan Kristuksen sydämen Jumalassa ja tuntemaan oman sydämeni Kristuksen valossa"

Frangipane, Pyhyys, totuus ja Jumalan läsnäolo,s 24, 1998 (alkuperäinen versio 1989v)



Se ettei mikään menisi Jumalan edelle, on erittäin tärkeää.
itse en voi sanoa, että siihen pystyisin yhtään enemmän kuin kukaan muukaan omissa voimissa. Päivittäinen valinta on pyytää Häneltä itseltään siihen se halu ja tahto ja voima.
Luovuttaminen, antautuminen.
Pyhittäytyminen, Jumalan kanssa vietetyn ajan etsiminen, ja sille omistautuminen.

Liian usein itse löydän itseni tilanteesta - jossa netti, joku kirja, kännykkä, omat ajatukset, joita on miljoona kertaa miljoona - vie huomion Jumalalle annetusta ajasta. Joskus en jaksa nousta ylös ja jatkan vain nukkumista, joskus syöminen, harrastukset, ulkoilu, kaverit... Asioita on monia, jotka tulevat sen ajan tilalle, jonka voisin käyttää Jumalalle.

Varsinkin silloin tuntuu pahalta, kun olen saanut paljon siunauksia ja on ollut monta päivää, että on ollut helppo omistautua Hänen kohtaamiseen, ja on tavallaan ollut voittoisaa kulkua -vaikeuksien keskellä toki -
JA sitten jostain tuntemattomasta syystä hukkaan aikaani kaikkeen muuhun, vaikka olin jo tottunut siihen, että joka aamu jätän kaikkeni hänelle.

Toissapäivänä (muistaakseni) oli tällainen aamu. lähdin miettimään asioita, niinkuin teen yleensä, ja pohtimaan tilanteita, ihmissuhteita, ongelmia jne. jotta tietäisin, mitkä asiat luovutan tänään Jumalalle, ja mitkä asiat ovat sellaisia, jotka valtaa mieleni, enkä niin halua käyvän, ja voisin antaa aikaa Hänelle.
No, olin pohtinut siinä tunnin.. ja sanoin, no Jumala ota nyt nää pois..
sit meni toinen tunti, eksyin taas pohtimaan..
kohta luin vähän jotain kirjaa.. avasin koneen..
mietin vain asioita,
mietin lisää
lakkasin kynnet :D
(+leikkasin kynnet)
kävin syömässä (ei ollut kovin suuri nälkä..)

noin 4 tuntia tein -EN MITÄÄN

olin vaan et Heidi haloo, mitä ihmettä...
sain viimein annettua aikaa Jumalalle, mutta en niin kauan kuin olisin ehkä tarvinnut, koska kulutin aikaani kaikkeen muuhun.
sain jätettyä asiani Hänelle, koska viimein myönsin, etten itse pysty keskittymään, mutta auta sinä Herra siinä.

Päivä meni tietenkin ihan hyvin ei siinä,
mutta tavallaan tajusin (itseasiassa tänään)
sen miten murheelliseksi Jumala tulee näissä tilanteissa.
toki varmastikin Hän arvostaa sitä, miten olen halunnut omistautua,
jne, mutta sitten mistään syystä johtumatta ajaudun tekemään kaikkea muuta,
enkä enää vietä aikaa hänen kanssaan niinkuin olen tässä aiemmin tottunut.


Jumalalle omistautuminen ei ole helppoa kun ympärillä on paljon virikkeitä,
ja asioita, joihin huomio kiinnittyy. ja vielä kun on kaikki omat ajatukset ja huolet ja murheet. Huolet ja murheet on vielä ns "helppo" jättää Jumalalle, koska niitä ei itse kuitenkaan saisi pois mielestä, niin ne on "pakko" (hyvässä mielessä) Jättääkkin Jeesukselle että niistä pääsee eroon, tai saa rauhan niiden keskellä

mutta ne kaikki virikkeet ja ympärillä olevat häiritsevät tekijät,
niille voin tehdä itsekin jotain.
en oikein tiedä miten sen tekisin, mutta tavallaan se "kammio" tai alttarihetki olisi hyvä olla jossain sellaisessa tilanteessa, jossa oikeasti aika on varattuna Jumalalle. Monesti kännykkä saattaa soida, ja tulee muitakin asioita, jotka keskeyttää sen Jumalalle varatun hetken.

Ehkäpä pitäisi seuraavaksi lähteä kokeilemaan sitä,
että Kun aloitan jokapäiväisen hetkeni Jumalan kanssa,
EN avaa tietokonetta,
Laitan kännykän äänettömäksi
En laita puuroa/kananmunia tmv kiehumaan ,jotta ei tarvii niitä vahtia :D
En aloita tutkimaan kalenteria mitä pitäisi tehdä tai olisi pitänyt tehdä
En ehkä lähdekkään pohtimaan niitä miljoonia asioita mitä on ollut ja ehkä on tuleva olemaan jos tapahtuu näin ja niin ja noin, vaan jätän kaikki asiat Jumalalle, ennekuin tiedän mitä ne asiat edes ovat
.

Päätöksiä. Ehkä tämä taas kasvattaa ja vie eteenpäin.
Haluan OIKEASTI oppia tuntemaan Isän sydämen.
Halua antaa AIKAA Hänelle
Haluan olla USKOLLINEN ja KESTÄVÄINEN päivittäisessä kohtaamisessa

Kiitos että Jumala sä annat sit voiman toimia näin.
Minä kun en itse sitä itsestäni saa.

Isä Poika Pyhä Henki -> Jumala - Olet kaikki mitä tarvitsen.
Kiertelin tänään illalla vähän Mikkeliä ympäriinsä.

kävin naisvuorella kattelee kaupungin valoja
sit satamassa ja sieltä sit Mikkelipuistoon päin
...
(klo 22->)

tuli vaan mieleen tuolla katuvalojen loistaessa
God of this city kappale
ja tuli halu rukoilla niiden puolesta,
jotka tässä kaupungissa asuu
ja rukoilinkin sit kaupungin puolesta.

Mun rukous oli muutama kk sitten, et löytäisin
ihmisiä, ketkä haluaa oikeesti rukoilla,
ja ettii Jumalan kasvoja, ja kasvaa uskossa,
ja rukoilee myös tän kaupungin puolesta.

Ja olen päässyt tilanteisiin
ja huomannut että on muitakin, jotka on rukoillut
no ehkä ei välttämättä sitä, et löytäis muita rukoilijoita,
mut ainakin on rukoilleet kaupungin puolesta.

Miusta se vaan on tosi tärkeää rukoilla oman kaupungin puolesta,
sen puolesta, että täällä olevat Jeesukseen uskovat
voisivat nousta ja lähteä ettii Jumalaa enemmän,
ja pyytämään häneltä rakkautta Joka päivä,
jonka avulla sitten voimme olla siunauksena koko kaupungille.


God of this city-Youtube


God of this city

[Verse 1]
You're the God of this City
You're the King of these people
You're the Lord of this nation
You are

[Verse 2]
You're the Light in this darkness
You're the Hope to the hopeless
You're the Peace to the restless
You are

There is no one like our God
There is no one like our God

[Chorus]
For greater things have yet to come
And greater things are still to be done in this City
Greater thing have yet to come
And greater things are still to be done in this City

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Menolippu Vladivostokiin...

on nyt ostettu!

Alkaakin homma olla todellisempaa todellisempi.
lähden matkaan, jos Jumala suo, 17.9 Helsingistä. klo 13.50
Pietarin ja moskovan kautta vladivostokiin on perillä sitten 18.9 päivällä.

...

Mitä kaikkea tässä pitäisikään vielä tehdä ennen matkaa.
Asukkaan tosiaan kun oon saanut tähän puoleks vuodeks,
niin tuntuu et suurin 'taakka' putos harteilta,
että ei tarvii miettiä, mihin saan laitettua tavarani.

Lentolippu maksoi 480 euroa.
siis hieman kalliimpi, kuin jos olisin ostanut aiemmin
mutta aiemmin olisin ostanut lipun sillee, et olisin lähteny pietarista,
ja ehkä tää tällein kuitenkin on helpompaa
(nyt jos olisin ostanu pietarista lähtevän lennon, olis ollu kalliimpi!)

Jos vaikka takasin tuliskin Junalla :D viikon reissu Vladista moskovaan
vois olla aika eksoottinen ;)

****

Jokainen päivä täytyy ottaa Jumalan huolenpito vastaan,
tai olla ottamatta,
sen oon tajunnu. se on joka päiväisen valinnan tekemistä.

Joka päivä pitää tehdä valinta, tekeekö tän päivän omin voimin, vai Herran voimin
ja totisesti se, jos lähtee omin voimin, ei palvele kyl ketään.
ja mä HALUAN ottaa JOKA PÄIVÄ tän elämäni Jumalan kanssa,
luovuttaen kaiken hänelle.

siinä on kasvamista, ja aina se ei oo helppoa,
mutta voin sanoa, kun olen tätä tehnyt nyt jo ainakin puolen vuoden ajan,
en oo katunu kertaakaan. Toki kokoajan opin tuntee enemmän Jumalaa,
ja olee jotenkin herkempi kuulee hänen ääntään (ennen en edes tienny, mitä ihmettä Jumalan äänen kuuleminen edes tarkottaa...)
Ja se mikä tästä Jumalalle luovuttamisesta on tullut, on RAUHA.
oikesti.tilanne mikä tilanne. pettymys, suru, kipu, sairaus, ilo, onni, stressi..
kaiken keskellä Jumalalle ku luovuttaa asiat, voi kokea RAUHAN.

se on iha mahtavaa...

***

Odottaen vaan uusia Jumalan suunnitelmia mulle,
ja toivon että muutkin innostuisi asiasta.
Jumalalle kaikki kunnia ja kiitos.

En minä, vaan Hän minussa.

Amen.

maanantai 30. elokuuta 2010

Enpä oo ehtiny tännekkään ruveta rustaa mitään,
ku tuntuu et tapahtuu niin paljon kaikkea,
eikä ole aikaa sit keskittyä kirjottaa.

Mut aion kyl jotain purkaa asioita tänne tulevalla(jo alkaneella)
viikolla...

Sanonpa vaan, et Herra on hyvä, ja todellakin oon saanu kokea
monissa asioissa Hänen johdatustaan
ja sitä, et pitää huolta vaikka ei ite aina edes jaksais uskoa.

Vladivostok reissuun on kans alkanu järkkääntyä rahoituspuolta,
tulevalla viikolla olisi tarkoitus ostaa lentoliput,
mutta vielä rukouksin jatketaan.
vajaa 3 viikkoa, ja olisi lähtö sinne..

Jännitys kyl alkaa painaa päälle ja viikko sitten ehkä tajusin sen
et vähän jää
IKÄVÄ täällä ihmisiä ja seurakuntaa...

joo-o.

myöhemmin aiheesta ja aiheen vierestä lisää ajatelmia.
nyt vois väsyttää sen verran, että nukkumaan mentävä olisi. =)

maanantai 9. elokuuta 2010

...

...

en voi koskaan tosiaankaan ymmärtää,
sitä miten paljon sä voit antaa anteeksi, Jeesus.

...

Kiitos, että paljastat heikkouksiani,
ja siitä, että voin ne sulle jättää
ja voin olla luomassa uutta.
jättämässä jotain sellaista itsestäni,
jota et minussa halua olevan.

ja ottaa vastaan jotain sellaista sinusta,
jotain täydellistä, jonka avulla voin kasvaa
tuntemisessasi...

vie eteenpäin,
ja kiitos todellakin armostasi.
joka kestää iäti...

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Ilot& surut kulkee joskus rinnakkain


joskus meijän srk:ssa joko n.pastori tai joku muu puhui siitä,
miten joskus ilot ja surut kulkee rinnakkain,
tai siis et samaan aikaan voitt iloita vaikkapa perheenjäsenen syntymästä,
ja toisen kuolemasta, eikä se toinen poista sitä toista tunnetta,
vaan on mahdollista kokea molempia yhtä aikaa.

no mulle ei oo syntyny perheenjäseniä, eikä ole kuollutkaan onneksi ketään,
mutta iskän terveydentilanne vaan paheni äkisti, ja on nyt keskussairaalassa
eikä voi liikkua ollenkaan.
samana päivänä sain tietää, että oon saanu lentolippurahat vladivostokiin...
yritä iloita siitä että sait menorahat Raamattukouluun, kun oma isä sairastaa, ja pelottaa että mitä jos isä kuolee...


Eilen oli paasto ja rukouspäivä meidän seurakunnalla,
mä ja yks toine oltii mei srk:lta musavastuussa.
aamulla kun 8 aikaa iskä soitti sairaalasta, ja sit
soitin sen jälkeen iskän äitille, eli mummille,
ja sain tietää tilanteen tarkemmin,
niin ei olis YHTÄÄN kiinnostanu lähtee mihinkään vastuuseen..

+ mulla oli sen tilaisuuden jälkeen heti radiodei nauhotusvastuu.
tuntu kyl aika tyhjältä sillä hetkellä..

no, nää on näitä tilanteita, joissa ei oikein muuta voi kun huokasta ylöspäin.
mä itkin kyl aamulla, ja yritin kasata itteeni,
mut sit oli vaan pakko lähtee kympiks seurakunnalle harjottelee musaa ,ku se oli jo sovittu.

sit siel rukoiltiin ennen tilaisuutta tän toisen kanssa joka oli musavastuussa
ja no mä kerroin rehellisesti tilanteen hälle, ja sanoin, et sori jos en nyt jaksa täpöllä mennä....
sit jossain vaiheessa vaan ku alko vaan mennä eteenpäin.. ja sit harjoteltiin jne..
ja siis että mä vaan luotin, et Jumala sit auttaa ja antaa voimaa, vaikka en sitä siinä hetkessä TODellakaan tuntentut niin..
niin sit jossain vaiheessa ku oltin jo soiteltu ja tilaisuus oli alkanu,
et mulla alko olla tosi rauha tuon asian kanssa...
ja sit ku mulla oli vielä todistus juttu siinä, niin no kerroin tän tilanteen ja sanoin, et Miten Jumala voi tyylii tunnin sisällä tehdä jo tän yliluonnollisen rauhan... ja sanoin vaa et muistetaa rukouksin
ja toive Jumalalle oli et pääsisin käymää ja jos mun veli kans haluis, niin iskän luona. et jostai järkkääntyis auto ja kuski.

Joh 14:27 "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.


--> no sit kaikki muutkin jutut eile meni aika hyvin...
radiodei nauhotus meni mun mielestä parhaiten koskaan.
ite olin tehny perjantaina kysymykset aika nopeesti vaan ja sanonu et Jumala auta sit mua näissä... :D
ja en ollu kerenny valmistautuu enkä mitään ja oli kiire.
mut meni tosi hyvin. Kiitos Herralle!

sit oli ylistyskokous.. ja seuraava tilaisuus teltoilla...
ja oli oikeesti aivan mahtavaa ja sain olla vapaana ja ilman taakkoja...

sit ilta ja kaikki meni tosi hyvin hyvässä seurassa.. :)

+ illan aikana sit selvis, et olis ainakin yhen tyypin auto käytössä
ja sit yks toinen vois lähtee kuskiks... ja sit tosiaan kävin nostaa rahaa (ne rahat joita ite säästin lentolippuun) bensarahoiks eilen, JOS sattuis löytyy auto+ kuski. ajattelin et tää juttu on tärkeempi, ku se lento ja kaikki venäjäjutut. Perhe on tärkeempi kun raamattukoulu... niin menin nostaa rahaa,
ja SILLOIN näin että mä olin saanu lentolippuihin rahat lahjotuksena :D
(kahelta eri ihmiseltä sama summa :D)
....
eli mä olin jo päättäny et mä nostan mun viimeset säästöt (50e)
ja käytän ne mahdollisesti bensoihin jos pääsisin iskän luo,
niin sitte ku nostin rahaa, niin tilillä olikin vähän enemmän ku olin luullu...
aika uskomatonta. Jumalalle tosin kaikki on mahdollista :D <3


jees..

aika mieletön päivä oli eilen.
siis tosiaan. alko sillä, että oli kauhee ahdistus ja pelko

ja loppu sillä, et oli ihan tositosi hyvä fiilis...
Halleluja!

torstai 5. elokuuta 2010

Molskis!

Niin tässä se uus biisi..


Sinä poika Jumalan

Et ollut velkaa meille, et saanut palkkaa kunniaa
rakastit vain niin paljon
et olit valmis uhraamaan... Henkesi

ei nähty tekos suuruutta, ei ymmärretty, uskottu
silti toteutit tehtäväsi, et tarvinnu hyväksyntää

kerto:
/sinä poika Jumalan teit ristillä puolestamme sen,
mitä kukaan ei koskaan tehdä vois
rikki meni ruumiisi haavoja täynnä on kehosi, ei kukaan koskaan samoin tehdä vois /

emme koskaan korvata voi, ei sanat riitä kiittämään
kaiken synnin tyhjäks teit, kun aina vain sen muistaisin

kerto x2 (or more..)

keskiviikko 4. elokuuta 2010

feeling much better





Jeps..

Ehkä pitää välillä tulla semmoi down-hetkiä,
et jotenkin osaa taas tajua, miten paljon tarvii Jumalaa, ja rukousta...

Nyt on selkä ollu paremmassa kunnossa jo neljä päivää, ja rukoilen, et jatkuis hyvänä. Ja oon kyl nyt enemmän käyttäny aikaa rukoiluun tai raamatunlukuun tai sit vaan johonkin muuhu ku vaan koneella olemiseen.
Välillä pitää tehdä semmoi jyrkkiä päätöksiä, että en oo joko ollenkaan netissä, tai sitten et oon max puol tuntia tmv. jos en saa itteeni sieltä irti siinä vaiheessa ku se homma alkaa mennä semmoseks iha turhaks surffailuks... ku vois tehdä niin paljon muutakin järkevämpää...

Tein maanantaina uuden biisin...
emmä tiiä miks, mut se biisi koskettaa mua itteäni jotenkin tosi paljon.
Mä menin vaan srk:lle soittelee pianoo joskus viideltä illalla...
sit ku olin vähä aikaa jotain soitellu, niin aloin soittelee tiettyä sointukulkua..
ja olin niinku rukouksessa samalla, koska se ... tuntu jotenkin semmoselta se mitä soitin, et tässä on nyt jotain enemmänkin ku mie ite soittamassa.. vaikee kuvailla..
no kuitenkin, sit jatkoin soittamista, ja se tuntu tosi hyvältä, sit nauhotin sitä soittamista, ...
sit menin penkkiin istuu ja kuuntelin sitä äskeistä soittoa ja rupesin kirjottaa sanoja ja asioita mitä siitä tuli mieleen.. ja rukoilin...
sit alko tulee sanoja, ja kohta rupesin sovittamaan sitä kappaleeks...

ja se prosessi kesti jotain ehkä pari tuntia et se oli valmis.
ainaha ennenki ku oon tehny biisei, niin saattaa tulla uskomattoman nopee,
mut tän laulun sanoissa tai jossain on jotain semmosta, mikä saa mulla kylmät väreet.
ihaku mä en olis ite ees tehny sitä :D... jotenkin weird...
siis jotenkin tuntee et Jumala tosiaan anto ton melodian/musiikin/ sanat,
... ja voin vaan kuunnella sitä ja vaikuttua.

Aivan mahtava Jumala meillä kyl on. Ja miten paljon oonkaan saanut...
voi että, tosi paljon.. tosi tosi tosi paljon... <3



Käytiin eilen kaverin kanssa ottaa kuvia yhdeltä sillalta :) oli kyl mukavaa...
Tajusin tos eilen et jos tää vladivostok homma nyt toteutuu, ja saan rahat jne. niin vähän mulla tulee ikävä omaa paikkakuntaa, ja seurakuntaa...¨
ehkä siks mulla on nyt heränny semmoi halu, et meen vaan soittelee pianoa.. jotenkin haluu elää tätä hetkeä ja nauttia, ja sit toki ottaa vastaan se mitä tulee seuraavaks, ja jos Jumalan tarkotus on niin sinne Venäjällekin lähden..

Tällä hetkellä on tottakai vielä epävarmaa, ja rukoilenkin tässä johdatusta paljon.
Sain nimittäin Kelalta päätöksen ,että en saa opintotukea sinne opetuslapseuskouluun+ sossusta kysyttiin, niin sieltä ei voi saada toimeentulotukea, kun asuu ulkomailla, vaikka kuuluisikin suomen sosiaaliturvan piiriin...

Tää on aika lailla up to God meiningillä,
joten ehkä se on parempi niin, sittenpä oikeesti tietää,
et miten asiat pitää mennä. :)

Huomenna pitäis maksaa vuokra,
mutta tilillä on 7 euroa.
Tässä on paljon asioita, joiden takia täytyy (saa) mennä polvilleen Jumalan eteen.


Matteus 6:
31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."


Toki tälle kuulle olis ollu koulun kurssi --> liian vähän opintopisteitä joten en saanu opintotukea. Oon työttömänä työnhakijana, ja oon kans hakenu töitä yhdestä paikasta n. kolme viikkoa sitten, josta ei koskaan vastattu mitään..
sit tuli selkäkipuhässäkkä & 3vko sairasloma, josta vielä n. puolet jäljellä, eli en voisi edes tehdä töitä/ opiskella jos olis jotain...

sit on toimeentulohakemus kans virellä + sen miljoona liitettä.
Emmä tiiä voinko mä ite enää muuta?




Mut Jumala sit pitää huolen. mä oikeesti uskon.
ja oon aika levollinen tästä asiasta. toki oon rukoillut paljon.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Jumittaa...

Jos vaan on kotona.
Ei pääse käymään missään. (no ok. kaupassa kävin)
on yksin.
ja ei oo oikein mitään tekemistä.

päätyy koneelle
nettiin.
faceen
hengaa siellä

(tänään olin 8h netissä)

turtuu
tulee paha olo
fyysisesti ja henkisesti
ei vaan jaksa
väsyttää
+ kipulääkkeet väsyttää
(tänään en oo ottanu yhtään, joten väsyttää näköjään muutenkin)


pahan olon kierre jatkuu
ku on paha olla, tekee mieli syödä (minulla ainakin)
tai sit vaan turruttaa jollain muulla

Nyt oon ollu kotona ja öllöttäny kohta... lauantaista.
mikä päivä tänään on? hmm.. tiistai...
3 päivää
ja tuntuu ikuisuudelta.

En oo jaksanu paljon rukoilla.
vaika periaatteessahan ja teoriassa tää olis hyvää aikaa antaa Jumalalle
kun joutuu olee kotona eikä pääse kaikkialle.
silti vaan tuhlaan sitä kaikkeen muuhun.

ja on TOSI PAHA olla.
jotenkin, vaik ei oo mikään End of the world / life juttu,
niin silti on vaan niin väsynyt olo.

Jos tää kipu juttu kestää niin kauan, etä en pääse Venäjälle, niin se ei oo mun juttu- voi ajaella loogisesti ja näin

mut ei ees se oo tällä hekellä suurimpana ongelmana.
vaan jotenkin.. emmä tiä.
Huomaa vaan et....
ku on vaan kotona, eikä jaksa lähtee mihkää kivun takia..
niin .. alkaa masentaa...

itkettää..
ITSESÄÄÄLI!!!

:pp

Tarviin vaan Jumalaa...
en mä milllään muulla voi tyydyttää sitä kaipuuta.
paha olo kaikesta turhasta. ja semmosesta korvikkeesta,
mikä ei koskaan anna sitä onnea ja rakkautta, Mikä tulee Jumalalta...

mut entä jos vaan on väsyny, eikä jaksa rukoilla?
aiku joku rukoilis mun puolesta. patistais mua rukoilemaan. :(

Tänään ei ollu hyvä päivä,
mut tiedän silti et Jeesus on mun kanssa :I

maanantai 26. heinäkuuta 2010

2.9.2007- päiväkirjamerkintä

Löysin erään nettifoorumin päiväkirjasta oman kirjoitukseni,
joka on tehty 2.9.2007. se menee näin:

Mitä usko on ?
*Usko on suhde jonkin kanssa, minun tapauksessani Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen kanssa, Kolmiyhteisen Jumalan.
mm.(Ef 12-17)
*Usko on luottamista, uskoutumista, täydellistä antautumista jollekkin toiselle.
*Usko pohjautuu myös siihen että uskoo jonkin olevan olemassa (Jumala)
(Jaak 2:14-22)
*Uskon pitää myös näkyä teoissa, ja valinnoissa. Lojaalisuutena siihen keneen on suhde (Jumala)
(Hepr 11:1)
Kun puhutaan pelastumisesta, "...että antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka Häneen USKOO, hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (joh 3:16)
Mietitään, mitä se usko on.
ajatellaan että kaikki jotka vain uskovat Jumalan olemassaolon, pääsevät taivaaseen.
se ei kuitenkaan ole niin.
kuten edellä sanoin, USKO on luottamukselle pohjautuva suhde Jumalan kanssa.
Tarvitset siis Suhteen Jumalan kanssa, jossa antaudut kokonaan Hänen käsiinsä ruumiisi, sielusi ja henkesi
Niin sinä pelastut.

Pelastus on ilmaista,
mutta elämänvalinnoillasi kuitenkin osoitat hintasi, mitä on olla uskovainen.
Elämänvalinta kieltäytyä synnistä, houkutuksista, ja kaikesta siitä mikä erottaa sinut Hänestä.
-> (Room:6) - kertoo aika hyvin aiheesta...

Itse huomaan, kuinka Jumala vaikuttaa elämässäni, kun olen antautunut kokonaan hänelle, ja elämässäni toteutan Hänen tahtoaan. Aina olen uskonut, ainakin jollain tasolla. Itselleni kuuliaisuus on aina ollut osa uskoa, ja sanotaan että olen Pyrkinyt noudattamaan jotenkin ns. hyvien tapojen mukaista elämää.
MUTTA se ei pelasta. Vaikka eläisin kuinka hyveellistä ja siveellistä elämää , ei se minulta Helvettiin joutumista estäisi.
Jos en Täydellä sydämellä ole hommassa mukana, se on yhtä tyhjän kanssa. Paras juttu onkin se ,että
jos on syntiä tehnyt, saa anteeksi. En tarkoita tällä sitä, että voisin tappaa vaikka pari Juvalaista, (näin aluksi,) ja sitten aina uuden tapon tehtyäni pyytäisin anteeksi, Vaan koska olen valinnut tien seurata Jeesusta,
Yritän vältellä syntiä ja en (tietoisesti ainakaan) yritä etsiä keinoja miten tehdä syntiä. (Room: 6 ) .
(erityisesti jakeet 15 ja 16)
Alan vihdoin tajuta mitä se USKO oikeasti on.
ehkä kukaan ei ymmärrä tästä mitään,
tai kukaan ei edes vaivaudu lukemaan...
mutta Haluan toteuttaa uskoani Jumalaan
elämässäni. Uskon Häneen, luotan ja uskoudun Hänelle
annan elämäni Hänen käsiinsä,
ja Hänen johdatuksessaan olen armoitettu
kertomaan Hänestä kaikille.

Jeesus Kristus rakastaa meitä kaikkia.
kaikilla on mahdollisuus pelastua.
se on Sinusta kiinni, tahdotko sitä.
Minä USKON.
uskotko sinä ?



Tosiaan tämä asia on hyvin ajankohtainen edelleen, ja nyt näen, kuinka jo tuolloin oon miettiny näitä asioita. Pelastus ei ole sidonnainen omaan hyvyyteen tai siihen, kuinka paljon voi suorittaa ja pyrkiä parempaan. vaan enemmänkin siihen suhteeseen Jumalan kanssa, joka pistää meitä tekemään erilaisia valintoja ja haluamaan hyvää. ei vain tekemään hyvää koska on pakko

Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja näinollen tekemistä :)

3 vko lepoa- sairaslomaa


(kuvassa kaunista Karjalaa, kävin siellä viikko sitten)



"lantioselän kipu"
Alaselkä on iha jumissa ja sattuu. ilman lääkkeitä en paljon jaksa liikkua...

Ehkä se on iha hyvä välillä pitää taukoa kaikesta riehumisesta,
tosin tää lisää vaan siinä mieles työtä,
koska pitää selvittää, et miks en voi käydä kurssia loppuun asti.. ja oon kuitenkin nostanu opintotuet ja laina osuuden tältä kuulta.
sairasloma kyl auttaa mua saamaan paremmin toimeentulotuenkin ens kuulle, ainakin luulisin, koska en vois edes ottaa vastaan töitä jos saisin...
enpä ole saanut...





oon työttömänä työnhakijana + oon hakenu yhtee paikkaan töitä, mut eivät vastanneet koskaan siihen mitään (ei edes että, kiitos työhakemuksestasi )
vähän huono kuva siis jäi tuosta paikasta, vaikka työnkuva oli mielenkiintoinen.
miusta olis iha hyvä, jos vastaisivat edes että "olemme pahoillamme, mutta et tullut valituksi" tmv. ainakin jäis semmoi fiilis, että ne edes olis lukenu työhakemuksen
no oon sairaslomalla nyt, joten enpähän olis voinu työtä ottaa vastaankaan...

Sain panacodeja kipuun, ne tosin väsyttää sikana :p
ja sit ku en voi oikeen paljon lähteä mihinkään liikkumaan (lue: en ollenkaan)
niin on tosi veltto ja plääh olo koko ajan.
tänäänkin oon nukkunu tosi paljon, ku ei jaksa muuta oikein tehdäkkään...

Vois tosin raamattua lukea tmv. jos sais aikaseks, ku tuntuu et vaan olo on niin veltto ettei jaksa keskittyä mihinkää... plus tietty oloa lisää se, että oon vaan koneella (no emmä tiiä mitä muuta tekis. ku joko mä voin nukkua tai olla koneella, ku ei jaksa muuta)

ja jos tätä jatkuu 3vkoa niin oo puolikuollut sen jälkeen :oo
pakko yrittää saada jotain rytmiä tähänkin aikaan, vaikka se olis vaikeeta. :p

tosiaan toimeentulohakemusta oon tehny, ja liitteitä kasattiin eilen äitin kanssa jotain 9 kappaletta. äiti käy tulostelee ne et voin viedä ne sossuun...
sit vielä kai pari liitettä pitäis hommata. huh. on vaikeeta tuo toimeentulotuen hakeminen. tai no monimutkaista.... ja aikaa vievää.

väsyttää...

Lääkäri sanoi että voi mennä puoli vuotta et toipuu tästä selkäkivusta,
hmm... vajaan 2kk päästä pitäis olla venäjällä.. tietenkään en voi lähteä jos tää prosessi on kesken... pitää vaan jaksaa rukoilla, jos tää on "koetus" niin rukoilen ja katson miten menee jne, mut voihan tää olla semmoi konkreettinen estekkin että tiedän ettei mun paikka ole lähteä sinne venäjälle :)
pitää vaan jaksaa olla kärsivällinen ja luottaa siihen et Jumala kyl tietää paremmin...

huomenna ajattelin soittaa, ja kysyä et vois ottaa röntgen kuvat ja vähän enemmän tutkia et mikä mussa on vialla...
niin ja sain kans fysioterapiaan lähetteen.. 10 kertaa vois siellä käydä, katsoo käynkö sen koko määrän, riippuu tosi paljon, et saanko miten toimeentulotukea ja mistä järjestyy tosiaan rahat niihin hoitoihin.. eivät kuitenkaan ole mitään älyhalpoja...... 26-56 e / kerta oli jossain sivuilla semmoi arvio..
jos oli 56e x 10...... 560 e ei oo pikkuraha. kalliimpi olis ku se mun lentolippu vladivostokkiin :DD

Nyt vaan odottamaan ja jatkamaan rukoilua...
katsotaan mitä tapahtuupi...

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Karjala takaisin!



Terveisiä kauniista karjalasta.
Olin Karjalassa, Aunuksessa, 17.7-20.7 Lastenleirillä ohjaajana
ja tulkkailujakin pääsin tekemään hieman :)

offtopic
Ala-asteella piti pitää jostain aiheesta mielenosoitus,
ja tehdä kyltit ja kaikki ja sitten pitää se välitunnilla,
meidän ryhmällä oli aiheena Karjala takaisin
ja toisella ryhmällä taisi olla joku "oikeutta elefanteille"
tai jotain vastaavaa eläinoikeusjuttuja :D


Karjalasta muuten osa on Venäjän karjalaa ja osa sitä vanhaa Suomen Karjalaa
jos oikein ymmärsin meidän leirin tulkeilta. Claudia ja Valentina olivat leirillä tulkkeinamme. He ovat kotoisin Karjalasta. Claudialla on värikäs elämänkokemus, siitä kuinka menetti Isän kun oli kaksivuotias, ja koko kylässä ei ollut isejä ollenkaan.

Kun puhutaan Isättömyydestä, ja siitä, kuinka Jumalaa on vaikea verrata isään, kun ei ole kokenut oikeanlaista isänrakkautta, niin minkälaista on mahtanut olla, kun koko kylä on tottunut siihen, että ei ole isiä ollenkaan. se oli aivan normaalia, että ei ole isää. Miten voisi silloin edes tietää, mitä isänrakkaus voisi olla?

niin siis yleensä aina ajatellaan, että Karjala kuuluisi Suomelle, mutta osa alueesta on ihan sitä Venäjän karjalaakin, josta itse en ole ainakaan kuullut puhuttavan paljon. Eli ei se koko Karjala Suomen omistuksessa edes ole ollut.

Puhuttiin matkalla siitä, että olisiko Suomella edes varaa kunnostaa Karjalan esim. tieyhteyksiä ja muutenkin infrasfruktuuria, kun on niin paljon kilometrejä kunnostettavana. Siis teoriassa näin pohdimme, jos Karjala kuuluisikin nyt Suomelle.

Itselle ainakin heräsi mieleen se ajatus, että Suomella ei ehkä olisi varaa, mutta tulisi kuitenkin painostusta/painetta siitä, että pitäisi löytyä varoja kunnostukseen, sillä siellä ei varmaan tämä teiden taso ja rakennusten kunto täyttäisi Suomen standardeja. Suomen slummeiksikin ne olisivat liian huonossa kunnossa.

Voisi tulla karjalasta enemmän kuluja kuin hyötyjä, ja jos kerran se on jo kauan kuulunut Venäjälle,miksi suotta rajaa siirtämään Suomelle. Palvelisiko se edes kansaakaan enää, kun on jo totuttu kauan siihen, että ollaan Venäjän alla, ja alueet kuuluvat Venäjälle?
nojaa, en tiedä onko tämä "karjala takaisin" aate enää kovinkaan voimassa. en ole seurannut/ tai jos olen seurannut, en ole huomannut että asia pinnalla olisi.

kerron lisää leiristä, jossa olin ohjaajana ja tulkkaustakin tein, myöhemmi. nyt en jaksa kirjottaa :)

perjantai 9. heinäkuuta 2010

1. Tess. 5:17 Rukoilkaa lakkaamatta.



Jes, opintotuki tuli, ja lainakin nyt ilmeisesti tulee ens viikolla
vuokra on maksettuna, ja tänään tuli soitto, että viisumi tulee maanantaina.





Lastenleiri loppui eilen. oli rankkaa, mutta palkitsevaa.
Jotenkin tajusi, miten tärkeää hengelliset leirit ovat lapsille ja nuorille.
Ite muistan ainakin, miten paljon sai eväitä elämään , kun itse olin leireillä pienempänä. Se siemen mikä kylvettiin joskus aikoinaan, on saanut kasvaa ja oon siitä tosi kiitollinen.

Vaikken ole ehkä ensisijaisesti lapsityöntekijä, tai että lapsien kanssa olisin tekemisissä, niin jotenkin tämäkin leiri toi kyyneleet silmiin, ja toi semmosen tunnelatauksen....
Tuli aito välittäminen monia pieniä kohtaan, ja mä uskon et senkin antoi Jumala mulle.
että voi rakastaa ja olla lapsille esikuvana ja vaikka sitten omalla esimerkillään olla auttamassa ja neuvomassa eteenpäin uskon tiellä..

Kol. 4:2

Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen


Tänään rukoilin kolmisen tuntia. Tunsin... että tarvitsen sitä. ja tarvitsen vielä enemmänkin. sain monia asioita sydämelle, joita Henki halusi rukoiltavan.
Se, että kuljetaan rukoillen, ja oikeasti pyritään ettimään Jumalan mielenmukaista tietä, on tosi tärkeetä. Itkin myös. ja paljon...

Sain rukouksessa uuden kappaleen, joka koskettaa mua itteäni ainakin syvästi.
sanotukset ei ehkä ole sieltä häpi häpi joy joy - päästä, mutta ei tää mikään toivoton kappale ole. Ehkä enemmänkin herättävä. toivottavasti.


Vielä kun on toivoa

Jeesus
Näät tän kylmyyden
pahuuden,
eessäsi

Kansasi
kulkee pimeyteen
ei tiedä ees
sitä itsekkään

Missä on rukoilevat lapsesi?
Missä on avunhuutonsa?
Missä on rukoilevat lapsesi?
Missä on avunhuutonsa?

Jeesus
Anna meille anteeksi
opeta
meidät välittämään

Rakkautes
anna ensin minulle
jotta voin
toista rakastaa

Missä on lähimmäisenrakkaus?
Missä on epäitsekkyys?
Missä on lähimmäisenrakkaus?
Missä on epäitsekkyys?

Pyydän vain
ota meidät käyttöösi
vielä kun
on toivoa



osittain biisin ajatusta on innoittanut
Marko selkomaan Kirja Pyhän kosketus
(en nyt löydä omaa kirjaani mistään)
mutta muistaakseni sivulla 114 puhutaan
oman seurakunnan arvostamisesta
ja siitä, että siiitä tulisi kiittää, eikä arvostella jne.

ehkä ei ihan suoraan liity mun laulun sanoihin,
mutta kuitenkin se, että keskityttäis siihen mikä on olennaista
oikeesti.
Siihen, et tää maailma tarvii rukousta. ja avunhuutoja.
eikä keskinäistä riitelyä ja rakkaudettomuutta ja tuomitsemista.

1. Piet. 3:8

Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Antaa ja saada.

Joskus on tosi vaikeeta myöntää, et tarvii apua.

siis en tarkota edes missään äärimmäisissä hätätilanteissa,
vaan yleensä semmosissa tilanteissa, jossa tietää ettei itte pärjäis.
Vaikeinta voi olla myös sit myöntää Jumalalle, et tarvii Hänen apuaan...

sitä niin helpommin vaan yrittää ite päristellä "kyllä mä pärjään iha ite!"
sitten sitä tajuaa, että eikai muu auta, ku sormet ristiin, ja nöyrtyä.
sen jälkeen huomaa oman tyhmyytensä, ja lupaa taas Jumalalle
"ens kerralla pyydän heti sulta apua enkä yritä ite!"

.. paitsi että tuokaan kerta ei ollut viimeinen, eikä ensimmäinen.

mikä siinä on niin vaikee nöyrtyä?
miksi aina haluaa ITE olla tilanteen herra?

olisko ollu vuos sitten ekaa kertaa elämässä pyysin kaverilta lainaan rahaa,
kun oikeesti sitä tarvitsin. lainan pyytäminen ei ollu helppoa, koska piti myöntää,
että ei pärjää yksin.
Jos joku ystävä pyytäisi minulta lainaa, ja mulla olis mahdollisuus lainata,
niin toki auttaisin, eikä se tuntuisi että asia olisi mitenkään noloa tmv.
kuitenkin kun itse on pyytämässä, se tuntuu vaan jotenkin alentavalta.

Jumala kuitenkin on järkänny asiat niin, että täällä maailmassa voidaan olla toinen toistamme varten. joskus toinen on avuntarpeessa ja voi itse olla auttamassa, sitten joskus taas itse on se, joka tarvitsee ystävää...

Luuk. 6:38
Antakaa, niin teille annetaan....


Jes 58
6 Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet,
7 murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.


että on ihan raamatullistakin olla joskus toisten autettavana,
mutta myös olla itse avuksi toisille. :)
Jos itse nöyrryn ja annan toisten auttaa, osaan myös itse ymmärtää auttaa myöhemmin muita, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa..

myös jos itse annan omastani ja autan toista, voin luottaa siihen,
että joskus myös voin saada apua kun tarvitsen.

Kuitenkaan avunanto ei pitäisi perustua vastalahjan toivomiseen,
vaan pyytää Jumalalta rakkautta tehdä se vain auttamisen ilosta,
siitä, että haluaa osoittaa välittämistään ystävälleen,
ei siksi, että olisi itse siitä saava jotain.

Tänään itse vain tajusin,
kun opintolainat ei oo tullu maksuun, vaikka 1.7 olis pitäny olla,
ja vajaan kahden viikon päästä pitäis lunastaa viisumi,
ja maanantaina pitäis viimeistään maksaa vuokra...
ja entä jos opintotukikaan ei tule?
asioita, joihin en voi vaikuttaa, joten se pisti miettimään
ja ennenkaikkea rukoilemaan :)
nyt kun oikeesti rukoili ja jätti Jumalalle em. asian ´+ ylipäätään taas koko elämän... niin on rauhallinen olo ja luottamus et Hän voi asiat järkätä.

Thanks God :) <3

torstai 24. kesäkuuta 2010

Hajanaisia ajatelmia

En halua vain odottaa,
että joskus voisin olla Jumalan käytettävissä.
tai että joskus voisin kokea Hänen läsnäoloansa.
Haluan, että joka päivä voin uudistua
ja joka päivä voin oppia enemmän.

En haluu tuhlata mun elämääni vaan siihen, että etsin mikä on mun tie, mikä on mun kutsumus, mihin pitäis mennä.
Enemmän vaan haluaisin uskoa siihen, et Jumala tosiaan tietää mikä se on. Ja tällä hetkellä se on siellä, missä mä olen. ja aina Jumala voi käyttää mua siellä missä mä olen.
Haluaisin toki tietää, mikä olis se mihin seuraavaks menis .., mut pointtina se, etten murehtis ja pohtis vain sitä, mihinköhän pitäis mennä.
Oon pyytänytkin Jumalalta sitä, et se antais vaan enemmän luottamusta Häneen,
ja siihen, et voin ottaa rohkeasti askeleita, ja uskoa, et oon hyvissä käsissä, ja varmasti menossa oikeeseen suuntaan, ku kuljen rukoillen...


***

Huomaa ku on tällein pitkään reissussa, niin ei pysty ottaa samallalailla aikaa Jumalalle, ja kaipaan jo sitä, et oon kotona, ja voin taas antaa enemmän aikaa Hälle.

Oon siis nyt konffassa talkoissa, ja olin iskän luona viikon. sitä edellinen viikonloppu oli nuortenleiri, ja sitä ennen olin pari viikkoa iskän luona.. sitä ennen olin kaasona häissä... Melkein koko kesäkuu on menny touhutessa

Ku on kiirettä ja stressiä ja monia asioita yhtäaikaa, niin on vaikee pysähtyä.
mut mä en haluais, et koskaan touhuaminen menis sen edelle, et kohtaan Jumalaa, ja odotan Häneltä jotain... enkä vain mene ja unohda ... sitä tärkeintä asiaa elämässä.
<3

***

Vladivostok, jos sinne menen, on vain yksi etappi elämässä.
En halua vain ajatella, et tuo juttu on jokin suuri juttu, ja sitä odotan vain.
Missionuoret, Ywam... Missiomatka. aktiomatka...

Mun missio, on mun elämä. Jeesuksen kanssa.
onneks On se Jeesus, yksin en kyl jaksais.
(joskus voin tänne kirjottaa vaik oman todistuksen, kuinka tulin uskoon jne.)

-- todella hajanaisia tuli kyl näistä ajatelmista tosiaan ...
no ei voi mittään ^^

-heidi

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Vladista tuli sähköpostia...

"it seems to work out with the visa.... so you will not need a new visa, you will be fine with the one you have..."

Joten voin mennä tällä nykysellä viisumilla,
jonka siis saan täs parin vko:n sisällä postista
sinne Vladiin =)
Ihana ku asiat rupee järkkääntymään =)
Tietty vois kohta alkaa ruveta tekee sitä infokirjettä ihmisille .. :)
kun sais aikaseks..

**

Meen kaverin häihin ens lauantaina,
ajattelin laulaa "a Whole new world" kappaleen, Suomeks tosin.
(i just love disney movies and music <3)


Huomenna olis yks synttärikemukeikka. siellä olis musavastuu juttuja.
ainakin oon säestää "putte possun" muokatun version 60 vuotiaalle synttärisankarille,
+ jos olis joku muu kappale minkä laulaisin, mut ei oikeen oo löytyy semmoi =)
no kahtoo nyt...

**

Oon lueskellu tässä kirjaa "Fransesca" (2009)
se kertoo Fransesca Kekomäki nimisestä diplomaattirouvasta,
joka tulee uskoon ja rupee tekee vankilatyötä
ja on nyt tehnytkin sitä jo kauan.
Fransesca on meille perhetuttu, tai ehkä enemmän tuntee miun iskän :)

Espanjalainen Francesca meni lähes ummikkona suomalaiseen vankilaan - ja pesti kesti 19 vuotta. Hänestä tuli myös vuonna 1984 perustetun Vapautuvien Tuki ry:n perustajajäsen. Francesca Kekomäki on Mathilda Wreden kaltainen vankien ystävä.Nuorena aikuisena Francesca tapasi Englannissa suomalaisen Eero Kekomäen ja avioitui tämän kanssa. Kekomäet asuvat nyt Suomessa, mutta miehen kansainvälisen työn tähden he ovat asuneet useaan otteeseen ulkomailla.Francescan elämä on itsessään mielenkiintoinen ja kirjan arvoinen: isä kuoli nuorena, ja perheen ainoana lapsena Francesca eli leskiäitinsä kanssa
.

Kirjan on kirjottanu Emma Pulkkinen, Fransescan tytär.

...
Jotenkin se idea tuossa, miten Jumala kyspyttää kutsumusta..
ja sitä, ettei se ole jotain, mitä olis aina haaveillu ja halunnu tehdä,
vaan se muodostuu sattumusten kautta ja sitten huomaakin, että on sisällä työssä,
Jota haluaa tehdä Jumalalle :)
Jotain sellasta haluan omaankin elämään.
En tiedä, mitä se tulee olemaan, mutta haluan luottaa siihen
Et Jumala järkkää mulle jotain

=)

-heidi

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Lentoja ja vähän muutakin



hmm.. 407 egeä olis Helsinki- Riika-Pietari- Vladi...




Pietarista Vladiin taas maksais 293,80.... Mut sit jotenkin suomesta pitäis päästä pietariin. Kuka heittäis mut sinne :D ?

mut kokoajan löyty parempia vaihtoehtoja,
ettei kande tyytyä siihe, minkä ekana löytää...

latasin Ruslav venäläisen näppäimistön. Kiitos erään blogin, jossa siitä mainittiin
Se on helpompi näppäimistöasettelu , ku se mikä löytyy windowsista normisti.
näppäimistöasettelu Ruslavissa nimittäin on näin:




hmm..
sellaista taasen =)

Matkasuunnitelmia yhä..



Passi lähti matkaan nyt sit kirjattuna kirjeenä
makso 4,60€ et ei sen enempää. Ku kuulin jostain,
et vois olla jotain parikymppiäkin. O_o..



Viisumi tulee maksamaan 115€ , ja se tulee postiennakolla
Ens tai sitä seuraavalla viikolla.
Ens viikolla en oo kyl kotona, joten sit haen kesäkuun vikana/
heinäkuun ekana...

Sillä viisumilla pääsen heinäkuussa sit Venäjälle Lastenleirille ohjaajaks =)
se leiri on Aunuksessa. Matka kestää neljä päivää. leiri on kahtena päivänä.
Leiri on Mikkelin luterilaisen kirkon (kansanlähetysseuran ?) järkkäämä :)
tää leiri homma tuli mulle silleen kivasti,
ku olin 3K illoisa ollu ja kuulin tuosta leiristä.
kerroin et oon ite kiinnostunu venäjän kielestä
ja jos vaan on mahdollista päästä ohjaajaks sinne, vaikka en kuulu kirkkoon,
niin mielellään lähtisin. No sitten selvitettiin sitä, ja homma onnistuu =)

Oon rukoillukki, et jos vaan se on Jlan tahto, niin mielelläni olisin
Mukana venäjään liittyvissä hengellisissä prokkiksissa. :)
et ootan innolla tuota lastenleiriä siellä venäjällä =)



Viimeks kävin venäjällä tässä pari kuukautta sitten =)
Jotenkin tuntuu, et haluun sinne uudestaan ja uudestaan,
ja on ihana päästä käyttää kieltä ja oppia sitä enemmän...
Venäjän tulkkina olis kyllä jotenkin tosi ihana olla...
jos vaan joskus oppis kieltä tarpeeks hyvin :)
just jossain hengellisissä jutuissa haluaisin olla mukana,
mitkä liittyy jotenkin venäjään.
Toivottavasti pääsen olemaankin joskus mukana jossain semmoi jutuss.. =)

hmm.. Suoralennot helsinki - Vladi tulis maksaa supersaver jostain mestasta 521 e. yhdensuuntane. sekin vois olla harkinnassa, koska olis huomattavasti helpompi ku et junalla moskovaan ja sieltä vladiin... (vaihtohan varmaankin on moskovassa lennoilla, mut .. hmm. no katsellaan)
Rahaahan se vain on mikä kuluu. eikä tarvii huolehtia, ku ei oo rahaakaan mistä huolehtia..

torstai 17. kesäkuuta 2010

Viisumi, Invitation, KELA, Hakemuksia, liitteitä, dokumentteja, papereita jne...

Tänään laitoin viestiä vladivostokin Ywam staffille,
et voisivat sendaa jotain todistuksia siitä,
et mut on hyväksytty sinne kouluun.
Ajattelin, et jos olis mahis saada KELA:n opintotukea tmv.
sinne kouluun...
Sit kans pyysin, et antaisivat infoa siitä,
millasessa mestassa siellä asutaan.
(kämpän koko, ja monta siinä samassa asunnoss asuu yms.)

Saas nähä saako tukia, ku koulu ei oo yliopiston eikä amk:n mikää juttu,
ja se on kuitenkin Venäjällä.. et en tiedä onko sinne mahis saada..
No sen sitten saa tietää, ku siitä tulee tulokset.
Sit sen jälkeen jos ei saa, niin haen toimeentulotukea sen ajalle...

Lomakkeita mulla on monia.
Pitää tehdä muutoslomake opintotukeen
(tällä hetkellä saisin opintotukea amk opintoihin Mikkelissä)
Sit ilmottaa johonkin paikkaan x, että menen asumaan Venäjälle 6kk,
mutta haluan säilyttää Suomen kansalaisuuden ja sit siihen liittyvät etuudet
(mitä lie onkaan)
ja sit jossain oli semmoi 18 kohdan liitelista, joista pitää valita ne jotka siihen liittää, ja rastita mitkä siinä on messissä.

Huh..
Vuoden viisumin mä saan, kunhan nyt lähetän passini sinne tohmajärven matkatoimistoon. En vielä pystyny, ku piti käyhdä S-pankissa laittaa rahaa tilille (en muistanu omaa tilinroa, joten en voinu laittaa netin kautta) Mut nyt tiedän tilinro:n ja siirsin rahaa 50 sit sinne.

Siitä tilistä teen ilmeisemmin sit semmoi säästötili jutun, johon laittelen sen mukaan, ku on mahdollista rahaa, jotta säästyis Venäjän opintoja varten.
tilillä on nyt about 57 egeä, et hiljaa hyvä tulee :D
Se on samalla se bonus tili, et mun bonus jututkin kerryttää sitä tiliä kivasti
(jopa parhaimmillaan euron kuussa!)Ylijäämäpalautuskin oli huimat 6 euroa! wow
Mut katsotaan mitä sinne kertyy... :)
yritän laittaa nyt kaiken ylimääräsen sinne.
Enpä oo ostanu aku ankan taskukirjojakaan kohta vuoteen. Ok. yhden ostin täällä Iskän luona ollessa :) mut se on hyvin se, ku aijemmmin ostin kaikki taskarit (5 vuoden ajalta) ja sit tyylii varmaa kaikki ekstrapokkarit ja mahdolliset lisäkirjat yms :D

Toi viisumi siis ei vielä ole se viisumi, millä mä voisin Vladivostokissa sit opiskella, mun pitää hakee vielä toinen viisumi, johon tarviin invitationin (kutsu ?)
(siis invitation ON suomeks kutsu, mut onko sen Suomenkielinen nimi suora käännös?)
Se 'kutsu' maksaa jotain 20 dollaria, sit kirjattuna kirjeenä jos ne lähettäis sen , se tulis vielä maksaa jotain 100 dollaria...
Yritän nyt ottaa selvää, onko mahdollista,
jos mä menisin sinne Venäjälle tällä mun nykyisellä viisumilla
eli vuoden viisumilla, ja sit siellä paikan päällä hakisin opiskelijaviisumia.

Välihuomautus:
Vuoden viisumi ei siksi kelpaa, koska koulu kestää 6kk,
ja vuoden viisumi on 180 päivän mittanen MUTTA
vain 90 päivää saa olla siellä putkeen, et pitäis välissä käydä Suomessa
sit sais uudestaan mennä sinne 90 Päiväksi.
Eli vuoden viisumi ei tarkoita sitä,
että voisin olla VUODEN putkeen Venäjällä :)

Kun haen opiskelijaviisumia
se KUMOAA mun nykyisen viisumin.
Siksi yritän pitää sitä viisumia
niin kauan kuin mahdollista =)

Mut eiköhän nämä selviä.
Nyt vaan odottelen,
mitä ne tuolta Vladista vastaa,
kun kyselin niitä dokumentteja mun opiskelupaikkaan liittyen
et voin tehdä KELAlle sit opintotukihakemusta.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Meidät on luotu tekee niitä tekoja, joita Jumala on meidät tarkoittanu tekevän.



Kiitos Jeesus tästä päivästä,
Kiitos siitä, että voin tänäänkin jättää murheeni sulle,
ja mennä eteenpäin sun johdatuksessa.

Amen.



Ef 2:10
Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.


Toki on sit myös lähetyskäskyt yms,
mut tässä on vaan jotenkin niin hyvin tuo, et mitä varten me ollaan täällä.

--> Yhteys Jeesuksen Kristuksen kanssa,
--> tekemään niitä tekoja joita Jla on tarkottanu tekevän.



...I love the King and the King loves me
-Here I am to worship-



Tänään lähden taas Kaupungista pois puolekstoista viikoks.
Katsotaan, miten voin siellä matkallani palvella Jumalaa.

Juvalta Mikkeliin... Mikkelistä Vladivostokkiin, Jos Jumala suo. (ja elämme)

Hain opetuslapseuskouluun (DTS) Venäjälle (vladivostokkiin) tässä keväällä
sain kolmisen viikkoa sitten tietää, että mut on hyväksytty sinne kouluun.
Dts on siis Ywamin ylläpitämä raamattukoulu/ lähetyskoulu tmv.

Järjestö
Missionuoret (Youth With A Mission, YWAM) on kansainvälinen kristillinen lähetysjärjestö, joka toimii yli seurakuntarajojen ja on sitoutumaton mihinkään kirkkokuntaan.

ywam finland

Sain kuulla DTS toiminnasta ehkä noin kolme vuotta sitten
Kun käväsin Mikkelin nuorten illassa parin muun silloisen Juvalaisen kanssa
(Nyt jokainen meistä taidetaan jo asua muualla)
Itse asun siis nyt Mikkelissä.

silloin DTS kuulosti uudelta, mielenkiinoiselta ja ehkä ihan kokemisen arvoiselta,
kuitenkaan en siinä vaiheessa ollut valmis haluamaan sinne tai ottamaan asiasta enemmän selvää koska Olin hakenut Keuruulle Isoon kirjaan opiskelemaan.
Moni asia kuitenkin esti mun lähtemistä IK:hon, ja tappelin Jumalaa vastaan, tai lähinnä valitin sitä, et miks en pääse sinne, vaikka halua jne.
olisin päässyt kyllä, ja varmasti saanut tuetkin,
mutta se ei ollut mun paikka siinä tilanteessa.

Päädyin Mikkeliin sit opiskelemaan.
En aluksi edes halunnu muuttaa tänne, koska mua ahisti, et jouduin tänne :D
Nyt melkein parin vuoden jälkeen oon ihan mielettömän kiitollinen Jumalalle siitä,
et Hän johdatti just tänne. Jumala ties taas kerran paremmin, Mikä tosin ei edes yllätä :D
ehkä mä opin sit seuraavalla kerralla luottamaan enemmän Jumalaan
tai sitä seuraavalla...

No joo,
kuitenkin viime syksynä sit täällä Mikkelissä ollessani sain lähtee uudistumaan
Jumalan kanssa, ja eheytymään =)
Ja sit alko tuntua enemmän et jotain tarkotusta tällä mun elämälläkin on,
ja ahkerasti rukoillen (ainakin yritin) etsin sitä, mihin Jumala haluaa johtaa. tai missä Hän vois mua käyttää.
On käyttänytkin, monissa jutuissa.
Oon saanu olla rukoilee muiden puolesta, ja saanut monia hyviä juttuja Jumalalta,
lohtua ja voimaa ja jaksamista. Rakkautta. Itsensä hyväksymistä...
Ja toki on tullut myös koettelemuksia. Välillä oon ehkä kiusauksia feilannu, mutta oon sit seuraavalla kerralla päässyt parempaan tulokseen.
pikkuhiljaa Jumala miuaki työstää :) En halua luovuttaa.

viime Joulukuussa tuli sit semmoi villi idea et jos lähtisin DTS.sään...
olin sanonu jo muutamalle ihmiselle jotka sitä mulle ehdotti, että ei se oo mun juttu. ja itseasiassa edelleenkin niin ajattelin, koska jostain syystä mua ei kiinnosta mennä Suomessa raamattukouluun. ei tunnu jotenkin miu jutulta.
No sit googletin muutamasti iha huviksee, missä muualla olis näitä kouluja.
ja Venäjältä löytyi. Vähän olin innoissani. En jotenkin ajatellut että sielläkin voisi olla. Katsoin että Venäjällä oli muutama eri kohde, mihin on mahdollista hakea kouluun. eri puolilla Venäjää.

Rupesin funtsii, et hei, ei oo mitenkään mahdollista, et mä pääsisin venäjälle raamattukouluun, tai sit jos ois mahdollista, niin se olis jo jollainlailla aikamoista johdatusta.
Ja jotenkin ehkä vielä ajattelin tehdä tän homman vaikeeks ja "mahdottomaks"
ja ehkä puolileikillään etsin kauimmaisen kohteen, ja menin sen sivuille.
Kohdehan oli Vladivostok, mikä sijaitsee kaukoidässä. Pohjoiskorean rajan lähellä...
satamakaupunki, josta yhteys myös mm. japaniin.
ajattelin, että siinäpä tarpeeksi kaukainen kohde,
ja jos sinne jotenkin pääsisin, se olis jo jonkinsortin Jumalan järkkäämä homma mulle!



unohdin nuo tulostamat paperit tosin sit kuukaudeks, koska en oikeasti edes ajatellut, että sinne edes hakisin, se oli vain yhden päivän villi idea, thats it.
Kunnes asiasta tuli puhetta erään toisen henkilön kanssa, ja jotenkin sitten päädyimme rukoilemaan asian puolesta, josko molemmat hakisimme sinne.
Tämä keskustelu tapahtui tammikuussa, ja pari viikkoa rukoilimme, ennekuin puhuimme asiasta kenellekkään muulle.

Tää kevät on siis ollu aikalailla rukouspainotteista ja itseasiassa saisi olla koko loppuelämäkin, ei sen puoleen.
Oon tän "odotusajan" aikana saanu kyl huomata, että Jumala voi käyttää mua just siellä missä mä olen. et mä en halua odottaa että sit ku olen jossain paikassa x, niin sit Jumala voi käyttää mua. vaan mä haluan, et siellä missä mä olen, niin voin olla Jumalan käytettävissä.

Niin, eli nyt olen saanut selville,
että pääsen vladivostokkiin... Viisumiasioita olen selvittämässä
ja matkustustapaa miettinyt myös.
Ilmeisemmin matkustan Kouvolasta Junalla Moskovaan,
josta sitten jatkan lentokoneella vladivostokiin,
näin siis tietenkin, jos Jumala mua vie tuonne, ja saan kasaan rahat.
ja siis toki, jos tää on Jumalan haluama suunta, niin uskon, että rahat järjestyy, kun kulkee rukoillen :)
jos ei järjesty, ja jään Suomeen, niin sillä on sitten jokin oma tarkoituksensa,
ja haluan luottaa Et Jumala kuitenkin tietää paremmin.


Vladivostokin aktiomatkat (outreach location)voivat olla "Primorskii Krai, China, India, Myanmar."
(mikä on primorskii Krai?)

Tän koulun hinta on muuten 3200 US$ + aktiomatka about 1000 US$
+ matkat. Laskeskelin, et halvimmillaan vladiin yhdensuuntainen matkaa tais olla (euroissa) jotain 400... menopaluu siis noin 800 + viisumi about 100e (?)
eli tämän hetken dollarin kurssilla laskettuna koulutus ja ulkomaanosio maksais jottain 3420. eli... euroissa kokonaisjuttu tulis maksamaan jotain 5300.

ja kasassa tällä hetkellä mulla ei taida oikein olla mitään :D
luotto Jumalaan on kova. ajattelin kirjoittaa muutenkin infokirjeen ihmisille,
et saa rukoilla miun puolesta, et sit asiat menee siihen suuntaan kuin on tarkoitus.
olisin ehkä jotain säästänyt, jos olisin niin voinut tehdä,
kuitenkaan opiskelijatuilla ei paljon säästellä :)
Mutta, Jumala onneksi omistaa kaikki maailman varat,
ja jos tuonne on tarkoitus mennä, niin rahatkin järjestyvät.

Jees, Jumalan johdatuksessa on hyvä elää.
tuo koulu alkaa syyskuussa, joten siihen on vielä aikaa
pitää myös keskittyä nykyhetkeen, ja tämänhetkiseen johdatukseen

Rukoillen eteenpäin.
-heidi